Meidän kissaneiti kaksoisveljineen täyttää 6 kk,
ja kolli jo harjoittelee suvunjatkamista siskon
selässä. Toinen eläinlääkäri suositteli
leikkausta nartulle 6 kk:n iässä, mutta toinen
vasta 8 kk:n iässä. Pilleriresepti
kirjoitettiin, mutta vähän harmittaa 60 viikon
resepti, kun kuitenkin on tarkoitus leikata.
Onko mitään muita vinkkejä selvitä tilanteesta,
kuin erottaa kissat toisistaan (josta seuraa
valtava poru).
ja kolli jo harjoittelee suvunjatkamista siskon
selässä. Toinen eläinlääkäri suositteli
leikkausta nartulle 6 kk:n iässä, mutta toinen
vasta 8 kk:n iässä. Pilleriresepti
kirjoitettiin, mutta vähän harmittaa 60 viikon
resepti, kun kuitenkin on tarkoitus leikata.
Onko mitään muita vinkkejä selvitä tilanteesta,
kuin erottaa kissat toisistaan (josta seuraa
valtava poru).
Vastaukset 15
Vanhimmat
keinot tulivat esille viestissäsi eli leikkaus,
pillerit ja kissojen erottaminen, mitään
poppakonsteja ei ole. Kalliiksihan pillerit eivät
tule 2 kk:n käytössä eikä niistä myöskään ole
mainittavaa terveydellistä haittaa noin lyhyellä
käytöllä, joten suosittelen naaraan laittamista
pillereille leikkausta odotellessa ja sitten
leikkaus molemmille yhtäaikaa (huom. kolli on
jonkin aikaa leikkauksen jälkeenkin
suvunjatkamiskykyinen=putkistossa on
käyttökelpoista "tavaraa").
Sukupuolensa menettäneellä kollilla on usein
taipumus laiskistua ja lihoa muodottomaksi. Onko
se toisaalta ihanne?
kissa menetä sukupuoltaan (uros ja naaras) vaan
suvunjatkamiskykynsä, nehän ovat edelleenkin uros
ja naaras leikattuinakin.
Leikkaus ei myöskään aiheuta lihomista suoraan
vaan välillisesti, omistajan huolimattomuuden
vuoksi (itselläni on tällä hetkellä 2 kastraatti
urosta ja 4 kastraatti naarasta joista yksikään
ei ole lihava) ja sama lihominen koskee myös
naaraita ei pelkästään uroksia (ei ole
sukupuolesta riippuvainen).
Lihominen ei ole ihanne! vaan terveydelle
haitallinen ja sillekin voi tehdä jotain,
mielellään jo etukäteen. Yhtälailla voisi esittää
kysymyksen onko leikkaamattoman kissan stressi
ihanne?
Entä jos annat poikasten syntyä, jätät yhden
niistä jäljelle antaen lopettaa muut ja annat
emon huoltaa sitä aikansa, minkä jälkeen luovut
siitä tai annat lopettaa senkin? - Vältät ainakin
leikkaukset. - Näin tehtiin ennen maalla.
Leikattu kissa ei useinkaan ollut tehokas
hiirtenpyytäjä.
Mutta aika **tun raaka idea!!!!
Nykyaikana luulis olevan inhimillisempiäkin
keinoja, kuin lasten tappaminen!!!
Ajatus on muuten hyvä, mutta ensinnäkin emo
stressaantuu synnytyksistä fyysisesti paljon ja
sen elinikä lyhenee. Toiseksi se kärsii pentujen
ennenaikaisesta katoamisesta. Totta on, että
luonnossa pedot syövät pentuja jne.
Mutta nyt puhummekin rakkaista kissaystävistämme,
joille on mahdollista antaa pitkä ja terve elämä
ilman ylimääräistä kipua ja stressiä!!!!
Ja tottakai leikkaus tuottaa kipua, mutta se on
sitten ohi... ei tarvitse tuhlata hormoneja
juoksuaikana, stressaantua kun ei pääse
yöjuoksulle ja stressaantua lisää kun pennut
viedään pois.
Aihetta on täällä ennenkin käsitelty. Maalla on
omat tapansa ja kaupungissa toiset. Mutta on
kyllä todella älytöntä teettää pentuja ja tappaa
ne ainoastaan siksi, että emoa ei tarvitsisi
leikata????
Ymmärrän kyllä tuon hiirenpyynti näkökannan...
muttei tarvinne painottaa, ettei moisella
ominaisuudella ole kaupungissa juuri tekoa.
ja vielä tuohon hiirenpyyntiin, leikkaus ei
vaikuta kissan metsästysviettiin millään tavalla,
ainoastaan suvunjatkamisviettiin. Paremminkin se
menee niin päin, että leikattu kissa pysyy
lähiympäristössä (ei etsiskele naimakaveria) ja
näin ollen metsästää myös lähiympäristössä.
Minulla on ystäviä myös maataloissa ja heillä on
navettakissat leikattuja sekä rotukissoja,
leikattuja että leikkaamattomia ja ulkotarhasta
tuodaan sisälle saalista säännöllisesti. Siis
metsästysvaistot ovat tallella myöskin
rotukissoilla oli nekin leikattu tai ei
(ystävälläni on perskejä ja exoja ja nekin
pystyvät metsästämään vaikka usein kuulee
väitettävän toista, mutta väitteet ovatkin luulon
ei tiedon varassa kaikilla rotukissoillahan ei
ole mahdollisuutta saada saalista kun elävät
sisätiloissa).
sitten kukaan metsästääkö maine coon? Entä
metsästääkö rag doll vai onko totta, että ei osaa
edes pelätä ulkona mitään vaaroja, eli muita
eläimiä tai vieraita ihmisiä? Kasvattajiltakaan
kun ei aina tule totuutta suusta vaan sellaisia
vastauksia, jotta ohjataan omistaja pitämään
kissaa vain sisällä. Mikähän on sitten se totuus
näistä kissoista vai täytyykö hakea vastaus merta
edempää;) En ole hankkimassa näitä kissoja,
haluaisin vain tietää onko jalostuksella saatu
näille roduille mitä aikaan.
