Miksi Suomessa suhtaudutaan näihin "välineharrastuksiin" niin elitistisesti ?
Kamerapalstoilla todetaan, että jos et pysty ostamaan tonnin-kahden kameraa ei kannata aloittaa koko valokuvausharrastusta, koska halvemmilla laitteilla ei mitään tee.
Sama pätee muihinkin harrastuksiin. Tuttuni aloitti pyöräilyn kuntoaan kohentaaksen ja pyöräilypalstalla (ei S24) kerrottiin, että ei alle 1.500 euron pyörää sitten. Niillä ei te mitään eivät kestä eikä ajamisesta nauti yms. No hän osti kuitenkin "vain" runsaan 700 euron fillarin ja on ajanut sillä tyytyväisenä. Kunto on noussut ja kilot lähteneet.
Miksei joku yhtä hyvin voisi saada saada jotain valokuvauksesta irti 600-700 setillä ? Jos ei ole mahdollisuutta pistää tuhansia harrastukseensa niin pitäisikö olla sitten tekemättä mitään ?
Kamerapalstoilla todetaan, että jos et pysty ostamaan tonnin-kahden kameraa ei kannata aloittaa koko valokuvausharrastusta, koska halvemmilla laitteilla ei mitään tee.
Sama pätee muihinkin harrastuksiin. Tuttuni aloitti pyöräilyn kuntoaan kohentaaksen ja pyöräilypalstalla (ei S24) kerrottiin, että ei alle 1.500 euron pyörää sitten. Niillä ei te mitään eivät kestä eikä ajamisesta nauti yms. No hän osti kuitenkin "vain" runsaan 700 euron fillarin ja on ajanut sillä tyytyväisenä. Kunto on noussut ja kilot lähteneet.
Miksei joku yhtä hyvin voisi saada saada jotain valokuvauksesta irti 600-700 setillä ? Jos ei ole mahdollisuutta pistää tuhansia harrastukseensa niin pitäisikö olla sitten tekemättä mitään ?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kuusisataa euroa on paljon rahaa, mutta monessa "välineurheilussa", kuten pyöräily tai valokuvaus, se on kuitenkin niin vähän, että harrastusvälineiden ostamiseen täytyy todella paneutua. Isommalla budjetilla on paljon helpompi hankkia kelvollinen kalusto.
Jos jätetään käytetyt pois, joita harrastajan kannattaa aina katsella, niin yksi esimerkki hyvästä kamerasta tuolla budjetilla on Olyn 420 paketoituna pannukakun kanssa:
http://www.verkkokauppa.com/popups/prodinfo.php?id=32345
Toinen hyvä tapa on etsiskellä tiuhassa mallinvaidossa poistuneita malleja. Joka tapauksessa pienellä budjetilla tulee hyvin tarkkaan harkita, mihin rahansa laittaa, missä järjestyksessä kalustoa hankkii ja vaihtaa, eikä kannata lähteä mihinkään millikisaan.
Minulla on vanha kunnostettu mummonpyörä. Vastannee neulansilmäkameraa...?
Sanoisin ennemmin sen vastaavan saman aikakauden käyttökameraa. Eli vastaa parhaimmillaan Rolleicordia ;) ja huonoimmillaan Lomoa.
No ainakin on luotettava, ja toimintavarma.
Pienellä Googlauksella näytti, että halvimmillaan noita menee alta 200€. Varmasti parempi kamera aloitella kuvausta kuin yksikään 200€ digi. Tosin filmikustannukset alkavat olla tuntuvat.
Järjestelmäkameraa ostaessa kannattaa katsoa, mistä haluaa maksaa. Jos prismakotelossa on välttämättä oltava teksti "Canon" tai "Nikon", on maksettava extraa, siis vain tästä tekstistä. Jos haluaa vastaavat ominaisuudet ilman em. tekstejä, kannattaa ostaa Pentax, Sony tai Olympus. Rahaa palaa selvästi vähemmän. Jos on valmis sijoittamaan saman summan kuin C/N maksaa, niin muilla merkeillä saa laatua ja ominaisuuksia selvästi enemmän.
Tuo pitää paikkansa poislukien Sony. Sony on lisävarusteiden ja objektiivien osalta turhan kallis jopa C/N-merkkeihin verrattuna.
