kertoa omalle miehelleen, eli lasten isälle?
Eli tunteistaan, kun ei tahdo sietää lasten läsnäoloa.
Eli tunteistaan, kun ei tahdo sietää lasten läsnäoloa.
Kannattaako
vihan tunteista "lapsi...
19814
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Viha ja sietäminen ovat kaksi eri asiaa.EHkä kannattaisi pohtia,mistä tunteet johtuu ja keskustella sitten miehen kanssa asiallisesti.Ne lapset ovat joka tapauksessa hänelle tärkeitä,eivätkä katoa minnekkään.
Minun tilanteeni helpotti huomattavasti kun kerroin miehelleni minkälaisia tuntemuksia minulla on. Jos on järkevä mies niin hän ymmärtää ettei voi pitää toisen lapsista heti. Jos ei puhu noista asioista niin et pääse ikinä niistä eroon ja tunteet vain voimistuvat. Kun saat hyväksynnän toiselta asialle niin sinun ei tarvitse koko ajan tsempata ja näytellä että kaikki on hyvin.
Mieheni antoi minulle aikaa kun alkoi potuttamaan ja sain mennä omiin oloihini joksikin aikaa ja mieheni leikki lastensa kanssa tai lähti heidän kanssaan ulos.
Selitin asian miehelleni että kyse ei ole siitä ettenkö tykkäisi hänen lapsistaan vaan minulla menee pitemmän päälle hermot ihan ventovieraiden lastenkin kanssa ja esim. ystävien lasten kanssa. Minun pää ei siedä sitä että joku huutaa vieressä 24/7. Se on ihan normaalia että tuollaisia tuntemuksia tulee. Ei niitä kannate hävetä vaan niistä pitää puhua. Sen jälkeen asia on itselläkin helpompi hyväksyä.
Nykyään meillä menee mieheni lasten kanssa hyvin ja minun pinnani on kehittynyt huimasti :) ja nykyään pystyn sanomaan itse lapsille kun melutaso on liian kova että menisivät pihalle huutamaan kun päätä meinaa jomottaa. Lapset ovat oppineet tuntemaan minut ja hyväksyvät sen että minulla on herkät korvat. Se pitää selittää lapsellekkin niin että hän ymmärtää ettei saa käsitystä että minä heitä jollakin tavalla inhoaisin. Kivoja penskoja ovat. Joksenkin vain kovaäänisiä :) Mutta niin ne on kaikki mieheni suvussa.
saatika kenellekään ääneen edes sanoa,jos ottaisin miehen jolla on edellisestä liitosta lapsia että en voi sietää/ en tykkää hänen mukeloistaan. Etsisin lapsettoman miehen, koska mun mielestä ne lapset kuuluu pakettiin täysin. Ja jos sellaisia tuntemuksia tulis liiton aikana,lähtisin pois. Lapset ovat paljon arvokkaampia kuin suhde. Minusta on näin.
Lasten vanhemmat ovat tottuneet omien lastensa käytökseen mutta kukaan vanhempi ei voi vaatia että muut ihmiset pitävät heidän lapsistaan.
Se on teeskentelyä ja hyvin pinnallista jos ei voi tuollaisista asioista puhua ihmissuhteessa.
Sama asia on esimerkiksi anopin kanssa. En voinut sietää häntä alussa kun hän oli mitä oli. Mieheni ei vaatinut pinua pitämäänkään. Minua ärsytti suunnattomasti kun hän tuli kotiini ja alkoi siivoamaan ja järjestelemään koriste-esineitä uusiksi ja puhui aina: Mie siivoan täällä mikolle että on mukava tulla kotia. Kun opin tuntemaan hänet niin opin hyväksymään hänen luonteensa ja tapansa mutta uskalsin sitten sanoakkin hänelle mistä en pidä hänen käytöksessään. Hän oppi hyväksymään minun tapani ja luonteeni. Nykyään tulemme toimeen.
Et sinäkään pidä kaikista ihmisistä välittömästi. Lapsetkin on omia persoonia ja heidän luonteensa ja käytöksensä on vain hyväksyttävä ja se vie aikaa.
Minä en luopuisi mahtavasta ihmisestä ja puolisosta sen takia etten olisi valmis näkemään vaivaa sen suhteen. Tottakai olisi helppoa vain ottaa mies jolla ei ole lapsia mutta se mies ei olisi sitten tämä mies jonka kanssa haluan elää.
