Olen kuullut, että siamilaiskissa kärsii eniten
yksinolosta. Puhuvat jopa eläinrääkkäyksestä, jos
on vain yksi kissa. Onko täällä ketään joka olisi
vain yhden siamilaiskissan omistaja? Onko siis
mahdoton ajatus hankkia vain yksi siamilainen?
Olemme kuitenkin aina iltaisin kotona, emme
matkusta juuri yhtään ja kiipeilypuitakin olisi
tulossa kaksi kappaletta, auttaako yhtään asiaa...
Olemme ihan tavallinen työssäkäyvä perhe, kaksi
aikuista ja kouluikäinen tyttö. Pitäisikö luopua
koko kissahaaveesta vai olisiko parempi harkita
jotain muuta rotua ja jos, niin mitä rotua?
Pitkäkarvaiset ei kiinnosta, joten olisiko
lyhytkarvaisissa sitten joku "työssäkäyville"
sopivampi rotu. Rotukissa kuitenkin kiinnostaa
eniten...
yksinolosta. Puhuvat jopa eläinrääkkäyksestä, jos
on vain yksi kissa. Onko täällä ketään joka olisi
vain yhden siamilaiskissan omistaja? Onko siis
mahdoton ajatus hankkia vain yksi siamilainen?
Olemme kuitenkin aina iltaisin kotona, emme
matkusta juuri yhtään ja kiipeilypuitakin olisi
tulossa kaksi kappaletta, auttaako yhtään asiaa...
Olemme ihan tavallinen työssäkäyvä perhe, kaksi
aikuista ja kouluikäinen tyttö. Pitäisikö luopua
koko kissahaaveesta vai olisiko parempi harkita
jotain muuta rotua ja jos, niin mitä rotua?
Pitkäkarvaiset ei kiinnosta, joten olisiko
lyhytkarvaisissa sitten joku "työssäkäyville"
sopivampi rotu. Rotukissa kuitenkin kiinnostaa
eniten...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siamilainen tosiaankin on hyvin seurallinen rotu
ja jos se ei saa tarpeeksi huomiota, se kyllä
kertoo sen. Miksi ette voisi ottaa kahta kissaa?
Se olisi kaikista yksinkertaisin ratkaisu
pulmaanne. Ei mikään kissa tykkää olla monta
tuntia päivässä yksin vailla seuraa ja tekemistä,
vaikka jonkun muun rotuinen saattaisi hyväksyä
yksinolon helpommin kuin simsku. Lyhytkarvaisiakin
rotuja on todella monenlaisia, esittelyjä eri
roduista löytyy esim. sivulta www.surok.fi
Kiitos vastauksestasi Daisy! Olen käynyt surokin
sivuilla ja tutustunut mahd. paljon eri
lyhytkarvaisiin rotuihin sekä netissä että
kirjoja lukemalla. Jos tunnet näitä rotuja
enemmänkin, osaisitko sanoa sopisiko sitten
burma, javaneesi, balineesi, ocicat tms. paremmin
yksittäiseksi lemmikiksi luonteensa puolesta.
Kahden ottamista on tässä vaiheessa vaikea
harkita, koska yhdenkin kanssa on jo paljon
mietittävää, että miten kaikki sujuu...
Kaksin kaunihimpi. Ja ihan oikeasti, kysy KENELTÄ
vaan, kahdesta kissasta ei ole enempää vaivaa
kuin yhdestäkään. Itse asiassa vähemmän! Koska
kissoilla on toisissaan leikkikaveri, niin ne
eivät vaadi yletöntä ja toisinaan rasittavaakin
huomiota ihmisiltä. Itse otimme ensin yhden ja
sitten 3 kuukauden päästä toisen kissan. Kun
näimme vanhemman kissamme ilon kaltaisensa seuran
johdosta ja kun huomasimme kuinka paljon
vähemmällä itse asiassa sen jälkeen pääsimme,
(kissa ei enää naukunut ikävystyksissään) meitä
kadutti SUUNNATTOMASTI ettemme olleet tajunneet
ottaa heti saman tien kahta kissaa. Eli harkitse
vielä! Tai ota sitten toinen kissa ainakin melko
pian ensimmäisen jälkeen. Rotukissat tietysti
ovat hinnoissaan, mutta varmaankin haluat
kissallesi parasta. Ja paras leikkikaveri on
ehdottomasti toinen kissa.
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa:
kissa kaipaa kissan seuraa. Otin aluksi itsekin
vain yhden rotukissan. Pentu nautti
suunnattomasti leikkimisestä, mutta aina ei itse
jaksanut leikkiä tarpeeksi. Joten pentu maukui
illalla tylsistyksissään & apaattisena. Lisäksi
päivän mittaan yksinolo tunteja kertyy yllättävän
paljon ja helposti. Nyt kun meillä on 2 kissaa,
näkee kuinka ensimmainen kissa "piristyi" se oli
ollut ikään kuin masentunut jo pitkän aikaa. Se
vaan nukkui ja naukui joskus. On ihanaa nähdä
kuinka iloinen ja pirteä siitä on taas tullut.
Kaksi kissaa menee kyllä ihan samalla vaivalla,
ellei vähemmällä. Ruokaa tuppasi aina ennen jäädä
yhdeltä kissalta syömättä lautaselle, eikä
hiekkalaatikkoakaan tarvitse tyhjätä sen useammin.
