Olen 23-vuotias, opinnot kesken. Olen aina tiennyt että haluan joskus lapsia, samoin mieheni, joka on jo kolmenkymmenen. Kummallakaan ei ole juuri nyt erityistä tarvetta saada lapsia, mutta jos sellainen päättäisi ehkäisystä huolimatta siunaantua, hän olisi kuitenkin enemmän kuin tervetullut ja varmasti rakastettu.
Ajattelen koko ajan, että koulu ensin loppuun, isompi asunto, vähän jalkaa työelämän ovenrakoon... ja vasta sitten on lapsen aika. Mutta samalla pahin pelkoni on se, etten voikaan sitten (enää?) saada lapsia, ja syytän itseäni koko lopun elämäni siitä, että olen omalla viivyttelylläni pilannut kaiken. Eihän toki tässä iässä pari kolme vuotta sinne tai tänne pitäisi olla kovin ratkaisevaa... mutta entä jos se on?
Apua. Äh. Mistä tiedän milloin on liian aikaisin tai liian myöhään?
Ajattelen koko ajan, että koulu ensin loppuun, isompi asunto, vähän jalkaa työelämän ovenrakoon... ja vasta sitten on lapsen aika. Mutta samalla pahin pelkoni on se, etten voikaan sitten (enää?) saada lapsia, ja syytän itseäni koko lopun elämäni siitä, että olen omalla viivyttelylläni pilannut kaiken. Eihän toki tässä iässä pari kolme vuotta sinne tai tänne pitäisi olla kovin ratkaisevaa... mutta entä jos se on?
Apua. Äh. Mistä tiedän milloin on liian aikaisin tai liian myöhään?
Vastaukset 10
Vanhimmat
et voikaan tietää. YLEENSÄ hedelmällisyys ei naisella merkittävästi laske ainakaan ennen kolmeakymppiä. Eikä pitäisi kovin paljon laskea vielä ennen kolmevitostakaan. Mutta, kaikki on yksilöllisiä etkä mitenkään voi etukäteen tietää, miten sulla käy. Mä esimerkiksi tein juuri noin, että opiskelin valmiiksi tutkinnon, menin töihin ja ostettiin asunto. Ja mies sai kans työpaikan, oltuaan aiemmin työttömänä. Sitten 24-vuotiaana kun alettiin yrittää, ei onnistunutkaan ja tutkimuksissa todettiin, että FSH on mulla koholla. Siis vaihdevuosihormoni. 25-vuotiaana! Kuukautiskierto pelittää kyllä ja ovulaatiot tapahtuu eli en ole vaihdevuosissa, mutta silti hedelmällisyys on jo heikentynyt. Onneks nyt olen raskaana vihdoin 28v:na koeputkihedelmöityksellä. Eli yksi lapsi näytetään saavan, onneksi, neljä olisin halunnut :) Mutta jos olis tän tiennyt, oltais aloitettu yrittäminen jo kun opiskelin...Ei mulla edes ole mitään syytä tälle, en siis ole ylipainoinen, en tupakoi, ei ole sairauksia, suvussa vaihdevuodet tulleet vasta yli nelikymppisenä. Eli: jonkin verran mun mielestä voi lykätä lapsentekoa, mutta ei kannata lykätä liian pitkään. Kaiken ei tarvitse olla tiptop-kunnossa työelämän ja talouden suhteen!!
Ehdotan sulle käyntiä gynellä kohdun ja munasarjojen ultrassa, siitä selviää aika paljon (PCO, kystat, epämuodostumat jne.). Voit jopa käväistä tietyissä verikokeissa josta hedelmällisyyttä voidaan selvittää (jos et syö pillereitä tai käytä muuta hormonaalista nyt). Enpä usko että sinulle iskee ennenaikaiset vaihdevuodet ellei vikaa ole suvussasi. On kuitenkin aika harvinainen vaiva... ja sekin jälkeen lapsia voi saada koeputkihedelmöityksellä (joku 60 vuotiashan sais juuri kolmoset jossain päin maailmaa!). Eli muutamia vuosia voi ja kannattaa odotella jos siltä tuntuu. Mutta oma ratkaisu toki...
Moi!
