Selektiivinen mutismi, onko kukaan kuullut tallaisesta,

...mykkyyttä ole jos on selektiivinen mutismi eikä ole sekään jos on mutismi,selektiivinen mutismi on osoittain valikoivaan puhetta/puhumattomuutta ja voi kohdistua vain tietyyn paikkaan ja/tai tietyihin ihmisiin tai sitten se laajenpaa esim että puhuu vain kotona eikä muualla ollenkaan,meidänkin selektiivinen mutisti on todella puhelias niissä paikoissa joissa puhuu ja siellä missä ei puhu on todella hiljaa!!Mykkä on aivan eri asia kuin tämä mutisti(hän vaikenee kokonaan,mutta osaa puhua)tai selektiivinen mutisisti joka on valikoivaa

..ei atrvita syyksi kotipuolen ongelmia eikä neurologisia ongelmia(näitä viimeksi mainuttuja ei juurikaan mutisteilla ole)mutismiin on monia erilaisia syitä kuten etninen kielivähemmistö(sekä perheen kaksikielisyys)sosiaalinen perimä ja niin monta monta muuta syytä kuin perheolot vaikka siltä ja usein vain siltä pohjalta syytä selektiiviseen mutismiin aletaan etsiä

neurologinen ongelma on harvoin syynä mutismiin,harvalla mutistilla on mitään neuroogista syytä...mutta taas jos on joku neurologinen sairaus voi siinä ns.sivussa tulla selektiivinen mutismi,kun sairaus asettaa tiettyjä rajoitteita tms ja ympäristö odottaa ja vaatii,paineet kasvaa ja ehkä ahdistuneisuus sit siitä seurauksena voi olla selektiivinen mutismi

Eli meillä nyt 4-vuotias tyttö, kolmesta nuorin, hyvin puhelias kotona. Kun kolmivuotiaana aloitti päivähoidossa ei puhunut mitään kellekään. Kun kotona siitä hänen kanssaan juttelin niin sanoi että ei vaan ole asiaa ja että puhuu kyllä joulun jälkeen. No eipä sitten kuitenkaan joulunkaan jälkeen puhunut. Joulun aikoihin juttelin ihan sattumalta juuri valmistuneen puheterapeutin kanssa (perhetuttu) tällaisesta käytöksestä nimiä mainitsematta (aloitin siis tyyliin "mitäs pitää tehdä jos lapsi puhuu kotona mutta ei päiväkodissa?" ihan tarkoituksettomasti). Hän "möläytti" että pitää viedä psykologin testattavaksi koska yleensä kyseessä on anoreksian tapainen pyrkimys hallita ympäristöään jollain tavalla. Sitten kun sai tietää että puhun omastani niin korjaili kyllä kovasti ja sanoi että ei hän noin jyrkästi sitä tarkoittanut ja että voihan tuolle käytökselle olla moniakin selityksiä. Mutta oli edelleen sitä mieltä että sitä ei puheterapialla korjata vaikka kuulemma tällaisia lapsia usein puheterapeutin vastaanotolle ohjataankin.

Pitää sanoa että tytön kommentti sattui kyllä kovasti. Mutta pisti sitten samalla miettimään. Kun meidän tyttö täytti neljä vuotta eikä vieläkään puhunut päiväkodissa niin rohkaistuin varaamaan hänelle ajan psykologin vastaanotolle; oli puhetta että hän tutkii vaan. Ja psykologi tapasi tytön kaksi kertaa jonka jälkeen hän antoi paljon ohjeita meille vanhemmille ja päiväkotiin! Tyttö ei siis "joutunut" mihinkään terapiaan, ei kuulemma näin pienen kanssa ole mitään järkeä lähteä terapoimaan. Ja niistä ohjeista tärkeimmät oli että ei saisi kiinnittää huomiota lapsen puhumattomuuteen; ei saisi kysyä että miksi et puhu päiväkodissa. Pitäisi ikään kuin olettaa että tyttö puhuu (niin kuin puhuukin) eikä järjestää hänelle tilaisuuksia olla puhumatta.

Nyt typy on alkanut puhua päiväkodissa yhdelle henkilölle, aluksi kuiskaamalla ja nyt jo ihan ääneenkin. Ja joillekin muille puhuu kuiskaamalla, tosin satunnaisesti. Nämä kohteet ovat toistaiseksi olleet kaikki aikuisia, muille lapsille ei edelleenkään puhu mutta leikkii kumminkin heidän kanssaan. Pikkuhiljaa siis edetään.

Tämä meidän juttu on tietenkin ihan eri kun teidän koska meillä puhumattomuutta kesti paljon pitempään kun teillä. Voihan lapsi ihan oikeasti olla niin ujo että ei uudessa paikassa uskalla heti jutella kellekään! Omani kohdalla en kyllä tätä luullut koska ei ole ollenkaan ujo luonteeltaan, pikemminkin oikein rämäpää poikatyttö. Toivotaan että teidän tilanne ratkeaa pian! Voimia!

hei

vielä tännekin laitan:) tervetuloa faceboolin selektiivinen mutismi ryhmään,sitä kautta saat varmaankin vastauksia kysmyksiisi ja ne tutkielmat luettavaviksi :)