Koiranpentumme (uros, australiankarjakoira, 4 kk) käy röyhkeäksi kun ei pääse sohvalle. Sen sohvalletuloyritykset torjutaan ja se palautetaan takaisin lattialle, joskus torutaan poskista kiinni ottamalla ja silmiin tuijottamalla ja matala "ei" murahduksella.
Pentu vastaa tähän joko alkamalla murisemaan ja haukkua räksyttämään, sekä uusii yrityksensä nousta sohvalle. Jos pennulle ärähtää, se alistuu ja pakenee pari metriä tai näyttää vatsansa alistumisen merkiksi. Mutta jatkaa taas. Lopulta, kun se aikansa jatkaa, ja tulee torjutuksi, mutta jatkaa yrittämistä, se laitetaan arestiin n. 15 minuutiksi. Joskus sitä ammutaan vesipyssyllä naamaan. Aresti ja vesipyssy toimii joten kuten, kunnes taas.... tulee se seuraava kerta, ja sama näytelmä alkaa alusta.
Usein juuri iltapäivällä, alkuillasta. Ei enää klo 22-23 aikaan, jolloin koiraa on illan mittaan aktivoitu namujen etsinnällä, jäljestyksellä yms. jossa se saa käyttää päätään.
Ratkeisiko ongelma, jos yhtäkkiä antaisimmekin sen tulla sohvalle kanssamme? Vaikka aluksi "käskisimme" sen "mars sohvalle". Vai pitäisikö vaan pitää kiinni alkuperäisestä linjasta, sehän olisi sitä paljon peräänkuulutettua johdonmukaisuutta.
Onko alun perinkin tehty virhe kun koira on päässyt sohvalle yksin mutta ei muun väen kanssa.Jospa se ei tajua, miksi se joskus pääsee ja joskus ei? Jos on, onko tästä ongelmasta siistiä ulospääsyä?
Ajatuksia, ehdotuksia, keinoja, niksejä? Kaikki kelpaavat, kiitos!
Lisätään vielä että tämä on lähes ainoa ongelma, muu tapakasvatus on mennyt / menee suht hyvin perille.
Pentu vastaa tähän joko alkamalla murisemaan ja haukkua räksyttämään, sekä uusii yrityksensä nousta sohvalle. Jos pennulle ärähtää, se alistuu ja pakenee pari metriä tai näyttää vatsansa alistumisen merkiksi. Mutta jatkaa taas. Lopulta, kun se aikansa jatkaa, ja tulee torjutuksi, mutta jatkaa yrittämistä, se laitetaan arestiin n. 15 minuutiksi. Joskus sitä ammutaan vesipyssyllä naamaan. Aresti ja vesipyssy toimii joten kuten, kunnes taas.... tulee se seuraava kerta, ja sama näytelmä alkaa alusta.
Usein juuri iltapäivällä, alkuillasta. Ei enää klo 22-23 aikaan, jolloin koiraa on illan mittaan aktivoitu namujen etsinnällä, jäljestyksellä yms. jossa se saa käyttää päätään.
Ratkeisiko ongelma, jos yhtäkkiä antaisimmekin sen tulla sohvalle kanssamme? Vaikka aluksi "käskisimme" sen "mars sohvalle". Vai pitäisikö vaan pitää kiinni alkuperäisestä linjasta, sehän olisi sitä paljon peräänkuulutettua johdonmukaisuutta.
Onko alun perinkin tehty virhe kun koira on päässyt sohvalle yksin mutta ei muun väen kanssa.Jospa se ei tajua, miksi se joskus pääsee ja joskus ei? Jos on, onko tästä ongelmasta siistiä ulospääsyä?
Ajatuksia, ehdotuksia, keinoja, niksejä? Kaikki kelpaavat, kiitos!
Lisätään vielä että tämä on lähes ainoa ongelma, muu tapakasvatus on mennyt / menee suht hyvin perille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
eli joko pentu saa tulla sohvalle tai sitten ei. ja siitä pidetään kiinni.
sylissä voi olla jos joku on sohvalla mutta varsinaisesti sohvalla ei saa olla jos koiraa ei sinne haluta päästää.
eli sanot vain alas, ja nostat pennun sinne rauhallisesti välittämättä. Mutta miks tuo poskista kiinni ja murinaa? mitä se tekee väärin jos se ei es tiiä mitä siltä halutaan? Ja jos koira tekee väärin nii ei sitä sillonkaa pöllyytetä, ennemmin arestia. mutta tuo poskissa roikkuminen on turhaa, eihn se sillon oo perheenjäsen vaa riepottelusäkki.
Ok. Tarkennuksena vielä että sitä ei siis ole riepotettu eikä pöllytetty, vaan otettu hetkelliseksi poskista kiinni, ja viety nenä nenää vasten, tuijotettu silmiin ja sanottu matala "ei", juuri kuten on ohjeistettu. Nosto alas ja käsky "alas" ei tuota pysyvää tulosta, kuvio alkaa vain alusta.
Kiinnostaisi tietää mitä pentu haluaa viestittää räksyttämällä ja tuijottamalla silmiin n. 20 sentin etäisyydeltä, toistuvaa haukkumista ja välillä murinaa. Joku sanoisi että johtajuusongelma, mikä ei toisaalta tunnu sekään oikealta kun koira muilta osin tuntuu pitävän "johtajana". Kokeileeko pentu vain rajojaan?