Muutenkin ihmettelen Sonyn imagoa Suomessa. Täällä sillä on jonkinlaisen premium-merkin imago ja sen mukaiset hinnat vaikka muualla maailmassa Sony on ihan tavallinenn massavalmistaja kuten joku Samsung tai LG.
> Sony on lisävarusteiden ja objektiivien osalta turhan kallis jopa C/N-merkkeihin verrattuna.
...Sonyn omia objektiiveja, mutta Sigmalta, Tamronilta ja Tokinalta löytyy kyllä hyviä korvaavia vaihtoehtoja ja sitten myös nuo vanhat Minoltan lasit on monesti hyviä kunhan niitä löytää.
Nuo Sonyn lasien hinnat ovat kyllä joskus aika huvittavia, kun esim. tuo Tamron 55-200mm f/4-5.6 maksaa Verkkokauppa.com:ssa 127,90 € kun taas sama lasi Sonyn nimellä myytynä on 258,90 €, vaikka lasi on sama. Toisaalta pitäähän noiden Canonistien kiusaksi olla kalliimpiakin laseja näytillä kun nuo ällät, joten kai sekin joillakin kohottaa itsetunnon rippeitä kun on "millä mällätä" vaikkei muuten saisi mitään aikaankaan.
Omaan "pöytälaatikkoonsa" voi kuvata jopa kännykällä, mutta jos haluaa hiemankaan "tasoa", menee rahaa helposti tonnikaupalla.
Ongelmana ei niinkään ole runko, vaan tarvittavat objektiivit ja muut lisälaitteet.
Kitillä pääsee kyllä alkuun, mutta kuvausalue jää hyvin rajalliseksi.
Nykyään ei myöskään riitä pelkkä kamera, vaan pitää olla myös tarpeeksi tehokas tietokone.
Sitten kun kalustoa karttuu joutuu vielä hankkimaan auton sen kuljettamiseen kuvauspaikalle.
Valokuvaus ei siis ole köyhien harrastus.
Sitten vielä pitää olla sellainen työ, että voi tehdä matkoja ja ottaa vapaata, silloin, kun kuvaus on otollista.
Rajattua kuvausta voi kuitenkin omaksi ilokseen harrastaa jo kittipaketillakin, tai jollakin pitkäzoomi compaktilla.
Tuollaisista compakteista puuttuu usein vain RAW ja objektiivin laatu on heikko. Niissä ei myöskään voi pitää virtaa päällä kokoajan kuvaustilanteita odotellessa. Sähköinen etsin ja aina päällä oleva kenno syö akun tyhjiin.
Katselin tuollaisten "pitkäzoomien" "testejä", jos sellaisen hankkisi, mutta kaikki on vain "Recommended", tai "Hyvä ostos" laatua.
Yksikään katsomistani ei ollut "Highly recommended", tai "Huippu laatua".
Itse asiassa 100:sen vaihteeton vakiopyörä kestää paremmin käyttöä, kuin 2000 €:n urheilupyörä.
Minulta ainakin menee hermot ketjuvaihteiden ja vannejarrujen huoltamisessa. Ne toimii ja kestää vain asfaltilla ja kuvauskohteet on yleensä metsäpolkujen varsilla.
Että joku vuosi sitten vuoden luontokuva otettiin pikku pokkarilla. Pokkarilla ja kaukoputkella eli Digiskope kuvauksillakin voi onnistua aikas hyvin.
Neljän viidentonnin kalusto ei aina automaattisesti takaa hyviä kuvia.
http://www.mikinfotot.fi/
Kylläpä on mies pihalla kuin lumiukko. Koskaan ymmärtänyt tuollaista hifistelyä. Hui jos kamerasta puuttuu raakaformaatin RAW:kuvat. Hyvälaatuiset JPG kuvat riittävät aivan hyvin kaikkeen muuhun paitsi hifistelyyn.
Toki jos on sellainen pöytälaatikkokuvaaja, joka on tyytyväinen hyväilemään niitä "täydellisiä" kuviaan tietokoneen kovalevyllä, niin eihän siinä mitään.
Pidätkö sä kameraa kokoajan päällä siksi että jotain voi tapahtua? Eikö kuvaustilanteiden ennakointi olisi aika järkevää?
