Olin tyhmä, täysi idiootti kun ajattelin tämän vuoden olevan hyvä vuosi ulostulolle :D
Abivuosi käynnissä ja kesällä pääsisi muuttamaan uudelle paikkakunnalle. Pois täältä.
Ajattelin, että perheelle kertominen olisi parasta, ettei sitten tule kaduilla puhumista ja ikävästi kantaudu vanhempien korviin. Aloitin kertomiseni siskolleni joka asuu toisella paikkakunnalla - välimme lähentyivät entisestään pitkien keskustelujen jälkeen ja sain rohkeutta entisestään olla se joka todella olen.
Seuraavana vuorossa oli äitini. Siihen tuli hyvä tilaisuus kun hän ryhtyi kysymään, ettethän sä vain ole kiinnostunut tytöistä..? Eh, kyllä äiti ^^
Hän ei sitä heppoisesti ottanut. Sai siskonikin kääntymään vastaani ja on ehdottomasti sitä mieltä että tästä asiasta EI puhuta. Ei perheen sisällä eikä perheen ulkopuolella. Äiti kertoi työnsä olevan niin arkaluontoista että lesboa tytärtä ei sallittaisi!
Hylkäsin sitten koko ulostuloasian ja päätin jättää sen huomioimatta.. Kuitenkin ympärilläni pyörii jatkuvasti tämä ihana tyttö, jonka kanssa minulla olisi mahdollisuuksia viedä pidemmälle - JOS tunnustaisin homouteni.
Muilla vastaavia kokemuksia tai hyviä neuvoja toteutettavaksi. Hylkäämisen tunne tuntuu olevan pers*estä, joten... Heterous?!! Jee.. Ei kiitos.
Abivuosi käynnissä ja kesällä pääsisi muuttamaan uudelle paikkakunnalle. Pois täältä.
Ajattelin, että perheelle kertominen olisi parasta, ettei sitten tule kaduilla puhumista ja ikävästi kantaudu vanhempien korviin. Aloitin kertomiseni siskolleni joka asuu toisella paikkakunnalla - välimme lähentyivät entisestään pitkien keskustelujen jälkeen ja sain rohkeutta entisestään olla se joka todella olen.
Seuraavana vuorossa oli äitini. Siihen tuli hyvä tilaisuus kun hän ryhtyi kysymään, ettethän sä vain ole kiinnostunut tytöistä..? Eh, kyllä äiti ^^
Hän ei sitä heppoisesti ottanut. Sai siskonikin kääntymään vastaani ja on ehdottomasti sitä mieltä että tästä asiasta EI puhuta. Ei perheen sisällä eikä perheen ulkopuolella. Äiti kertoi työnsä olevan niin arkaluontoista että lesboa tytärtä ei sallittaisi!
Hylkäsin sitten koko ulostuloasian ja päätin jättää sen huomioimatta.. Kuitenkin ympärilläni pyörii jatkuvasti tämä ihana tyttö, jonka kanssa minulla olisi mahdollisuuksia viedä pidemmälle - JOS tunnustaisin homouteni.
Muilla vastaavia kokemuksia tai hyviä neuvoja toteutettavaksi. Hylkäämisen tunne tuntuu olevan pers*estä, joten... Heterous?!! Jee.. Ei kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No, sähän olet tunnustanut jo. Tuollaisesta se alkaa. Ei ulosmeno ikävä kyllä mene niin, että kaikki vain taputtavat käsiään. Mun perhe kieltäytyy puhumasta asiasta. Työpaikalla ei kai tiedetä, mutta en mä asiaa salaakaan. Ystävät ja tutut tietävät ja heitä asia ei ole koskaan mitenkään hetkauttanut. Mä olen sua vanhempi, melkein kolmekymmentä. Nykyinen tyttöystävä on ensimmäinen vakava naissuhteeni. Aikaisemmat suhteeni ovat olleet miehiä. Määrittelin itseni bisseksi, mutta nyt en enää ole varma.
