Olemme käytännön syistä uusperhe joka asuu mieheni talossa jossa lasten äiti asui ennen heidän eroaan. Vaikka isä ja lapset asuivat keskenään neljä vuotta eron jälkeen ennen kuin muutin taloon, tunnen sen vielä vahvasti olevan exän valtakuntaa.. Onko muita samassa tilanteessa olevia ja miten olette sopeutuneet uuteen/vanhaan kotiinne?
En vain sopeudu
vanhaan taloon
263204
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kiesus,miten yksinkertainen asia:osta uusi talo!Eipä taida rahaa löytyä.Siksi olet hätäpäissäsi ryhtynyt moiseen ratkaisuun.
Kun kaikki ei ole niin yksinkertaista dillhole! Myydään maat ja perintötila? Älä vastaa jos ei ole oikeesti asiaa
sinä olet myymässä?
Jos se perintötila on niin tärkeää sinullekin (vähän ihmettelen,munan perässä olet mennyt...)niin opettele sopeutumaan aikuisen naisen tavoin tai lähde tilalta, siihen ei vanha perintötila todellakaan kaadu.Ei kun menoksi,jos ahdistaa!!
Ei voi olla totta että ihmiset ovat näin negatiivista porukkaa "munan perässä sinne menit". Menitkö itse silloin kun ex-miehesi kanssa aloit seurustelemaan niin munan perässä.
Ajatteleeko exät oikeasti niin että kun on kerran eronnut hänestä niin uutta ei tilalle oteta?
palstan tason! Uusperhepalstalla lukuisia ala-arvoisia vastauksia. Eikä seriffi puutu näihin katkerikkoihin millään tavalla.
Nämä jätetyt naiset eivät enää pääse kiinni ex-miehiinsä (kun nämä eivät korvaansa lotkauta), niin heidän on pakko tulla kaatamaan katkeruuttaan tänne. Kun näitä tekstejä lukee, ei tarvitse ihmetellä miksi he ovat eksiä. ;)
SInulle vastaukseksi: neuvottele miehen ja lasten kanssa, kerro että mielelläsi tekisit kodissanne pieniä muutoksia enemmän oman makusi mukaiseksi. Miehet yleensä eivät juurikaan välitä näistä jutuista.
Ja koskapa täällä jo avioehtoakin suositeltiin miehellesi, minä suosittelen sinulle! Katkerikkojen korviin "perintötalo" kuulostaa komealta, mutta totuus voi olla toinenkin. Pidä siis varasi, ettet joudu vielä toisten velkoja makselemaan. Tuskinpa kuitenkaan.
ja silti siellä asutaan. Olet mustis miehesi entiselle puolisolle!
Voit yrittää lieventää tuota olotilaasi, muuttamalla oman näköiseksi, uusia huonekaluja joita hankitte yhdessä, uutta tapettia ja maalia. Mikä siellä sitten enää muistuttaa edellisestä emännästä, kun olet omilla jäljilläsi?
Jos tämä ei toimi, myykää talo ja ostakaa yhdessä uusi!
Asutko siivellä???? Kantsii mennä töihin ja tienata jotta voit ostaa oman talon! Se on miehen ja lasten ja ex vaimon talo, kunnioita sitä, koska se ei ole alussakaan ollut sun koti! Toisten omaan ei kajota.
Jotenkin hassua, että ensin haukutaan lapsi, siten haukutaan ex vaimo ja nyt alkaa tulla haukkuja myös jo heidän kodistakin? Eikö mikään riitä? Juju on vaan siinä, että kun yksi aloittaa muut seuraa perässä, eikä se tee hyvää mainosta koko uus nainen järjestelmälle. Kun yksi keksitään niin kaikkia epäillään.
Jos huomaa ettei kykene ja pärjää on fiksua siirtyä sivuun.Ei kukaan odota sulta enempää kuin on resursseja ja ymmärtämystä annettu.