Sinulla on tosi saman kuuloisia ajatuksia kuin minullakin!
Minulla oli kova kuume opintojen alussa, puolivälissäkin vielä. Sitten mietin, että mitä oikeasti haluan tehdä ennen lapsia, ja selvästi halusin kokea ulkomailla asumisen (vaihto) ja mennä naimisiin.
Sitten kun näitä asioita aloin puuhaamaan, vauvakuume hävisikin.
Nyt olemme olleet reilun vuoden naimisissa ja opinnot graduvaiheessa. Olen vm 84 ja ensi kesän lopulla, muutettuamme omaan kotiimme, ajattelimme jättää ehkäisyn. Yhdessäoloa silloin takana siis about 7,5 vuotta ja naimisissa pari vuotta.
Aikaisemminkin lapsi olisi ollut ihana, ja voi olla että jätämme ehkäisyn jo keväällä pois, mutta joka tapauksessa olemme molemmat erittäin tyytyväisiä siihen, että odotimme.
Saimme matkustella vielä (--> käyttää kaikki rahat siihen :D ), mennä naimisiin ilman lapsia, opiskella ja bilettää vielä rauhassa.
Ensi kesänäkin, 25-vuotiaana yrittäjänä olen varmasti monen mielestä vielä tosi nuori, vaikka
olisinkin jo valmis maisteri ja miehen kanssa naimisissa, omassa kodissa.
Minusta on ihana ajatella, että ensi kesänä (ehkä) jätämme pillerit pois, raskautumiseenkin menee varmasti pitkä aika (tai sitten napsahtaa ekasta kierrosta, koskaan ei voi tietää), mutta on IHANAA alkaa yrittämään lasta niin, että on luonut hyvät puitteet ympärilleen ja on saanut kerrytettyä elämänkokemusta ja olla miehen kanssa kaksin; ei tarvitse miettiä että onkohan nyt sittenkään hyvä aika. :)
Virkaa, muhkeaa säästötiliä tms en ala odottamaan, niitä ei ehkä saa koskaan ja jos saa, niin siihen menee useita vuosia.
Tsemppiä sinulle, nämä ovat isoja asioita pohdittaviksi! :)
Itse teimme ihan samalla tavalla eli odotimme kunnes asiat ovat paljon "valmiimpia" ja kiva tehdä lapsi ilman stressiä mistään valmistumisista. Oli ihanaa sitoutua vauvaan täysillä, ilman mitään paluustressiä opintojen pariin.
Todella harva lapsettomuutta aiheuttava sairaus/vika puhkeaa yhtäkkiä jos nyt muutamia vuosia odottelee. Jos jotain ilmenee, se on yleensä sitten ollut jo kauan. Jotkut ennenaikaiset vaihdevuodet ovat todella harvinainen juttu, sellaisia ei todellakaan tarvitse pelätä ellei suvussa ole sitä! Todennäköisesti alkuperäinen kysyjä saisi lapsia vaikka odottaisi vielä 10 vuotta (en nyt niin kauaa suosittele.. mutta näin se on).
miten kaikki on suunniteltuna ajankohtia myöden (usein juuri naisen puolelta) jo etukäteen ja sitten vaan jätetään ehkäisy pois ja "yritetään".
Kaikesta tehdään niin steriilin tuntuista ja pelkkää suoritusta.
Onnellinen elämä kuitenkin koostuu aivan muista elementeistä. Useimmat teistä kyllä sen tulettekin huomaamaan, kunhan ensin tajuatte, että onni on omissa käsissänne eikä se ole kenenkään muun (lapsenne tai miehenne) tehtävä. Onnelliseksi tullaan oman itsen kautta. Ei tekemällä muita tai vaatimalla muita siihen.
Itselläni on esim. kaksikin lääkitystä joita ei saa käyttää raskausaikana (ei mitään psyykelääkkeitä). Raskauden pitää siis olla suunniteltu ja lääkitys vaihtaa ennen raskautumista koska se aiheuttaa sikiövaurioita. Kyllä ihminen saa suunnitella! Ei noin ison asian kuin vauva tarvitse olla yllätys! Sehän on kahden ihmisen päätös... ei siinä mennä tuuliajolla ja fiilisten mukaan vaan järjen kanssa.