Oletko taloudellisesti riippuvainen perheestäsi? Varmaan, koska olet abi. Älä huoli, kyllä perheesi lopulta tottuu. Ja se tyttö on saavutettavissa huolimatta äidistäsi. Anna vain mennä ja nauti abivuodestasi, lesboudesta ja kaikesta uudesta ihanasta.
Anna mennä vain, elä OMAA elämääsi!! Ei meilläkään asiasta olla puhuttu 10 vuoteen, mutta mulla on oma elämä toisella paikkakunnalla. Enkä mä voi elää muulla tavalla. Mä olen mitä olen, hyväksy ihmiset sen tai ei.
riittää että ne, rakastettusi tietävät asiasta.
Mitä se vanhemmillesi kuuluu tai sisaruksillesi?
Minä olen vasta nyt havainnut tai sanotaan näin, rakastunut naiseen. Ei minua kiinnosta mitä muut ajattelevat. En aio koskaan kertoa kenelläkään olevani bi tai lesbo, minua pidetään ns miestennaisena. Mitä sitten? Ei mitään.
Aion mennä vielä joskus tämän rakastamani naisen kanssa naimisiin enkä aio kertoa kenelläkään asiasta. Mielestäni minun rakkaus on yksityisasia eikä se kuulu kenellekään muulle. Ei näistä asioista kannata paineita ottaa ... kyllä ne sitten siitä järjestyy enemmin tai myöhemmin.
Olen jo kolmenkympin rajapyykin ylittänyt nainen, mutta minun vanhemmilleni selvisi vasta pari vuotta sitten, että naiset on mun juttu.
Syy yksi lienee se, että olen 17 -vuotiaana muuttanut Suomesta pois ja palailin tänne vasta kolmisen vuotta sitten. Ei siis järin läheisiä suhteita vanhempiin ole ollut, enkä ole edes niitä ihmisiä, jotka kertoo kovinkaan paljon henkilökohtaisia asioita vanhemmilleen.
No, jokatapauksessa siinä kohti, kun kotiinpäin muuttelin oli uusi "kaapista tulo" edessä. Täällä kun kukaan ei tiennyt, vaikka en ikinä kaapissa ole ollutkaan. Kun tapasin nykyisen tyttöystäväni äiti arvasi ja oli rehellisyyden nimessä kysynyt siskoltani!!, että olenkohan ehkä lesbo. Sisko on tiennyt asiasta aina ja soitti minulle kertoen mitä äiti miettii ja siinä kohtaan kerroin äidilleni.
Hänelle asia tuli järkytyksenä ja meni ainakin vuosi ennenkuin hän alkoi olemaan asian kanssa sinut. Isä sen sijaan otti asian kevyemmin sanoi heti, etteihän se mitään muuta eivätkä välit häneen muuttuneetkaan, tosin ei isääkään näkynyt, kun äiti ei kyläilemään suostunut.
Työpaikkalla esimieheni tietää, koska olen hänelle tyttöystäväni esitellyt. Muista firman työntekijöistä en tiedä tietävätkö, mutta en heidän kanssaan työskentelekään tiiviisti.
Keneltäkään muulta ihmiseltä, jolle olen lesboudestani kertonut en ole saanut mitään negatiivista palautetta tai käytöstä osakseni. Yleensä ihmiset ovat aavistuksen yllättyneitä, koska olen kai niitä naisia, joita ei heti lesboiksi tunnista.
Asiat kuitenkin varmasti järjestyvät äitisi kanssa. Anna hänelle aikaa. Kyllä äidit yleensä vain lastensa onnea tahtovat, mutta aihe on joillekin ihmisille vaikeampi kuin toisille. Koita jaksaa odottaa, mutta älä anna onnen lipua ohitsesi. Jos olet tästä tytöstä kiinnostunut, niin ole rohkea. Eihän sinun elämästäsi onnellista tee kukaan muu kuin sinä itse.
sitten oikeasti kovin ihana, jos hän ei yhtään sääli äitiäsi joka on näköjään hyvin ahdistunut ja peloissaan? Vai tarkoititko, että äitisi kaapittaa sinua niin ankarasti, ettet sen takia voi/uskalla lähestyä ihastustasi?