Ainakaan minun taloni ei enää ole ex-puolisoni talo vaikka on ennen puoliksi ollutkin. Jos tänne joku muu muuttaisi, niin ei hän ainakaan exäni omaan täällä kajoaisi koska täällä ei ole mitään kellekään muulle kuin minulle ja lapselleni kuuluvaa.
Minäkin sanoin ex miehelle, että uusilla naisilla ei ole sitten meille mitään asiaa ja lastemme lähelle! Hyvin on naikkoset pitnyt poissa meiltä ja meidän elämästä.
Meidän yhteiset lapset eivät kuulu muille, kuin vainja ainoastaan minulle ja ex miehelleni.
Kunhan kaikki tekee kuten sinä haluat, kaikki on hyvin. Mutta hyvin ne ovat vain sinun mielestäsi. Tähän tuskin yhtyy kukaan muu, eikä ainakaan lapsesi.
Aikuiset lapset ovat samaa mieltä kanssani ollut koska olen ainut luotettava aikuinen ollut heidän elämässään. Isä hylkäsi niin ei mitään luottoa.Eipä ole häntä elämäänsä kaivanneet.
älä kommentoi tuon naisen juttuja. Hänen mielestään kaikki uusperheelliset naiset ovat vieneet hänen miehensä. Hän ei voi henkisesti hyvin.
Kun ex vaimo pitää lastensa puolta niin hän ei voi sinun mielestä koskaan henkisesti hyvin. Vain mieleltään sairas ihminen ajattelee lastensa parasta niinkö? Sitten on terve ihminen, kun sysää lapsensa kärsimään omien vanhempien virheistä ja isän uusnaisten kieroilusta? Huh...
Itse sinä itsestäsi annat sen kuvan että et voi hyvin. Syytät täällä kaikkia uusvaimoja perheen rikkojiksi ja että me ollaan sinun mies viety. Aivan sama mitä täällä kirjoittaa niin johan olen taas sinun perheen rikkonut ja elämäsi pilannut. Anteeksi vain mutta henkisesti terve ihminen ymmärtää sen että kaikilla ei ole se taustalla mitä sinulle on tapahtunut. Kaikissa eroperheissä eron syy ei ole pettäminen, ja väh. puolessa tapauksista nainen itse pettää ja lähtee.
Jos haluat että sinut otetaan tosissaan niin kannattaisiko lukea koko teksti ennen kuin kommentoit. Sinulle riittää se että kyse on uudesta vaimosta ja lapsista. Siitähän tällä palstalla on kyse. Jos se sinua niin paljon ahdistaa niin miksi roikut täällä. Periaatteessa nämä jutut eivät koske sinua millään lailla.
olet jo lapsesi aikuiseksi saattanut ja uutta miestä et ole ottanut niin se on sinun valintasi. Tämä on minun valinta.
Löysin ihanan miehen jonka kanssa minulla on parempi liitto kuin ensimmäisen mieheni kanssa. Ja tämä tarkoittaa vain sitä että olemme uusperhe koska meillä kummallakin on lapsia edellisestä liitosta ja kaksi yhteistä. Minun elämä ei pitäisi millään lailla olla uhka sinun äitiydelle. Olenhan itsekkin äiti.
Ja jos erostasi on niin kauan jo niin eiköhän sinunkin olisi aika siirtyä elämässä eteenpäin? Ei ole hyvä pyöriä katkeruudessa. Näytä ihmisille että voit hyvin ja elämä on loistavaa :) Se ei ole irti pääsemistä että vielä vuosikymmenten jälkeen näet painajaisia ex-miehestäsi ja hänen vaimostaan. Suurin syy varmaankin on siihen että lasten isä ei ollut tekemisissä lastensa kanssa on se että hän sai nähdä lapsiaan vain sinun tykönä. Kukaan ei siitä tykkää että hänen vanhemmuutensa kyseenalaistetaan ja sille asetetaan rajat toisen vanhemman toimeksiannosta. Ihmistuntija pitää olla kun omista lapsista on kyse. Jokaiselle vanhemmalle pitää suoda oma hetkensä lastensa kanssa. Sinulta se ei ole pois. Ja sinun ei olisi edes tarvinut nähdä tätä uutta vaimoa jos et olisi vaatinut tapaamista kotiasi. En edes ymmärrä miten tapaamisehdot ovat menneet läpi lastenvalvojalle.