Lapset kuuluu mukaan kenellä niitä on ja ei voi vain ottaa yhtä ihmistä ja huomioida häntä jos hänellä lapsia on. Uusperhe sopii vain sellaisille jotka kykenee kasvattaan ja kehittään itseään selviytyyn vaikeuksista lasten kanssa, yhteentörmäyksistä mitä väistämättä tulee uuden ihmisen astuttua kuvioihin. Aikuisen pitää hallita itsensä ja vihansa, jos ei niin ole valmis sellaiseen suhteeseen jossa kumppanilla lapsia. Pitää olla niin tasapainoinen ettei karehdi jos lapset ovat etusijalla niin kuin pitääkin. Pitää olla laaja sydän eikä ripustautuvainen ihminen joka ei yksin kykene olemaan.
Tämähän aiheuttaa ongelmia jos läheisriippuvainen ihminen ottaa lapsellisen kumppanin jolla ei olekkaan 24h vuorokaudessa aikaa, alkaa mustsukkaisuuden ja vihan tunteet nousta pilviin. Monet tekee sen virheen että ensin laiminlyö lapsiaan alkuhuumassa ja sitten kun tuo lapsia esille niin uus kumppani ei hyväksykkään muutosta kun on tottunut saamaan kaiken huomion.
Tämä kumppanin lapsien sietämis juttu on mustasukkaisuutta ja pitää heti saada yhteisiä jos värkki vielä pelaa ettei jää vain toiseksi. Kilpailutilanne mikä on ihan naurettavaa mutta totta monissa tapauksissa. Heikko itsetunto teetättää sen! Harva ihminen on vahva ja hyvä itsetuntoinen katselemaan asioita realisesti.
äitimyytteyttä, siis myös äitipuolen suhteen.
Jos sattuu rakastumaan mieheen, jolla on lapsia, pitäisi ihan onnesta soikeana hoivata miehensä pienokaisia, rakastaa heitä yms. Miksi?
Minusta riittää, että kohtelee puolison lapsia asiallisesti. Ei heitä todellakaan tarvitse rakastaa, siihen tehtävään on Luoja luonut biologiset vanhemmat. Ei lapsiakaan voi vaatia rakastamaan isin tai äiteen uutta puolisoa. Riittää, että käyttäytyy asiallisesti.
Minusta on hyvä, että asiasta puhutaan perheessä ja muualla yhteiskunnassa (myös tämmöisillä palstoilla) avoimesti. On hyvin paljon avioero ja avoero-perheitä ja lapsia, joilla on "äiti- ja /tai isäpuoli". Asia koskettaa monia ihmisiä tässäkin maassa.
"Äitipuolia" usein syyllistetään, kun he eivät osaa ja jaksa paimentaa heille vieraita lapsia. Itse en mieheni lapsia todellakaan rakasta, välillä jopa toivoisin, ettei heitä olisi olemassa! Ärsyynnyn jne. Miestäni kuitenkin rakastan ja kohtelen myös hänen lapsiaan asiallisen ystävällisesti.
En jaa vastuuta lapsista mieheni tai lasten äidin kanssa, en ole vastuussa heidän lapsistaan. Ihanaa!
Uskon kuitenkin, että vaikka olenkin "ilkeä äitipuoli", lapsilla on paljon parempi olla isänsä luona joka toinen viikonloppu, kun heidän isänsä on onnellinen minun kanssani parisuhteessa. Onnellinen isä/äiti - onnelliset lapset.
Et sietänyt miehen äitiä etkä lapsia niin mitkä ovat psygologiset taitosi? Oletko omistushaluinen, mustasukkainen, itsekäs jonka on pakko saada yhteisiä kakaroita heti syrjäyttääksesi niillä edelliset?
Onko tämä mies heti ns. puoliso jonka olet pakkomielteisesti halunnut saada monta vuotta sitten? Mutta et ole aikaisemmin saanut?
Jos miehellä on lapsia edellisestä suhteesta niin luulisi sinullakin olevan vai etkö ole kenellekkään kelvannut aikaisemmin ja nyt saat jonkun eronneen vasta koukkuusi?
Älykäs ihminenhän jättäisi aina anopillekkin jotain siivottavaa ja hyväksyisi että kaikki ihmiset ovat erilaisia. Teeskentelyä ja pinnallista on jos et koskaan tutkiskele omaa itseäsi mitenkä toimit ja kuinka nopeasti muuta kuin tuomitsemalla toiset ihmiset!
Entä mitkä ovat sinun taitosi? Kyselet minulta vain negatiivisia asioita etkä löydä mistään positiivista.