Ensimmäiseksi aivan totta on, että olen taloudellisesti riippuvainen vanhemmistani - minulla ei ole mitään mahdollisuutta elellä itsekseni tässä vaiheessa. Vanhempani ja sisarukseni, perheeni ovat minulle niitä rakkaita. Meillä on aina ollut hyvin tiivis ja lämmin perheyhteisö, joten siksi en voi kuvitellakaan hylkääväni perhettä. Saan heiltä niin paljon.
Kun joku sanoi, että elää itselleen - rakastettunsa kanssa.. Ei minulle riitä kahden ihmisen maailma. En pystyisi koskaan jättämään ja hylkäämään sitä mistä minä olen lähtöisin. Ihmiset joiden kanssa elän tällä hetkellä ovat minulle niin kovin rakkaita.
Äitini ja yleinen tiukka mielipide täällä pikkuisella kunnalla kaapittavat minua. En halua uhrata vanhempieni mainetta ja työmahdollisuuksia oman etuni tavoittelulla. Pidän todella tästä tytöstä - mutta löydän myös muualta suurta nautintoa tuottavia asioita, joten minulle ei yksi vuosi tee haittaa. Minulla on kyllä pakokeinoni :)
En tahtoisi missään nimessä minkäänlaista salasuhdetta jne, mistä kukaan ei tietäisi mitään - kaksin rakastetun kanssa eläisin, nämä eivät ole tavoitteita elämässäni. Sen sijaan pidin paljon 17 maailmalle kiertämään lähteneen elämästä - kuulostaa siltä että elät tasapainossa itsesi ja ympäristösi kanssa :)
Let the time past on.. Kyllä mä uskon että mulla on vielä tulevaisuudessakin aikaa tehdä asioita joita haluan - miksi satuttaa tässä vaiheessa, kenties turhaakin, rakkaita ihmisiä ympärilläni..
Olen kuullut kokemuksia, että lapsen seksuaalisen suuntautumisen aiheuttaman hämmennyksen käsitteleminen veisi vanhemmilla yleensä n. vuoden. Siis, jos ovat ollenkaan valmiita hyväksymään. Sinun tapauksessasi ehkä ovatkin lopulta, jos äitisi ymmärsi suoraan jopa kysyä asiaa.
Tiedätkö Marja-Leena Parkkisen "Ulos kaapista" -kirjan? Se saattaisi auttaa sekä sinua, että varsinkin perhettäsi käsittelemään asiaa, jos saat heidät lukemaan sen. Kirjan toimittaja on itse asiassa lesbotyttären äiti!
Kaunista syksyä!
Mä luulen, että sun tilanteesi helpottuu viimeistään kun menet opiskelemaan ja saat henkistä ja fyysistä välimatkaa vanhempiisi. Aika moni kaveri on nuoruuden innolla ja hävyttömyydellä vain pamauttanut homoutensa ovet paukkuen vanhemmilleen. Se on aiheuttanut haavoja ja huonoa omatuntoa kummallekin osapuolelle.
Mutta varoitan sua tekemästä samaa virhettä kuin minä. Älä ole liian kiltti, älä miellytä liikaa. Sä et voi elää elämääsi tuomitsemisen ja naapureiden pelossa. Tai hakemalla hyväksyntää. Aika harvaa lopulta sun homous kiinnostaa.
Mutta muista, että sun velvollisuutesi ei ole kertoa kaikille, se on sun oma asiasi, ei työnantajan tai posteljoonin. Eikä homous määrittele sua enempää kuin silmien väri. (No, ehkä kulttuurisesti vähän enemmän, joo)
Jos perheesi on rakastava ja lämmin, he lopulta haluavat sinun olevan onnellinen. Kyllä asiat järjestyvät.