Mutta nämä ovat sinun päätösiä ja minä olen niistä omaa mieltä. Ja minulla on siihen oikeus. Sinä voit kertoa minulle mitä mieltä olet minun perheestäni mutta sitä en hyväksy että syytät minua tai muitakaan täällä omista asioistasi.
joka tuli väliin tietäen, että miehellä oli perhe! Iski silloin kun mies oli heikoilla. ei antanut meidän perheen selviä omia tunteitamme, ja missä mennään, vaan tarjosi olkapäätä, ja hymisis itsekseen.
Olen täysin ymmärtänyt, mitä meillä tapahtui, ja se ei tapahtunut siksi että halusimme feroon, vaan siksi että meilläkin, kuten muilla on kriisi aikoja, joista joku selviää jotkut ei, minä halusin selvitä, tai ainakin toivoin niin.
Aivan, vihaan ihmisiä,jotka tietäen tekee pahaa toisten perheelle, eikä edes anna mahdollisuutta selviämiseen.
Suurin syy lapsten hylkäämiseen on mies itse myös, sillä jos on kunnon isä, välittää lapsistaan, eikä anna minkään tulla väliin, mutta meillä ei ilmeisesti lapset olleet minkään veroisia, koska hylkäsi, kun lapseton nainen ilmestyi.
Aikani yritin miehen saada ymmätämään ja tapaamaan lapset, mutta väkisin en voi asiaa muuttaa. Siksi tein myös ratkaisuni, ettei lapset saa olla hänen naistensa kanssa tekemisissä, koska mies heidät itse hylkäsi.
Se oli parhaimpia päätöksiä jota en ole katunut,
ja jota lapset ovat kiitelleet. Myös he ovat olleet sitä mieltä, että eivät halua olla missään tekemisissä sellasten naisten kanssa, jotka rikkoivat heidän perhensä. Me emme sellasia naisia tarvitse elämäämme sotkemaan enempää, pärjäämme näin paljon paremmin. Sen on myös mies itse hyväksynyt, koska tiesi tehneensä väärin, eikä hänellä ole kanttia valittaa. Siksi en ymmärrä mellastusta siitä, että olen hullu, vaikka ajattelen vain lasteni parasta. Parasta ei tietenkään ole se että isä hylkäsi eikä heitä halua tavata, mutta parasta on se, ettei tuo naisiaan meille, sillä sehän olisi kuin anteeksi anto, että mies saa tehdämitä lystää, jopa jättää perheensä, ja aina olisi tevetullut meille! Näin se meillä ei todellakaan ole.
Siis, millä ihmeen logiikalla talo, jossa ap asuu miehensä kanssa, olisi ex-vaimon talo. Talo ON OLLUT (huomaa mennyt aikamuoto) ex-vaimon talo/koti, mutta eipä ole enää.
Nykyisin talo on ap:n koti.
Tsemppiä ap, tee kodistasi näköisesi, unohda ex-vaimo.
ymmärrän sinua ja tunteitasi mutta se ei oikeuta sinua haukkumaan minua perheenrikkojaksi tai ihmiseksi joka estää miestä nähdä lapsiaan. Pitää osata ajatella pitemmälle.
Minä en rikkonut mieheni perhettä eikä hän minun. Tapasimme myöhemmin ja suhteemme alkoi siitä. Mies näkee lapsiaan yhtäpaljon nyt kuin yksinollessaan ja minun exmies näkee omiaan ihan yhtäpaljon. Uusperhe ei tarkoita sitä että välejä rikotaan.
