Kuinka luoda suhde koiraan, joka on arka ja pelokas?
Miten pitäisi alkaa toimimaan tälläisen koiran kanssa ja mitä pitää ottaa huomioon?
Saako aikuisesta Colliesta luottavainen ja iloinen koira?
Miten pitäisi alkaa toimimaan tälläisen koiran kanssa ja mitä pitää ottaa huomioon?
Saako aikuisesta Colliesta luottavainen ja iloinen koira?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eli, minulle tuli vuoden ikäisenä narttu, joka oli kyllä pieksetty tai jotain muuta. Suhtautui erittäin epäluuloisesti kaikkiin, puri, pelkäsi, lymysi selkäni takana jne... Oli siinä ja siinä, että tuleeko koiraa, mutta päätin kuitenkin kokeilla, kun elelin yksin sinkkuna, ja minulla oli mahdollisuus antaa koiralle aikaa.
Vähn aikaa meni siinä, että koira pelkäsi minuakin. Pikku hiljaa suoranainen pelko hävisi, eli koira ei lymynnyt sisällä ainoastaan pöydän alla kuolaten, vaan uskalsi jo vähän rentoutuakin avoimemmallakin paikalla. Yksi asia tällä koiralla etu, se oli täysin pallo/keppihullu, joten siihen uskaltautui hyvin nopeasti leikkimään. Muutoin oli aika arka mihinkään, eikä tahtonut innostua. Ääntä ei voinut korottaa yhtään, muuten pissasi alleen. Siis siihen riitti, vaikka koiralle itselleen ei ääntä korotettukaan.
No, alussa otettiin hyvin rauhallisesti, ulkoiltiin paljon, rohkaisin koiraa uskaltamaan tulla esimerkiksi ruokakupille, kun olin samassa tilassa, eli tosi aakkosista aloitettiin tuo luottamussuhteen rakentaminen. Olin erittäin varovainen, ettei tulisi mitään konfliktitilanteita, ja tietysti jouduin vahtimaan koiraa joka hetki, koska tosiaan, käytti mielellään hampaitakin. Kaikki opeteltiin alusta vähän kerrallaan, ihan perushoidosta lähtien. Vaihdoin kaikki "käskyt", ja etsimme sitä elämäniloa koiraan takaisin, jonka oli menettänyt. Ja kun koira oppi taas nauttimaan leikistä, niin aloimme pikku hiljaa sitten tottiksen, tosi varovasti ja iloisesti sekä liioitellun palkitusti, jos vertaa ns. normaaliin koiraan. Ja kaikki asiat opetettiin leikin varjolla, ja varoin painostamasta, eli äänensävy ei ollut painostava.
Jostakin syystä kuitenkin koira tykkäsi lapsista aina, ja niitä ei pelännyt. Varovainen oli oltava, mutta ihan selvästi koira piti suurimpana uhkana nimenomaan aikuisia. Myöskin löysimme koirakaveriksi sellaisen tasaisen koiran, johon tuo narttumme oppi turvautumaan, joten myöskin toisen koiran "esimerkki" oli apuna.
Viinan hajua ja juopuneita koira ei sietänyt, joten ensin olin täysin raitis kuukausia, sitten pikku hiljaa jätin avatun kaljapullon pöydälle, ja kun koira alkoi tottua hajuun, otin siitä kulauksen jne... Koskaan koira ei juoppoja oikein sietänyt, mutta suurin kammo häipyi pikku hiljaa.
Miehiinkin totuteltiin pikku hiljaa, ja poikaystävälleni tuo aika oli aika raastavaa. Mutta lopulta sitten koira hyväksyi hänet yllättävän nopeasti, ja tilanne rauhoittui. Tämän jälkeen muihin tuttuihin miehiin tottui nopeasti.
Hiljaa hyvä tulee, ja loppujen lopuksi koirasta tuli paras mahdollinen seuralainen minulle. Se nautti kaikesta toiminnasta, kävimme agilityssä, lenkkeilimme paljon, ja koira osoittautui äärettömän aktiiviseksi ja älykkääksi, ja meille muodostui jotenkin aivan erityinen suhde. Sellaista ei ole muiden koiriemme kanssa tullut. Koskaan en luottanut koiraan täysin, eli joissakin tilanteissa nuo kokemukset vaikuttivat koko loppuelämänsä, mutta niiden kanssa pystyi elämään. Siltikin, päivääkään en katunut sitä, että lähdin kokeilemaan, ja monet muutkin sanoivat myöhemmin, että ei olisi uskonut alussa, että koirasta vielä tulee jotain.
