Kerroinko...

Kiitokseni tulee viikon myöhässä. Myöhässä ja myöhässä? Tällaista tämä palstakirjoittelu on... kirjoitellaan kun kirjoitellaan. Itse asiassa kyllä luin palauterunosi samana päivänä tai oliko seuraavana, niillä paikkein, ja aioin heti vastata mutta siirsin vastausta myöhemmäksi kun vähän kutkutti lähteä jatkamaan runolla, en sitten kuitenkaan viitsinyt koska runosi on niin aidon oloinen, hieno, että tuntui liian tökeröltä lähteä siihen mitään ikäänkuin lisäämään. Niin sitten vastaaminen jäi tai pikemminkin lykkääntyi, joten kiitokseni tulevat tässä. Runosi on kaunis, mielestäni paljon kauniimpi ja koskettavampi kuin aloitusrunoni - ja samoilla linjoilla jatkaa myös e.ve. En voi muuta kuin hämmentyneenä ja kiitollisena katsoa sivusta jos näin hienoja palauterunoja onnistuin kirvoittamaan. Kiitos kun rohkenitte kirjoittaa. Ja kiitos sinulle, ehkä vielä ennen kevättä tulee liikuttua siellä päin niin tulen sitten kolkuttelemaan ovelle, se koski minkä viime kerralla ylitin lienee talvellakin avoinna, voisi olla mielenkiintoista hypähdellä siitä talviaikaan.

Ystäväsi Mika.

minun piti vastata jo viikko sitten, mutta runosi on jotenkin niin hieno etten heti keksinyt kuinka vastaisin, joten vastaaminen jäi ja päivät vierähtivät. Samoin kävi Lindan runon kanssa tuossa edellä - vähän hämmennyin näin hienoista palauterunoista. En toki aina muutenkaan vastaa saamaani palautteeseen ja se ei tarkoita että väheksyisin saamaani palautetta mutta palaute on vastaus aloitukseen ja jotenkin ajattelen ettei vastaus enää tarvitse vastausta, ja toiseksi, joskus arkailen vastata siitäkin syystä että kun tiedän itseni vähän arveluttaa että saatan lähteä rönsyilemään ja siinä sitä taas ollaan. Teidän palauterunoihinne halusin kuitenkin vastata mutta ihan totta en osannut. Olkoon kyse niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin kiitoksen lausumisesta en osaa sitä tehdä ellei ole luonteva kirjoitusvire niin että löytyy sanat vaikka vajavaisetkin. Tänään tuntui löytyvän tämän verran, joten

SYDÄMELLINEN KIITOS.
Olet tuottanut runoillasi iloa, joskus koskettavaa ja kaihertavaakin, mutta niin se on, minua henkilökohtaisesti eniten koskettaa ilon ja surun symbioosi, hymy kyynelten läpi.

P. S.
Otan siis mielelläni vastaan palautetta ja kommentteja vaikka en aina välttämättä niihin vastaa.