Digipokkarit ovat loistavia siinä vaiheessa, kun järkkäriä ei saa kulkemaan paikalle mukaan. Yleisesti voi sanoa että ensimmäisenä valokuvausta rajoittaa taidon puute ei laitteiston rajoitukset.
luulette.
Totuus on se, että mitä enemmän rahaa sitä helpommin ja tehokkaammin homma hoituu, jopa nojatuolista.
Siihen ei köyhät kykene.
Yhden yksittäisen täysosuman voi pokkarillakin silloin tällöin saada, mutta kyllä todennäköisyys lisääntyy kummasti, kun hinta kasvaa.
"Pidätkö sä kameraa kokoajan päällä siksi että jotain voi tapahtua? Eikö kuvaustilanteiden ennakointi olisi aika järkevää?"
Tottakai pidän kameraa päällä koko ajan, kun se on käsillä. Sehän kuuluu tuohon ennakointiin!
Jos luulet, että tapahtumat odottaa sinua ja voit ne ennakoida sääennusteita paremmin, et ole vielä oppinut.
PS. minä olen luultavasti köyhempi kuin teistä kukaan, mutta tiedän kokemuksesta jotakin.
Hyväkäänlaatuinen jpg ei riitä valotuksen korjaamiseen. jpeg on normaalisti 8 bittiä per kanava (rgb) kun taas rawissa on jopa 14 bittiä (ainakin canon) per kanava. 64 kertaa enemmän informaatiota... per kanava...
"...Hui jos kamerasta puuttuu raakaformaatin RAW:kuvat. Hyvälaatuiset JPG kuvat riittävät aivan hyvin kaikkeen muuhun paitsi hifistelyyn..."
Periaatteessa kyllä, mutta RAW takaa paljon paremman muokattavuuden. Lisäksi on paljon kilpailuja ja lehtiä, jotka eivät ota vastaan muuta kuin RAW-kuvia. Syynä tähän kuuluisat huijaukset,kuten National Geographyn tunnettu tapaus.
Eli työnkulku kannattaa opetella hyvin varhaisessa vaiheessa RAW:n kautta. Kunnollisilla laitteilla (lue Mac) ja ohjelmistoilla ei mitään ongelmaa.
Tästä päästäänkin digikuvauksen hinnan ytimeen. Ei riitä, että on kamera ja yksi objektiivi, vaan pitää olla tietokone, tulostin ja videotykki, joihin menee äkkiä monta tonnia. Yllämainittu tuotemerkki lienee halvin tapa hankkia siedettävä kone tähän käyttöön.
"Hyvälaatuiset JPG kuvat riittävät aivan hyvin kaikkeen muuhun paitsi hifistelyyn..."
Varmaan näin olisi, jos laitteet olisivat parhaat mahdolliset, olosuhteet olisivat hyvät, kuvat voisi tarvittaessa ottaa uudestaan, ... RAW antaa mahdollisuuden hieman jälkeenpäin korjata epäonnistuneita otoksiaan.
"Eli työnkulku kannattaa opetella hyvin varhaisessa vaiheessa RAW:n kautta. Kunnollisilla laitteilla (lue Mac) ja ohjelmistoilla ei mitään ongelmaa."
Tästä olemme samaa mieltä paitsi että laitteeni on PC. Aina puhutaan laitteiden hinnoista, mutta ohjelmat ovat laitteita kalliimpia. Tietokoneeni maksaa vähemmän kuin Photoshop ja Lightroom yhteensä.
"Ei riitä, että on kamera ja yksi objektiivi, vaan pitää olla tietokone, tulostin ja videotykki, joihin menee äkkiä monta tonnia. Yllämainittu tuotemerkki lienee halvin tapa hankkia siedettävä kone tähän käyttöön."
Videotykki tuo mieleen työn, joten en ole edes hankkinut sellaista kotiin. Valokuvat saa varsin edullisesti ja nopeasti netistä tilattua paperikuviksi. Toista oli 90-luvun alussa, jolloin digikuva saatettiin muuttaa paperikuvaksi kuvaamalla näyttö!
"Yllämainittu tuotemerkki lienee halvin tapa hankkia siedettävä kone tähän käyttöön."
Luultavasti linux-koneet olisivat edullisin tapa, jos ei laske omalle työlle mitään hintaa.
> Miksei joku yhtä hyvin voisi saada saada jotain valokuvauksesta irti 600-700 setillä?