Sitäpaitsi exmiehelläsi ei ole uusperhettä jos naisella ei ollut lapsia. He eivät ole perhettä. He ovat pariskunta. Sellaiset ovat perhettä jotka ovat liitossa ja heillä on lapsia keskenään. He ovat yhteiselle lapselle ydinperhettä mutta uusperheessä on lisäksi lapsia edellisestä liitosta.
Pettämisasiat ovat aina ikäviä varsinkin kun kyseessä on vielä perhe-elämä. Mutta älä vihaa meitä jotka eivät ole kuin sinun ex ja hänen uusivaimonsa. Se on kuitenkin yksittäistapaus. Se on myös totta ettei mies voi antaa kenenkään tulla lasten ja isän väliin mutta ei tämä nainen väkisin miestäsi ole vienyt. Kyllä siinä on miehesikin tahto kyseessä. Ehkä häntä kadutti, uskon että paljonkin. Järki ehkä sanoi ettei niin voi tehdä mutta uutuudenviehätys vei voiton. Kyllä hän varmasti katuu tekoaan ja häpeää mutta älä sinä sitä murehdi. Se on hänen oma menetys. Pitää osata irroittaa asiasta.
minä olen hyvä äiti, teidänettä olen, en koskaan ole jättänyt lapsiani en koskaan enkä jätä! Minulla on oikeus olla omanlaiseni, ja minulla on ollut oikeus estää lapsiani tapaamasta ihmisiä, joita en halua heidän tappaavan. Tein senkin rakkaudesta lapsiini. Sanoin heille alussa, että saatte valita, joko isän naiset tai minä. Saatte valita, he valitsivat minut. Kahta naista ei mahdu meidän lasten elämään. Hyvä niin, sillä nyt olen saanut loistavat nuoret ihmiset kasvatetuksi, jotka arvostavat rehellisyyttä, luotettavuutta ja pysyvyyttä. Elämämme ei olisi näin hyvä, jos siihen liittyisi ulkopuolisia ihmisiä, joita minä en halua tuntea enkä nähdä.
Lapseni tietävät ettei perhettä jätetä yhden hillumisen takia,lapsia unohdeta ja jätetä, ja vaidetaan puolisoa kuin sukkaa. Jos ero tulee väistämättä, silti pitää pystyä pitämään omista huolta. Nyt meidän isä ei siihen kyennyt, eikä meillä ole velvollisuutta paapoa hänen naisiaan ja hyväksyä heitä meidän elämään. Eihän mies itsekkään hyväkynyt enää meitä hänen elmämään.
Mutta sanon vielä että pahin virhe jonka kasvatuksessa voi tehdä on laittaa lapsi valitsemaan vanhempiensa välillä. Lasten kimppuun ei saa hyökätä tuollaisessa asiassa. Tottakai he valitsevat sinut. Olet heidän äitinsä. Mutta sillä kustannuksella menettivät isänsä.
Vanhemmilla ei ole oikeutta estää lapsia näkemästä toista vanhempaansa ja hänen uutta ystävää. Lapset oppivat sen mitä heille opetetaan. Jos olet heille asiaa toitottanut vuodesta toiseen niin tottakai he ovat sitä mieltä. Eivätkä halua sinua loukata, koska pahoitat mielesi ja asia on sinulle muutenkin niin arka. Se on sitä aivopesua :) jokainen vanhempi voi "tehdä ja muokata" lapsestaan sellaisen kuin itse haluaa.
Ja ymmärräthän sen että vaikka lapsesi olisi isäänsä hänen kotonaan tavannut ja siellä on isän uusi puoliso niin se ei ole sinulta pois. sinun ei tarvitse uuteen puolisoon tutustua. Se on lasten elämää. Puhut koko ajan itsestäsi ja sinun oikeuksista kun puhut lasten tapaamisesta.
