Tässä kun kattelin näita alotuksia ja yksi todettiin trolliksi, mutta siitä tuli mieleeni erittäin pelottava kokemus/kokemukset.
Tästä on aikaa nyt varmaan 2 vuotta.
Heräsin aina siihen että peikot alkoivat elämään sänkyni alla, he tärisyttelivät sänkyäni, yrittivät kääntää sitä niin, että tippuisin lattialle. Aina sain revittyä itseni täysin hereille ja tuumasin "Helvetti".. Tätä samaa jatkui varmaan kuukauden päivät, tai yöt, ei siis joka yö, mutta yhtenä yönä heräsin taas samaan, lapseni nukkuivat samassa huoneessa ja ajattelin että HEITÄ ei kiusaa kukaan!!!!
Heräsin taas siihen tärisettelyyn ja silloin hermostuin, nousin sängystä ylös ja sanoin että NYT RIITTI!
Nämäkin varmaan niitä Unihalvausjuttuja, mutta jumakauta kun ne on niiiiiin todellisia, esim jos keikuttavat sänkyä, havahdut siihen että roikut patjanreunassa kiinni, ettet vierisi toiselle reunalle.
Sillein minä sitten teinkin lopulta että laitoin käteni nukkumaanmennessä patjojen väliin, siinähän sitten miettisivät että mihin suuntaan heiluttelevat.
Luulen että tässäkin kyse vain siitä, kun pelkäsin nukkumaan menoa niin tilanteita sattui, kun totesin jo illalla ääneen "Aivan turha tulla mulle ärhäntelemään kesken unien" auttoi päätäni nukkumaan/toimimaan toisin.
Lapsuudessa kuulin usein jonkun kuiskailevan nimeäni ja olin varma että kotonamme oli ties mitä peikkoja (olin siis 9v ja aina yksin) Kerran sitten sammutin kaikki valot, avasin kaappien ovet ja vessaan menin myös pimeessä oven sulkien perässäni "Jos teillä on asiaa sanokaa NYT"
Ja kyllä pelotti, mutta sen jälkeen ei pelottanut enää.
Yhtä pusikkoa karsastin aina lapsuudessa ja isompanakin, mutta lopetin kulkemasta sen ohi.
Nykyisin sanon että:
"Meillä on sopimus huhuttimien (=kummitukset ym..) kanssa, he saavat asua vaatehuoneessani kunhan eivät häiritse minua"
Enkä minä häiritse heitä, muutoin kun pakko tilanteissa, eli JOS on pakko hakea vaatehuoneesta jotakin.
Tästä on aikaa nyt varmaan 2 vuotta.
Heräsin aina siihen että peikot alkoivat elämään sänkyni alla, he tärisyttelivät sänkyäni, yrittivät kääntää sitä niin, että tippuisin lattialle. Aina sain revittyä itseni täysin hereille ja tuumasin "Helvetti".. Tätä samaa jatkui varmaan kuukauden päivät, tai yöt, ei siis joka yö, mutta yhtenä yönä heräsin taas samaan, lapseni nukkuivat samassa huoneessa ja ajattelin että HEITÄ ei kiusaa kukaan!!!!
Heräsin taas siihen tärisettelyyn ja silloin hermostuin, nousin sängystä ylös ja sanoin että NYT RIITTI!
Nämäkin varmaan niitä Unihalvausjuttuja, mutta jumakauta kun ne on niiiiiin todellisia, esim jos keikuttavat sänkyä, havahdut siihen että roikut patjanreunassa kiinni, ettet vierisi toiselle reunalle.
Sillein minä sitten teinkin lopulta että laitoin käteni nukkumaanmennessä patjojen väliin, siinähän sitten miettisivät että mihin suuntaan heiluttelevat.
Luulen että tässäkin kyse vain siitä, kun pelkäsin nukkumaan menoa niin tilanteita sattui, kun totesin jo illalla ääneen "Aivan turha tulla mulle ärhäntelemään kesken unien" auttoi päätäni nukkumaan/toimimaan toisin.
Lapsuudessa kuulin usein jonkun kuiskailevan nimeäni ja olin varma että kotonamme oli ties mitä peikkoja (olin siis 9v ja aina yksin) Kerran sitten sammutin kaikki valot, avasin kaappien ovet ja vessaan menin myös pimeessä oven sulkien perässäni "Jos teillä on asiaa sanokaa NYT"
Ja kyllä pelotti, mutta sen jälkeen ei pelottanut enää.
Yhtä pusikkoa karsastin aina lapsuudessa ja isompanakin, mutta lopetin kulkemasta sen ohi.
Nykyisin sanon että:
"Meillä on sopimus huhuttimien (=kummitukset ym..) kanssa, he saavat asua vaatehuoneessani kunhan eivät häiritse minua"
Enkä minä häiritse heitä, muutoin kun pakko tilanteissa, eli JOS on pakko hakea vaatehuoneesta jotakin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.