...pärjää aika pitkälle!
http://www.foto-palme.de/shop/product_info.php?products_id=19924&ean=
Ihan kelpo Zoom tuolle polttovöälialueelle ja valovoimakaan ei ole sieltä huonoimmasta päästä.
Ostin juuri 7 vuotiaalle pojalleni synttärilahjaksi HASSELPLAATIN ihan vaan siksi, että hänestä tulee siten erittäin hyvä valokuvaaja.
Kun 70-luvulla amerikoissa piti olla Nikonin kallein runko, mutta siinä käytettiin Spiratone-merkkisiä objektiiveja.
Ei ainakaan kukaan minun tuntemistani jenkkikuvaajista käyttänyt.
sinulla taitaa olla erilainen ystäväpiiri.
Jenkeissä kyllä jotkut tutut käyttävät coastal Optics'in optiikkoja, mutta se on hiukan eri juttu...
Moni harrastus on mukavampi jos on käytössä kosolti rahaa. Jotku valokuvauksen haarat ovat erittäin vaikeita ellei niihin satsaa paljoa (esimerkiksi lintukuvaus) ja jotku suorastaan mahdottomia (kuten sukelluskuvaus puhumattakaan lentokuvauksesta).
Tavallisin syy aloittaa kuvaaminen on halu ikuistaa ystäviään ja tilanteita. Esikoinen on monelle meistä vanhemmista ollut syynä oman järjestelmäkameran hankkimiseen ja tällöin laitteita paljon tärkeämpi on rakkaus kuvauskohteeseen. Edelleen pidän eniten näistä teknisesti varsin huonoista kuvistani.
Vaurastumisen ja enemmän vapaa-ajan myötä on tullut tarve yrittää saada yhä parempia kuvia. Nykyään käytän ehkä 5000-7000 euroa vuodessa tähän harrastkseen, sillä laitteiden lisäksi matkat ja sukulaisille/ystville annetut kuvat maksavat. Saan harrastuksesta tuloja 1000-2000 ja verovähennyksiä, joten ei tämä ole kauhean kallista. Kaiholla kuitenkin muistelen nuoruutta ja terveyttä, kun esikoista kuvasin dialle, sillä ne olivat paperikuvia halvempia...
Johan taas jutun murjasit haha.
Täysin tarinan muuten, mutta en sentään tuhlaa noin paljoa kuvaukseen. Sehän on silloin tappiollista!
Diaa käytettiin todellakin usein vain siksi, että se tuli halvemmaksi. Toisaalta mikään kuvia julkaiseva taho ei ottanut vastaan muuta kuin diaa.
"en sentään tuhlaa noin paljoa kuvaukseen. Sehän on silloin tappiollista!"
Tämähän on harrastus tunnusmerkki. Serkkuni jätti aikanaan virkansa ja alkoi päätoimiseksi valokuvaajaksi ja ainakin hän on tyytyväinen valintaansa. Minusta on kiva valita mitä kuvaan ja ottaa kuvat ilman paineita ja vaikeita asiakkaita. Olemme erilaisia - onneksi.
Vaan pienet menot rikastuttaa.
Minä aloitin filmipokkarilla, siitä pikkuhiljaa siirryin aina eteenpäin. Nyt halpa digirunko ja siinä muutama hinnakas ja laadukas objektiivi ja hyvä ulkoinen salama, ja tukeva jalusta. Näillä pärjää toistaiseksi. Rungon vaihdan sitten kun se on loppuunkuvattu. Nykyisen kaluston kuvanlaatu pesee parin sadan kamerat 200-0, mutta kaikki ei halua huippulaatua. Joillekin riittää jopa kamerakännykkä joten sen on turha upottaa satasia harrastukseensa. Jokainen ostakoon sellaista laatua kuin itse tarvii, riippumatta siitä mitä muut vaativat.
Aina aloittelija ei tiedä mitä tarvii. Jos haaveilee laadukkaasta makrokuvauksesta tai lintukuvauksesta, voi 100% varmuudella unohtaa ne ixukset ja muut vastaavat. Jos haluaa vain tallettaa lomamuistoja tai sukulaisten synttäreitä, siihen ne on ihan ok vehkeitä.