Tasapainoinen vanhempi tukee lasten suhdetta toisen vanhempaan. Ei esimerkiksi vaadi että tapaamiset hoidetaan vain hänen tykönään vaan antaa toiselle vanhemmalle mahdollisuuden olla isä omissa oloissaan ilman ex-puolison valvovaa silmää. Ex-miehesi ei siihen saanut mahdollisuutta, koska määräsit senkin ketä isän luona saa olla tapaamisissa. Eli et jättänyt mitään mahdollisiuuksia miehellesi omaan elämään. Sillä jos exällä on uusi kumppani niin äidin täytyy se vain hyväksyä. Elämä on julmaa ja epäreilua joskus mutta lasten etu ei ole se että he joutuvat valitsemaan.
uskon että tarkoitit hyvää ja myöhäistä on mitään sanoa enää kun olet liian kauan jo elänyt katkeruudessa ex-miestäsi kohtaan. Et pysty lapsiasi ikuisesti "suojelemaan" ulkopuolisilta ihmisiltä. He löytävät kumppaneita ja nekin voivat olla naisia (jos sinulla on poika). He muovaavat lapsestasi omanlaisensa ja parisuhde tulee olemaan heille tärkeitä ja et voi sitten enää puuttua ja suojella lastesi elämää sillä silloin pojallasi on nainen joka hänestä huolehtii eikä tarvitse äitiä siihen enää paapomaan ja suojelemaan. Joudut vielä monessa asiassa joustamaan ja monta asiaa hyväksymään. anoppina olo ei ole aina maailman kivoin tehtävä jos miniä on kaikesta erimieltä ja ei halua sinun puuttuvan asioihin.
yrittänyt tuputtaa lapsiani exälle, mutta jos mies itse ei halua, en voi väkisin lapsia hänen pihalleen viedä, ja sinne jättää.
Olen vain hänen naisensa lapsilta kieltänyt, se ei vaadi paljon. Jos mies haluaa olla isä, hän osaa olla sitä ilman naisiaan. Osaahan hän olla lasten kanssa ilman minuakin.
Naiset eivät lapsiani manipuloi eikä hauku, siitä pidin huolta. Muuta en vaadi.
Jos talo on perintömailla niin sinun täytyy vain alkaa uudistamaan taloa oman näköiseksi. Hankkiudut eroon kaikista jotka muistuttavat ex-vaimosta. Kaikki sellaiset joilla on muistoarvoa lapsille niin pakkaat laatikkoon ja viet vintille. Lasten nimet päälle. Sinne voi pistää valokuvia ym. Jos esim häälahjat ärsyttää niin niistä kannattee hankkiutua myös eroon jos miehesi ei niitä tarvitse. Minä pisti lasten mukana heidän äidilleen koksa miehelläni ärsytti enemmän. En tiedä mitä teki niille. Verhot ym. Vein kierrätykseen ja ostin uusia tilalle. Puutarhasta hankkiuduin eroon ruusuista ym. joista itse en tykkää. Tein sittä enemmän itseni näköisen. -miehelläni ei kiinnosta miltä puutarha näyttää. Kaiken voi muuttaa tietenkin kysyen miehen mielipiteen :) onneksi minun mies ei ole mitään sisustaja tyyppiä joten hänelle on ihan sama.
viestistäsi. Jotain tuohon suuntaan olen tehnytkin. Taidan kääriä hihat ja tehdä vieläkin enemmän. Täytyy vain yrittää tehdä niin hienovaraisesti etteivät pojat saa hepulia :)
ja sisusta koko talo mieleiseksesi (lasten huoneita lukuunottamatta). Sanot miehellesi, että se on välttämätöntä oman mielenterveytesi takia. Ymmärrän hyvin, että et halua asua toisen naisen kodissa.
ex-vaimon pitämä mieskin, ehkä jopa hänen synnyttämänsä lapsetkin, niin miksei sitten talo?
Ettet vain suunnittelisi sitä, että pakottaisit miehesi myymään perintötalonsa, niin että pääsisit rahoihin käsiksi?