Koirahan saa toki olla perheenjäsen, mutta kaikki tuollainen jossa se selkeästi uhmaa täytyy nimenomaan pentuaikana kitkeä pois. Sitten kun uroskoira on 35-40 kg painava jörrikkä se on paljon vaikeampaa...
on tapana yrittää "komentaa" haukkumalla, mutta siitä ei kannata välittää sen enempää. ei kattomista koiran suuntaan, ei puhumista koiralle, ei mitään minkä koira voi kokea sellaisena että sää kuulet sen räksytyksen ja murinan.
jos koira hyppää sohvalle, elä sano mitään, laita koira vaa lattialle ja anna räksyttää. hyppää taas = nosta lattialle, haukkuu = käännä katse yms poispäin koirasta tai poistu sohvalta toiseen huoneeseen ja jätä koira ihmettelemään mitä tapahtu.
jos muutaman kerran kokeiltuna ei toimi ja jos riekkuu kauemmin ku muutaman minuutin, vie toiseen huoneeseen (tai koiralle varattuun tilaan) arestiin muutamaksi minuutiksi (elä puhu koiralle mitään, elä kato sitä, vie vaa sanattomasti arstiin). ja kun on sama toistunut muutaman kerran, voit jo sohvalle yrittämisestä viiä sen arestiin.
10kerran jälkeen (jos nii monta kertaa pitää toistaa) jos tuo ei toimi nii jo on ihme koira :D
ja muista, koiralle EI MITÄÄN POSITIIVISTA HUOMIOTA jos haukkuu ja/tai yrittää sohvalle. otat vaa kii ja viet arestiin muutamaksi minuutiksi. pois arestista saa päästää vasta sitte ku on ollu n 10sekunttia hiljaa (jos siis alkaa uliseen arestipaikassa)
Mieti asiaa hieman koiran kannalta. se on nyt vinkunut ja mankunut siihen sohvalle. Sitten se yhtäkkiä saakin siihen luvan. Mitä se tekee seuraavana iltana? No, vinkuu ja mankuu kahta kauheammin, pääsihän se sinne jo kerran. Eli ehdoton ei tuolle idealle että jos sen siihen päästäisi kerran.
Vanhempana kun on jo selvätä sävelet voi koiran kutsua sohvalle jos haluaa. Ja sekään ei toimi kaikkien koirien kanssa. Ei nyt kun sille opetetaan sitä että se ei saa sinne tulla.
Kun luin tekstisi minulle tuli heti mieleen että ompas sekavaa. Se palautetaan lattialle, joskus torutaan poskista kiinni ottamalla, joskus ärähdetään, joskus ammutaan vesipyssyllä, joskus viedään jäähylle. Myönnät itsekin että tässä ei paljon johdonmukaisuutta ole koulutuksellisesti. Ymmärrän että koiraa ei "pöllytetä" sen pahemmin mutta selvää on että tämä ei tälläisenään tehoa.
Itse neuvoisin unohtamaan tuon poskipuhuttelun ja ärähtelyn (siis tässä asiassa, muuten käytän sitä itsekin jos koira on ihan pönttö mutta säästän sen muuhun temppuiluun). Käyttäisin vain ja ainoastaan sitä että kieltäisin koiraa ja yrittäisin ennaltaehkäistä sen hyppäämisen. Pidä pennulla pantaa päässä. Kun se tulee siihen eteen ja meinaa hypätä, nopea tiukka ei ja pannasta hellästi nostat pennun pois. JOs se ehtii pompata siihen sohvalle, tiukka EI ja pannasta hellästi alas. Jättäisin myös sen vesipyssyn pois ja säästäisin sen hiukkasen pahempien ongelmie varalle, joita ei toivottavasti edes tule. Ongelma nimittäin siinä että pentu tottuu aika nopeasti tuollaiseen.
Ole erittäin määrätietoinen, jos se yrittää iskeä hampaita sinuun, ole kuin että tietäisi ja toimi vain joka kerta samalla.
Australiankarjakoirat, urokset, käsittääkseni osaavat olla aika vaikeita mutta se ei tarkoita ettäkö sitä pitää fyysisesti rankaista heti kun se ei tottele. Jo pelkällä johdonmukaisella toiminnalla ja määrätietoisella otteella pääsee pitkälle. Eli valitse YKSI tapa ja käytä sitä. Ei tuollaista sekamelskaa.
Yksi hyvä tapa myös joskus on ottaa kasa nameja ja opetta sille pennulle jotain, istumista, maahanmenoa tms. jotain millä saa sen huomion pois siitä sohvalle pyrkimisestä. Energiaa pennulla riittää kyllä vaikka mihin.
(tarkoitan tällä tuota poskipuhuttelua joka tosiaan joskus on paikallaan)
Heh, olipas sekavaa...enkä edes muista mihin tuo viimeinen lause sulkeissa kuuluu mutta ehkä se pointti tulee selväksi.
"Myönnät itsekin että tässä ei paljon johdonmukaisuutta ole koulutuksellisesti." Tässä oli tarkoitus kirjoittaa että jos mietit asiaa myönnät sen varmasti itsekkin.
Noin pieni pentu ei vielä voi olla laumanjohtaja joten ei teillä sellaista ongelmaa ole. Yksinkertaisesti testaa rajojaan ja siihen suurimmaksi osaksi auttaa tuo selän kääntäminen kuten jo mainittu.
Muista myös kun kiellätte jostain, kieltäkää kunnolla. Ei montaa EItä vaan yksi tiukka ja vihainen Ei sen koiran luonteen mukaan. Niin että se menee perille
Ongelma on ratkennut, kiitos Onnenkäpälälle. Noilla neuvoilla mentiin eteenpäin, ja nyt koira on ymmärtänyt ettei se saa huomiota sitä ei-toivotulla tavalla kerjäämällä.
Kiitos myös muille neuvoja antaneille.