Raha ei todellakaan ratkaise eli isolla rahalla ei saa hyvää valokuvaa. Hyvä kuva on 90 % kuvaajaa ja 10 % välineitä. Jotkut kuvittelevat, että sijoittamalla kymppitonni kalustoon, "kuvaajasta" tulee kuvaaja. Näinhän asia ei ole.
Hyvä kuva on teknisesti hyvä, mutta paljon olennaisempi asia on, että kuva on myös ilmaisultaan hyvä. Valokuvaus on taidetta, kuten maalaus. Jokaisesta ei tule taidemaalaria sillä, että ostaa kalleimmat pensselit, maalit ja kankaat. Sama on valokuvauksessa. Kuka tahansa osaa otta sieluttomia kuvia, joissa ei ole mitään, ei kertakaikkiaan mitään.
Hyvä kuvaaja ottaa sillä paljon parjatulla pokkarilla ylivoimaisesti parempia kuvia, kuin "kuvaaja" kymppitonnin kalustolla. Todella koomista on huomata, että monet "kuvaajat" hyödyntävät kameran ominaisuuksista lähinnä idioottiohjelmaa. Tämä on toki ymmärrettävää, koska valokuvauksen peruskäsitteistä ei ole useinkaan mitään hajua: aukot, suljinajat, syväterävyys yms. perusteet kun ovat täysin hukassa. Tee siisä sitten "taidetta"!
On tästä järkkäribuumista ainakin yksi hyvä puoli: kun laskukausi tulee, pörssikurssit romahtavat ja "kuvaajien" into latistuu, markkinoilta saa vähän käytettyä (tosin käytön puutteesta kärsinyttä) kalustoa pilkkahintaan.
Mukavia kuvauskelejä kaikille kuvaajille ja "kuvaajille".
Täysin pennitön ei saa edes kännykäkameraa, joten on turha väittää, ettei raha ratkaise.
Wanhaan hyvään aikaan saattoi kameran tehdä itsekin, mutta digeissä se ei enää käy ja niissä jos missä raha ratkaisee.
On turha puhua taidosta ja visualisoinnista, kun vermeillä ei kuvaa kertakaikkiaan tule.
Pieni raha aiheuttaa myös sen, että kuvausalue jää pakosta hyvin rajalliseksi.
Köyhällä on vara maalata vain pieniä tauluja. Rikas tai sponsrattu pystyy suuriinkin "freskoihin".
Näin on näreet. Inttäkää mitä tahdotte.
Raha ratkaisee vasta siinä vaiheessa kun kameran rajoitteet astuu esiin. Keskivertoräpsijälle, joka käyttää aina dorkamatic-asentoa ja automaattisalamaa, on ihan sama millä räpsii kunhan näyttöön jotain ilmestyy. Mutta kuvaukseen perehtynyt harrastaja ei välttämättä saa pikkupokkarilla sellaista kuvaa kuin haluaa ja silloin tarvitaan sitä rahaa että saa riittävän kaluston. Lintukuvaus on sellainen laji jossa kuva on 99% välineitä ja 1% kuvaajaa. Hyvä lintukuva on helpompi ottaa 300mm/2.8 putkella kuin kittiputkella vaikka runko on sama.
Miksi ammattikuvaajat käyttää järkkäreitä eikä halpoja pokkareita tai kamerakännyjä? Eikö niiden taidot riitä siihen että ottaa laadukkaan kuvan halvalla kameralla?
"Lintukuvaus on sellainen laji jossa kuva on 99% välineitä ja 1% kuvaajaa. Hyvä lintukuva on helpompi ottaa 300mm/2.8 putkella kuin kittiputkella vaikka runko on sama."
Luontokuvaus on paljon enemmän kuvaajasta kiinni kuin muu kuvaamineen. Eläimen kuvaamisen edellytys on sen löytäminen, usein sen ohjaaminen oikeaan paikkaan ja lopulta kuvan ottaminen. Lintuja kuvataan luonnollisesti paljon ruokkimispaikoilla tai pesän lähistöllä. Hyvissä lintukuvissa on usein takana hyvää tekniikkaa ja röyhkeyttä, mutta (lähes) aina niiden takana on myös paljon luonnontuntemusta ja paljon käytettyä aikaa.
Eläintarhoissa 300/2.8 on loistava, sillä sen avulla on helppo häivyttää kalterit.