...kissat. Me asutaan maalaistalossa ja meillä on
neljä kissaa joista kaksi kollia (kastroituja) ja
kaksi tyttöä (steriloituja) ja ei sen parempaa
hiirikissaa olekaan kuin leikattu narttu! Kun ei
mielenkiinot jatkuvasti kohdistu
suvunjatkamiseen niilä jää kaikki aika jahdata
hiiriä ja saalsita tulee. Ja kollit ovat ihania
rauhallisia poikia jotka kyllä lihoisivat jos
niille annettaisiin aina ruokaa kun ne kerjäävät
mutta kun on ruokamäärät ja - ajat niin paino on
pysynyt kurissa. Eli voin suositella kissojen
leikkautusta saatte parempia hiirikissoja ja ei
tarvi katsoa ainaista pentujen tulvaa ja
lopetella niitä.
ei ole pyritty kissojen kohdalla vaikuttamaan
oikeastaan mihinkään muuhun kuin ulkoisiin
seikkoihin, eikä niihinkään niinkään kissojen
kokoon vaan tyyppiin ja karvan laatuun/pituuteen
(esim. rex tai karvaton ja persialainen=kaksi
ääritapausta karvojen suhteen sekä todella
erinäköisiä pään tyypiltään ja vartalon
rakenteelta). Vaikka eri kokoisia kissojakin on,
ei niiden painoerot rotujen välillä ole niin
suuria kuin koirilla.
Metsästysvietin osalta taas ns.luonnollisista
roduista kehitellyt kissarodut kuten norskit,
maine coonit, turkkilaiset jne. saattavat omata
vahvemman vietin kuin ns. ihmisen kehittelemät
rodut, mutta eniten kuitenkin vaikuttaa
saalistamisen mahdollisuus ja kissojen
yksilölliset erot. Meillä perskit ainakin
yrittävät saada kiinni kaiken liikkuvan ja
pihalla kuljeksivat jäniksetkin saavat aikaan
melkoista kiihkoa (ja perskeistä sentään on
sanottu, ettei ne pysty edes syömään - mikä ei
ole totta).
Oikein! - Minkä tahansa eläimen luontoon kuuluu
suvun jatkaminen tai ainakin mahdollisuus siihen.
Miksi menetellä niin raa'asti, että estää sen
rakkaalta lemmikiltään kissalta?
Jälkeläisten tuhoutuminen jo varhaisiässsä on
yleistä kaikkialla eläinmaailmassa. Pentujen
menetyksestä emo toipuu varsin pian.
ja aloittaa heti uuden juoksun, sitten sama rumba
jatkuu ja jatkuu, sekö ei aiheuta kissalle
stressiä, huonoa yleiskuntoa ja
häiriökäyttäytymistä? Tässä puhutaan nyt
lemmikkikissoista eikä luonnossa vapaana elävistä
eläimistä, eikä niiltäkään AINA kuole
pennut/poikaset. On aivan eri asia puhuttaessa
luonnon kiertokulusta jossa toisen kuolema on
toisen elämä (saalistaja vs. saalistettava) tai
vioittuneen/sairaan yksilön "palautumisesta"
takaisin kiertokulkuun.
Toki eläimen luontoon kuuluu suvunjatkaminen
mutta ei sillä stressaaminen (esim. sisäkissat),
että sen pennut tapetaan kerta toisensa jälkeen
tai annetaan kissan juosta ilman
astumismahdollisuutta, sekä ei ole raakaa? Ai
niin unohdin, että kissojenhan pitää saada olla
vapaan ulkona ja tehdä pentuja niin paljon kuin
ne haluaa jotta kissavastaiset keskustelut
voisivat jatkua katkeamattomana virtana... Miksi
tämä suodaan vain kissalle eikä kaikille
muillekin ihmisen seurassa eläville eläimille?
Siis kaikki eläimet vapaaksi luontoon, niin
lehmät, siat, lampaat, koirat, hevoset jne. vain
siten ne elävät normaalia elämää ja saavat
toteuttaa suvunjatkamisviettiään vapaasti (tämä
ei sitten ole minun mielipiteeni vaan näin tuo
kirjoitus pitäisi tulkita).
Ehdottamasi juttu olisi eläinrääkkäystä! Kukaan
el.lääkäri ei edes duodtuisi lopettamaan pikku
pentuja. Jos ne lopettaisi itse niin se vasta
rääkkäystä olisikin! Ja kyllä se kissa voi yhtien
pentujen jälkeen saada vielä monet pennut. En
edes tajua, että miten se muka estäisi pentujen
saamisen! Mitä tuollainen rääkkääjä edes tekee
eläin palstalla?
se tosiaankin luokitellaan eläinsuojelurikokseksi
(keskustelin tänään juuri eläinsuojeluyhd.
henkilön kanssa asiasta).
Tuohon voisi sanoa täydennykseksi, että joku on
väittänyt pentujen sopivan erinomaisesti mm.
ravunsyöteiksi.
Kaikkea sitä kerrotaankin.
Kotieläimen yhtä hyvin kuin sen poikasen
lopettaminen asianmukaisesti ei ole rääkkäystä
eikä rikos. - Se, kuka täällä saa esiintyä ja
mitä täällä saa sanoa, on paras jättää niiden
ratkaistavaksi, joille asia kuuluu.