avustusten hakemisessa ja saamisessa?
Mikä tilanne tänä päivänä?
Kyselen koska en enää tiedä miten nykypäivänä asiat menee.
Muutama vuosi sitten sai kaikesta tapella.
Mikä tilanne tänä päivänä?
Kyselen koska en enää tiedä miten nykypäivänä asiat menee.
Muutama vuosi sitten sai kaikesta tapella.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Samanlaista se on kuin muutama vuosi sittenkin.
Eipä voi kehua.
Tappelin aikanaan nyt jo edesmenneen lapseni asioista soskun kanssa. Huomasin surffatessa että Suomessa on ihmisoikeusjärjestö eok. Löytyy ihan www.eok.fi.
Käykääpä lukemassa sitä.
Jos olisin vielä siinä tilanteessa että yksinkertaisista asioista joutuisi tappelemaan niin käyttäisin sitä eok:n seuranta ja valvontailmoitusta aina kun laittaisin hakemuksen sisään.
Se olisi ollut aikanaan halpa keino pitää sos-tädit ruodussa. Ihan vaan vinkkinä tiedoksi.
Vammaispalvelulakia aletaan uudistaa syksyn 2008 aikana saa nähdä mitenkä käy "LAADUN" ja "SAATAVUUDEN" sekä sen ovatko vammaiset
TASAVERTAISIA kotikunnasta riippumatta???
liikuntavammaiselle APUVÄLINEEN maksetaan nykyisin avustusta vammaispalvelulain 9§ perusteella. Vammaispalvelulain 9§ perusteella vammainen saa avustusta päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavien
välineiden, koneiden ja laitteiden hankkimiseen. Nykyisin voimassa olevan perusteella taloudellinen tuki on riippuvainen siitä mitä vammaispalveluasetuksen 17 § on säädetty
ja TODELLISUUDESSA siitä MIKÄ ON KOTIKUNNAN TALOUDELLINEN TILANNE.
Tämä seikka rikkoo mm. PERUSTUSLAKIMME 6§ ja tapauksissa, jossa käsitteen avustajan palkkaamista tai autonhankintaa rikotaan PERUSTUSLAKIMME 9§ (liikkumisvapaus).
Uusi vammaispalvelulaki pitäisi olla SELKEÄMPI, ettei siitä sen TULKINNOISTA tarvitsisi aina VALITTAA Korkeinpaan hallinto-oikeuteen...
Siinäpä vasta pulma kansanedustajille, jotka eivät osaa noudattaa edes vaalirahoituslakia, vaikka ovat SEN ITSE aikoinaan SÄÄTÄNEET...
jos on vaikeavammainen ja tarvitsee päivittäisissä toiminnoissa apua niin kannattaa olla tarkkana.
Vammaispalvelulaissa on henkilökohtaisen avustajan käytöstä kaksi eri kohtaa. Kun on "vaikeavammainen" eli tuo termi diagnoosissa niin kannattaa hakea asumispalvelupäätös toteutettuna henkilökohtaisen avustajan turvin. Siinä tilanteessa se on subjektiivinen oikeus. Laissa on olemassa lisäksi myös vammaiselle tarkoitettu henkilökohtainen avustajajärjestelmä joka on määrärahasidonainen.
Lainlaatija on todella kiero ja saas nähdä mitä porsaanreikiä siinä uudessa laissa tulee olemaan.
Eli, jos olet vaikeavammainen hae avustus asia kuten edellä kerroin.
Kelan, sossun ja tervyetoimen pohjana on väsytysstrategia. Kun kaikesta pitää tapella, heikoimmat eivät jaksa ja rahaa säästyy.
Se pätee niin vanhuksiin kuin vammaisiin, henkisesti ja fyysieesti.
Me olemme taistelleet 14-vuotiaalle monivammaiselle pojalle kunnalta erikseen ja moneen kertaan niin vaipat kuin vuodesuojat, erikoiskengät, oikeuden koulukyytiin taksilla, kuntoutusta ja muuta.
Ja joka kolmas vuosi suunnilleen on hankittava lääkärinlausunto, joka sanoo, että kaikki on kuten ennen.
En tiedä miten sitten käy, kun emme enää jaksa.
Itse kävin vaikeavammaisen poikani oikeuksista erinäisiä taisteluja etenkin sossun kanssa. Kela ja terveystoimi oli siinä kunnassa ihan ok, mutta sosku oli ja taitaa olla edelleenkin maine yhtenä maan vaikeimmista paikoista.
Äärimmäisen räikeitä oli tapaukset joissa sosku jo etukäteen tiesi että hallinto-oikeudesta tulee ratkaisuun muutos mutta silti epäsivät palveluja. Helposti sai vuoden menemään ja siten säästöjä. Edelleenkin iso ongelma on se, että niille ei koskaan seuraa mitään sanktiota, palveluja ei saa takautuvasti jne. Iso osa ei jaksa taistella ja on kohtuutonta että ihmiset jotka tekevät paljon työtä vammaisten omaistensa eteen ja alistetaan vielä tappelemaan oikeuksista.
Suomi ei todellakaan ole hyvinvointivaltio vaikka sitä joka paikassa toitotetaan.
Yhdeksi hyväksi keinoksi taistella soskua vastaan oli pitää yhteyksiä sos.lautakunnan jäseniin. Kävimpä kerran jopa kunnanjohtajankin luona.
Erään kerran yhden räikeän tapauksen jälkeen kirjoitin nettiin ja kerroin asian sekä paikkakunnan missä kaikki tapahtui.
Sen sattui lukemaan eräs sen kunnan sosiaalilautakunnan jäsen, koska kehotti hoitamaan asiaa suoraan viranomaisten kanssa ja piti epäreiluna että ammuin ns "puskista".
Se auttoi asiaani, koska sen jälkeen suhtautuminen muuttui. Julkisuus on aina se, mikä vähintäänkin poliitikkoja kiinnostaa.
Halusin avata tämän keskustelun ja toivon että muutkin ottavat tähän osaa.
Ihmisoikeudet ovat asia jota missään tapauksessa viranomaiset eivät saisi polkea.
saa tapella edelleen...aivan selvistä asioista...lausuntojakin on ja silti tappelu tarvitaan...noh,ainakin itse toivon,että onnistuu...ettei turhaan tappele...