Vapaus -haave vai aave

- kaunis, kiitos, silema.

Olen täysin vapaa.

Minun vapauteni on se, että saan lähteä ulos ovesta kävellen milloin tahansa, mihin tahansa. Teen mitä minua huvittaa.

En ole sänkyyn kiinni sidottuna, enkä lukkojen takan eristyksessä. Minuun ei satu ja pystyn hengittämään itse.

aikuisen ihmisen jokapäiväistä todellisuutta. Kun perusasiat ja -toimeentulo ovat jollain tapaa järjestyksessä, koen olevani vapaa tekemään omat valintani.

Mielestäni ihminen on kaikkein vapaimmillaan eläessään sitoutuneessa parisuhteessa rakkaan kumppaninsa kanssa. Läheisteni kanssa yritän toteuttaa ajatusta: Ota ilomielin vastaan kaikki se hyvä, mitä vapaaehtoisesti sinulle tarjotaan ja ole valmis omasta puolestasi antamaan, mutta älä tuputa.

Kiitos, Silema, että toit Tommyn kauniin ajatuksen esille muistutukseksi meille kaikille. Ensimmäisellä kertaa tekstiä lukiessani tuli mieleeni aika, jolloin nuorina opettelimme aviomieheni kanssa omia yhteispelin sääntöjämme. Huomasimme, että tuntuu aina hyvä palata rakkaan ihmisen luo, kun tämä ei yritä murskata siipiä tai yritä muuten väkisin estää lentämästä.

selventää muutamalla lauseella, olen yrittänyt sitä ennenkin.
Olen sitä mieltä ettei ihminen ole täysin vapaa koskaan, aina sitä rajoittaa niin omat sisäiset arvomaailmat ja tuomarit kuin ne ulkoisetkin.
Ja mitä jos ihminen olisi täysin vapaa kaikesta, eikö se olisi ajatusten sammumista?
Eli minulle vapaus on haave ja tavallaan aavekin.

jos sen oikein oivaltaa mutta liiallinen vapaus ei ole hyväksi.