Kaduttaa, että alunperin otin vain yhden kissan.
Kiitos kommenteistanne! Kuulostaa kyllä ihan
uskottavilta perusteluilta! Entä sitten
matkustaminen? Kun mennään mökille, pitääkö
molemmilla olla omat kantolaatikot? Tai jos ottaa
kaksi, olisiko sitten jotain sellaista rotua,
joka ei "karvastaisi" niin paljon kuin tavallinen
kissa. Kahdesta kissasta kun lähtee myös tuplaten
karvojakin...
Kärsivätkö muuten koiratkin yksinolosta
yhtäpaljon kuin kissat? Pääsääntöisestihän
kaikilla on yleensä vain yksi koira, harvemmin
niitä otetaan lisää "vain kaveriksi". Vai
tyytyvätkö koirat muutenkin vähempään
huomioimiseen?
yhdellä kertaa on aina paras vaihtoehto mm.
koska; 1. samasta paikasta otetut kissat kantavat
samoja pöpöjä eikä näin ollen sairastumista tule
niin helposti (eri huusholleissa on eri
pöpökannat ja vaikka kissat olisivat kuinka
terveitä tahansa voi erilainen pöpökanta
aiheuttaa toiselle tai molemmille jonkin taudin).
2. Samasta paikasta otetut pennut ovat jo tuttuja
toisilleen eikä tutustumiseen mene turhaa aikaa
eikä tule stressiä.
Kaksi kissaa ei tosiaankaan teetä enempää töitä
kuin yksi (ellei kyse ole pitkäkarvaisesta
rodusta jolloin kampaaminen vie tuplasti aikaa -
tosin vartti enemmän päivässä ei liene
mahdotonta). Ruokaa yleensä saa heittää menemään
yhden kissan kanssa ja kissasta ei tule myöskään
niin helposti nirsoa kun se "joutuu" kilpailemaan
ruoasta toisen kanssa. Vaikka kissa haluaakin
myös omaa rauhaa se tarvitsee myös lajitoverin
seuraa, varsinkin sisäkissana ollessaan.
Meiltä on mennyt muutaman kerran kaksi pentua
samasta pentueesta samaan kotiin ja vaikka ensi
alkuun ostajia pelotti kuinka selviää kahdesta
perskistä yhtäaikaa, ovat kaikki jälkeenpäin
olleet tyytyväisiä kun ovat nähneet kuinka paljon
niistä on seuraa toisilleen ja kuinka helposti
kaikki muutenkin sujuu.
Kaikista kissoista lähtee karvaa paitsi
karvattomasta ja rex-roduista (niistäkin vähän
untuvaa) mutta kampaamalla säännöllisesti myös
lyhytkarvaista kissaa, jäävät karvat suurimmaksi
osaksi kampaan eikä niitä leiju niin paljon
ympäristössä.
on yksi iso kantokoppa kahdelle kissalle. Siellä
ne kököttävät vieretysten kun menemme mökille.
Toinen rauhallisesti ja toinen vähemmän
rauhallisesti...
Eläinlääkärireissuja varten on hyvä olla olemassa
myös pieni koppa, jos vaan toinen kisu on menossa
lääkärille. Kissa tuntee olonsa turvattomaksi
isossa kopassa, jos on siellä yksinään.
Minunkin täytyy kyllä sanoa, että kaksi kissaa
menee siinä kuin yksikin. Itseni tekisi kovasti
mieli kolmatta kissaa. Mutta meillä oli kerran
eräs kissa hoidossa vähän aikaa ja huomasin, että
kolmas on jo liikaa. Ainakin meillä.
Karvanlähdöstä voin sen verran sanoa, että
kahdesta kissasta lähtevä karva ei ole mitään
verrattuna koirasta lähtevään karvaan. Minulla on
siis myös koira. Mutta edellä oli hyviä neuvoja
miten estää karvanlähtöä.
Tietysti koirat kärsivät myös yksinolosta.
Yleisesti ottaen enemmän kuin kissat. Riippuu
varmasti paljon sekä kissan että koiran rodusta ja
ihan varmasti myös yksilöstä.
Varmasti joku ottaakin 2 koiraa, jotta niistä on
seuraa toisilleen. Mutta se onko sinulla 2 kissaa
vai 2 koiraa ei ole ihan sama asia. Kissat ovat
huomattavasti helppohoitoisempia.
Koirat ovat yleisesti ottaen huomionkipeämpiä kuin
kissat. Mutta kuten jo edellä sanoin: on rotu- ja
yksilökohtaisia eroja. Mutta meillä asia on
ainakin niin päin, että koira on aika paljon
omissa oloissaan ja 2-vuotias kolli on aina
touhuissa mukana.
Minun täytyy kyllä sanoa, kun meillä oli vielä
yksi kissa niin kannoin aina huonoa omaa tuntoa
kun se oli yksin kotona. Sen jälkeeen ei ole
tarvinnut murehtia kun otimme toisen kissan.
Meillä on ainakin aina 2 kissaa ja yksi koira
ovella vastassa kun tullaan kotiin. Meidän
kisulimme ovat ainakin todella ihmisrakkaita ja
ikävöivät kun emme ole kotona.