Minun eikä kenenkään tarvitse antaa toisen naisen siivota kotonaan ja järjestellä tavaroita uudestaan. Nimittäin kyse on minun kodista ja siitä minkälaisessa kodissa viihdyn. Väitinkö olevani älykäs. Sinä olet nähtävästi luonteeltasi hyvin negatiivinen persoona ja työksesi tuikit ihmisille kun jokin sinua ei miellytä.
En ole omistushaluinen muuten kuin oletan mieheltäni että hän ei ole muiden naisten kanssa seksuaalisessa kanssakäymisessä, itsekäs en mielestäni ole kun olen työstänyt monta vuotta asioita itseni kanssa että arki toimii, minulla on omakin lapsi edellisestä suhteesta yksi yhteinen uuden kanssa. Miehen lapset ovat sisarruksia yhteiselle; ei sisarpuolia.
Kun tapasin mieheni niin aloin hänen kanssaan seurustelemaan, en tuntenut häntä aikaisemmin.
Vieläkö keksit jotain negatiivista vai onko sinulla vain vaikeaa hyväksyä se että joillakin on hyvä parisuhde josta kannattaisi myös pitää kiinni?
isälleen. Eikö olisi parempi nöyrtyä ja siirtyä sivuun. Lapet tarvitsee kunnioitusta, mutta sinun asenteesi on väärä, ja heikko sekä katkera.
Jos itse luovuttaisit noin helpolla niin olet kyllä aika luuseri. Hyvän ihmissuhteen takia kannattee nähdä vaivaa. Lapset eivät ole este hyvälle parisuhteelle. Lapsiin pitää vain tottua ajan myötä. Kukaan ei voi vaatia että heihin tottuu heti.
oletetaan että ne tykkää, mutta vaan siksi ettei isä hylkää. Onneksi meillä mies kuunteli lapsiansa, eikä tuo niitä naisia meille. Jos hällä niitä onkaan, kunhan puhuu...
ai se olit sinä. Turhaa enää edes kommentoida mitään.
miehelleni, etten siedä hänen lapsiaan, enkä vähempää voisi välittää heidän elämästään. Odotan kuin kuuta nousevaa kun muuttavat pois, eivätkä enää notku sohvallani, pummi autoa lainaksi tai vingu rahaa. That will be the day.
Mene opiskelemaan jotta jotain osaisit ennen kuin otat lapsellisia miehiä! Et varmaankaan siedä kumppanisi lapsia kun olet heitä tyhmempi.
Lapset näkee heti kuka on heitä tyhmempi yksilö ja käyttää hyväkseen. Eihän sinun tarvitse ottaa ketään sohvallesi jos halua. Ihan niin kuin miehen kakarat asuisivat sinulla?
Uskon että tasokas nainen saa lapsettomia miehiä mutta tasotottomalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin lapsellisiin jotka ovat pihalle heitettyjä pettäjiä, mistäs muustakaan. Nämä pettäjät tietenkin hakevat sairaalloisesta mustasukkaisuudesta kärsiviä ihmisiä niin et kierre jatkuu.
Vastuuntunnottomat miehet tekevät kakaraa kenelle tahansa naiselle jonka koukkuunsa saavat ja kun ensimmäinen lähtee niin seuraavalle hyvä uskoiselle tyhmälle buukataan lisää. Hehän vain nauttivat ämmätappeluista mitä saavat aikaiseksi löyhäpäiset äijät! Tekevät kakaraa juoka toiuselle TYHMÄLLE ämmälle!
Täällä kyllä loistaa älyn valo kun näitä kirjoituksia lukee.Heti ollaan syyttelemässä.Ensin ei nykyinen osaa/saa hoitaa lapsia sitten onkin säälittävä,joka ei saa muita kuin lapsellisia miehiä yms yms viisasta.Mitenköhän se äiti sitten kun "pääsee" parisuhteeseen,eikös sekin ole säälittävä akka,jonka joku hölmö kelpuutti kakaroineen?
lasten mennä isänsä luo aikoinaan jos siellä olisio llut naikkosia. Sen verran pidin lasteni puolta, että joko isä yksin tai sitten ei ollenkaan. Naikkoset ei kuulu meidän elämään. Ei pieninä eikä kuulu nytkään, onneksi mies tajusi sen itsekin.
"naikkoset" voi itku.Mikäs itse sitten olet?Et siis salli miehesi elää omaa elämäänsä?Onko sinulla miestä?Ilmeisesti ei,koska vieraat miehethän voivat olla vaarallisia lapsillesi:)
puuttua hänen elämäänsä. Kunhan ei enää meidän edessä töpeksi. Eipä ole miestä näkynytkään kun häpee omia temppujaan.
että mies älyää potkaista sinut pellolle lapsiaan kiusaamasta.