ukkospilvet taivaanrannalla
edessä pienet harmaat hattarat
kiiruhtavat kohti kaupunkia
kuin myrskyn airueet
ilma on jo hiostava
tästä parvekkeelta näen
vielä verkkaasti soljuvan veden
veneet laiturin vieressä
ovat jo rauhattomia
onneksi tarkistin veneeni köydet jo eilen
se on tuhdisti kiinni niin kuin minä
tässä kaupungissa jota rakastan
kujat rannalta ylöspäin
alkavat heräillä
näillä rannan kujilla
lupauksen kuulee kun kulkee
sanat tuo kutsun
vie huumaan jonka yön samentti peittää
usein kuitenkin
aamu peiton armotta valheeksi riisuu
olen sen kokenut
siltikin tätä kaupunkia rakastan
ja sinua
joka siellä sisällä takana nukut
alla puhtaan samenttipeiton
edessä pienet harmaat hattarat
kiiruhtavat kohti kaupunkia
kuin myrskyn airueet
ilma on jo hiostava
tästä parvekkeelta näen
vielä verkkaasti soljuvan veden
veneet laiturin vieressä
ovat jo rauhattomia
onneksi tarkistin veneeni köydet jo eilen
se on tuhdisti kiinni niin kuin minä
tässä kaupungissa jota rakastan
kujat rannalta ylöspäin
alkavat heräillä
näillä rannan kujilla
lupauksen kuulee kun kulkee
sanat tuo kutsun
vie huumaan jonka yön samentti peittää
usein kuitenkin
aamu peiton armotta valheeksi riisuu
olen sen kokenut
siltikin tätä kaupunkia rakastan
ja sinua
joka siellä sisällä takana nukut
alla puhtaan samenttipeiton
Vastaukset 4
Vanhimmat
kiireellä tässä yritän muutaman kommentoida,
ja Sinua en voi ohittaa.
Viimeisessä säkeessä on kaikki olennainen,
vaikka muukin sopii joukkoon mitä parhaimmin.
Kiitos Peres, Sinä tunteiden tulkki.
Kiitos käynnistä kiireidenkin keskeltä
...saa minulle kotikaupungin mieleeni...
Siellä erään tietyn minulle rakkaan ihmisen. Vaikuttava runo.
On mukavaa joskus muistella ja se myös että se väräytti vähän Sinuakin
Kiitos kommentistasi