Kuka väitti että vain lapsi toisi autuaan onnen?? Huh huh...
Jännä tuo kommenttisi onnellisuudesta, muutenkin viestisi oli aivan epärelevantti tähän keskusteluun. Siitä huolimatta tartun siihen! :)
Miksi sinä koet olevasi tarpeeksi pätevä määrittelemään, mikä tuo onnellisuutte kenellekin?
Mun mielestä asia on niin, että onnelisuus on jokaisen yksilön itse määriteltävissä; jotkut ihmiset esim. nauttivat suunnittelemisesta (kuten minä) ja ovat onnellisia, kun suunnitelmat toteutuvat. Olen tavoitteellinen ihminen ja esim. tässä lapsiasiassa toki ymmärrän, että lapsia saadaan eikä tehdä, mutta mikään ei estä minua suunnittelemasta omia aikataulujani.
Kuten joku muukin kirjoitti, miksi ihmeessä lasta ei pitäisi suunnitella? Minusta myös onni on meissä itsessämme, ei ulkopuolisissa esineissä tai asioissa. Kuitenkin esim. toinen ihminen on minulle sellainen asia, joka tuo onnea. Vauva tulee tuomaan minulle ja miehelleni onnellisuutta. Miksi tämänkaltainen onnellisuus on vähäpätöisempää kuin sinun tarkoittamasi "onni on omissa käsissä". Onnelliseksi voi tulla monista eri asioista.
Ja muutenkin kommenttisi yrittämisen kliinisyydetä. Minusta siinä ei ole mitään kliinistä, että suunnittelee elämänsä siten, että aika vauvalle olisi otollinen. "Steriili" ja "suoritus" ovat sinun mielipiteitäsi, minusta perhesuunnittelussa taas siinä ei ole mitään steriiliä (tai kliinistä oikeammin).
Ja vielä lapsen suunnittelusta, tiedostan tietenkin, että lapsi voi tulla yllätyksenä ja silloin sen ottaisimme avosylin vastaan.
Kuitenkin lapsenhankita, perheenperustaminen ja siinä mielessä vakaantuminen ovat niin suuria asioita, että on ainoastaan kypsää ja järkevää miettiä niitä etukäteen.
Lapsi muuttaa entisessä elämässä kuitenkin niin monia asioita lopullisesti, että on järkevää pohtia etukäteen sen tuomia muutoksia ja mistä asioista luopuu, mitä saa tilalle.
En ole persoonana sellainen "tuulen viemää"- tyyppi, joka ei suunnittele elämäänsä ja ottaa kaiken sellaisenaan, kuten ilmeisesti sinä olet.
Ymmärräthän sen, että jokaisen lapsi ei ole vahinkolapsi tai yllätyslapsi, vaan on myös paljon meitä, jotka suunnittelevat jo hyvissä ajoin etukäteen, milloin lapsen aika olisi.
Se on MINUN MIELESTÄNI vastuullista, järkevää, kypsää ja juuri sitä, mitä minä ja mieheni haluamme.
olen tässä useamman päivän saanut kuulla vittuilua teiltä täällä, miten vauva EI OLE mikään iso asia, eikä sen takia kannata millään tavalla stressata eikä siihen tarvii mitenkään valmistautua, sillä tuskin huomaakaan että vauva on tullut taloon.
Joten mix suunnitellakaan?
Ehkä edellinen ei myöskään tarkoittanut mitään tuollaista millaisena sä sen käsitit. Täällä on joillain oikein tapana käsittää väärin.
vähintään 17-vuotta, siis sinne nelikymppiseksi, kunhan huolehdit kunnostasi ja pysyt nuorekkaana...Mikä kiire nyt on? Vaikutat fiksulta tytöltä;)
Älä tällä palstalla lue näitä elämänsä liian aikaisin lopettaneiden katkerien pentujen provoja lasten aikasinteon hyödyistä, äläkä ala siihen rumbaan kun joku kaverisi kohta alkaa vahingossa tai tahallisesti..Kerkeet kyllä ja tuo sun ajattelutapasi on fiksua.
......