En sitten tiedä, toimiiko tämä muissa tapauksissa, mutta meillä kun se arkuus oli täysin ihmisen aiheuttama, ja ei ollut kovin vaikea arvata, mitä koiralle oli tapahtunut aikaisemmassa elämässä. Toisaalta, vaikka arkuus olisikin luonteenpiirre, on sillekin ihan varmasti tehtävissä jotain, jos on tilaisuus ja aikaa antaa koiralle. Ja ainakin tosiaan itse koin sen hyvin palkitsevaksikin, vaikka tosiaan alkuun itseänikin hirvitti, ja koira tuli minulle sillä puheella, että toinen vaihtoehto olisi ollut koiran lopetus. Vieläkin kaipaan koiraa aika useinkin, vaikka sen kuolemasta on jo yhdeksän vuotta, ja uusia koiriakin on tullut.
voi että säälittää nuo pahoinpidellyt koirat..
miksi ihminen on niin paha?
tuotakin on tietysti juopot lyöneet ja potkineet.
ei oo saanu elää pentuaikaa leikkien.
uudenvuoden aatot oli omalle collielleni tuskien ilta öitä. ilotulitus rakettien paukkuessa koko yö sängynalla piilossa
Meillä on ollut collie narttu, joka oli todella pelokas. Uutena vuotena koira huumattiin eläinlääkärin ohjeilla diapamilla... Kovia ääniä pelkäs ihan älyttömästi! Nykyinen urokseni taas ei pelkää niin mitään. ois kiva tietää miten tuollainen arkuus tuolle joillekkin muttei toisille, onko sitten vanhemmista kyse. Arkuuteen pitää mielestäni suhtatua niin,ettei sitä edes olis eli ei kiinnitä mitään suurta huomiota siihen. Vaikeaahan tuo on, meidänkin narttu oli elämänsä loppuun saakka pelokas ja arka. Ihmisiä kuitenkin rakasti, mutta käden nostoa pelkäsi vaikka sitä ei ollut kukaan koskaan meillä lyönyt, ehkä sitten kasvattajan kotona oli jotain sattunut mutta enpä sitten tiedä siitäkään. Eikö nykyään ole jotain rauhoittavia hormoni juttujakin, onko sitten sellaisista hyötyä.
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut "kuinka voida " nimimerkillä. ! Meillä on kanssa aikuisena otettu pk collie 6 v. Tuntuu että muuten pärjätään. Mutta miten ruokit koirasi ? Jatkuvaa ripulia viikottain meillä. Kerroppas edesmenneen koirulisi "menun".Eli kaipaisin stressiherkän koiran ruokintaohjeita.Tuntuu että papanoita koiruus ei jaksa edes sulattaa jotka ovat eläinkaupasta ongelmamahaisen nappuloita.Enkä viitsisi lähteä syöttämään pelkkää kotiruokaakaan pelkästään.Kaikki vitamiinilisät ym . pitäisi tietää. Koiran maha ei kestä edes öljyjäkään.Neuvokaa herkkämahaiset koiran tietäjät. Olen aivan varma että joku keino kyllä tepsii !
Eli, meillä on nyt löytynyt ruoka, joka koiralle sopii, ripulointi on ollut oikeastaan aina ongelmana. Eli vaihdettiin ruoka, saa vain ja ainoastaan nutra nuggetsin raksuja, en muista tarkkaan, mutta vihreä säkki on, ja aktiiviselle koiralle. Siksi se, että kun maha oli ongelmallinen, niin koirakin oli laiha, nykyisin muutaman kuukauden käytön jälkeen kyllä on lihonut ja vankistunut kovasti. Sen lisäksi käytössä on Nutri-Plus geeli, joka on myös varmaan ollut ihan tehokas.
Tuon lisäksi koiralla on ehdoton kielto syödä mitään muuta, eli ei ruoantähteitä, muksut eivät saa antaa mitään jne... Eli ruoka-aikaan koira on ulkona tai sitten ovien takana.
Kolmas asia on meillä nykyään se, että ruokarytmi pidetään tasaisena, ja pidetään huoli, että pääsee tarpeeksi usein asioille, koska pienikin pidättäminen tuntuu olevan pahasta. Ja maha menee sekaisin. Alkuun koiralle suorastaan tuputettiin ruokaa, nyt ruokintakerrat on vähennetty kahteen/päivä, tosin usein jättää kuppiin loppuja, ja syö, jos tulee nälkä. Mutta ei tosiaan enää täytetä myöskin ruokakuppia aina ohi kulkiessa. Ja koirakin on oppinut säännöstelemään, eli ruoan menekki on laskenut nyt suurinpiirtein normaaliin.
Stressitilanteita pyritään estämään mahdollisuuksien mukaan, esimerkiksi lähistön louhinnat saavat koiran stressaantumaan kovasti. Eli, jos tiedämme ajankohdan, lähdemme yleensä pois, jos mahdollista. Mutta meillä siis koira on suhteellisen rauhallinen ei oikeastaan voi araksi millään kutsua.
Laittasitko meili tai messenger-osoitteen, niin voin antaa vinkkejä :) Viimeiset abouttiarallaa 5 vuottaa ollut pelkkiä pelastettuja/terapia- collieita :) Plus nyt yksi junnu...