Toivottavasti miehesi on älynnyt tehdä avioehdon.
Itse muutin samaan taloon missä miehen ex asunut,eronneet jo 4vuotta sitten,mutta minä olin se jo joka toimitti exän tavarat pois (exälle annettiin arvokkaimmat ja mitä ei halunnut niin kierrätykseen tms.)omieni tieltä alkuvuodesta.Jälkiviisaana voisin sanoa ettei olisi kannattanut muuttaa,muutin keskelle sekametelisoppaa.Tilanne oli se että mies oli töissä muualla ja ex päätti muuttaa paikkakunnalta pois samanaikaisesti kun minä muutin taloon ja ex toimitti kouluikäiset lapsensa minun huostaan.Sitten olisi pitänyt täällä omassa kodissa juosta exän ehdoilla,lapsia olisi pitänyt pakottaa harrastuksiin yms.mikä oli vastoin omaa ja miehen järkeä.No kun kyseenalaistin toimintatapoja niin minähän olin ja olen edelleen se hankala osapuoli.Sittemmin mies on tullut reissutyöstä kotiin,mutta on niin paljon töissä että arki ja kaikki lapset on täysin minun harteilla.Nyt meillä on pieni vauvakin.Ex tuntuu odottavan minun olevan vain kuski ja arjen pyörittäjä.Hän ottaa lapset vain viikonloppuisin,että saa touhuilla heidän kanssaan kaikkea kivaa.Miehellä ei ole lasten kanssa lainkaan aikaa ja ex ei anna tavata viikonloppuisin.Nyt lastenvalvojan kanssa neuvottelevat asioista ja toivottavasti tulee joku tolkku.Meidän perheessä on roolit ihan sekaisin:minä ostan kaikille lapsille vaatteet ja ruoat ja maksan jo harrastuksetkin.Mies ja ex vaan riitelevät eikä kumpikaan saa mitään tehtyä ja mulla on mennyt hermot jo molempien kanssa.Minä olen pienituloisin ja käytän kaikki rahani lapsiin ja kotiin.Mies ja ex ovat molemmat töisä ja ostelevat itsellensä kalliitakin juttuja,mutta sit ku lapsille jotain niin ei tuu ku riita.Minusta on tullut lapsille "luottohenkilö",kertovat mulle asioita,joissa ongelmia vanhempien kanssa ja minä sitten hoitelen näitä ongelmia ja vanhempien keskinäisiä ongelmia ja mitta on tullut täysin täyteen.Sanoin ukolle että nyt laitatte asiat exän kaa kuntoon,he ovat elatusvelvollisia ja kun erosta on jo4v.aikaa niin jotkun asiat on jo pakko sopia,en rupea olemaan keskellä tämmöistä showta.
Voi ihmiset kun eroatte niin miettikää rauhassa sopimukset joiden mukaan toimitte,se helpottaa lastenkin elämää.
Kun rupesin suhteeseen eronneen miehen kanssa,jolla on lapsia niin kuvittelin ongelmia tulevan lähinnä hänen lastensa kanssa,mutta kaikki ongelmat ovatkin olleet miehen exän kanssa.Hänen mielestään olen tullut sotkemaan hyvät kuviot ja minun pitäisi tehdä kaikki niinkuin hän haluaa..eihän asiat ole niin yksioikoisia,enkä suostu olemaan syyttä suotta syntipukki.Asiallista palautetta otan vastaaan,mutta kun haukutaan syyttä suotta niin alkaa vain raivostuttamaan koko ihminen.Ja pahinta on ettei toisen sanaan voi luottaa.Onneksi mies on järkevä,muutoin en tässä suhteessa enää olisikaan.
Miettikää ihmiset huolella kun rupeatta uusperheilemään,ongelmia voi tulla mitä ihmeellisimmistä asioista.Kyllä on ero ollut itselläkin mielessä...