Työskentelen alalla jossa kohtaan päivittäin työttömiä romaneita jotka etsivät työtä tai koulutusta. Ihmisiä on liikkeellä pilvin pimein!! Uusi asia (työ ja koulutus) romaneille on siksi että täällä sarvikuono kansa ei antanut romaneiden asettua paikoilleen asuntoihin samanlaisin oikeuksin kuin muut suomalaiset kuin vasta 60-70-luvuilla. Suomen romanit olivat itsenäisyyssodissa mukana mutta eivät kelvanneet naapureiksi kuin vasta muutama vuosikymmen sitten.
Kantaväestöllä on satojen vuosien työ/opiskelukulttuuri ja se on periytynyt vanhemmalta lapselle luonnolisesti. Meillä on myös vanha työkulttuuri mutta perinteiset ammatit eivät enää nykyään toimi. Ennen on tehty käsitöitä, peltitöitä, eläinlääkärin ja eläintenhoidontöitä ym. Koulutus ei ole tapahtunut oppilaitoksissa vaan "isältä pojalle" -periaatteella.
Opiskelun tärkeyden siirtäminen lapsille on uutta mutta tuloksia on jo nähtävissä. Nuoret romanit ovat todellakin lähteneet liikkeelle, koulutttautuvat ja etsivät kovasti työtä. Tiedän tämän koska näen tätä työssäni joka päivä. Voi vain kysyä kuinka kantaväestö olisi edistynyt noin 30-40 vuodessa siirtämään esimerkin ja mallin työn ja koulutuksen tärkeydestä jälkipolville? Romanit ovat selviytyjiä, vuosisatojen saatteessa vainottu ja tuhottu kansa sopeutuu muutamassa vuosikymmenessä selviytymään yhteiskunnan haasteista. Vielä on paljon työsarkaa, paljon täytyy tehdä työtä!! Mutta pääasia on että ihmiset ovat lähteneet liikeelle.
Nyt on aika kaaleet, ei lannistuta painavista sanoista. Näytetään mihin me kyetään! Meitä on joka alalla työelämässä.Viimeisen puolen vuoden aikana olen törmännyt kaaleita kuljetusalalla, hoiva-alalla, kaupan alalla, turvallisuusalalla, opetusalalla, hallinnon alalla, ihan kaikilla aloilla. Annetaan palaa kaaleet ja opetetaan lapsiamme pärjäämään!!!
Kantaväestöllä on satojen vuosien työ/opiskelukulttuuri ja se on periytynyt vanhemmalta lapselle luonnolisesti. Meillä on myös vanha työkulttuuri mutta perinteiset ammatit eivät enää nykyään toimi. Ennen on tehty käsitöitä, peltitöitä, eläinlääkärin ja eläintenhoidontöitä ym. Koulutus ei ole tapahtunut oppilaitoksissa vaan "isältä pojalle" -periaatteella.
Opiskelun tärkeyden siirtäminen lapsille on uutta mutta tuloksia on jo nähtävissä. Nuoret romanit ovat todellakin lähteneet liikkeelle, koulutttautuvat ja etsivät kovasti työtä. Tiedän tämän koska näen tätä työssäni joka päivä. Voi vain kysyä kuinka kantaväestö olisi edistynyt noin 30-40 vuodessa siirtämään esimerkin ja mallin työn ja koulutuksen tärkeydestä jälkipolville? Romanit ovat selviytyjiä, vuosisatojen saatteessa vainottu ja tuhottu kansa sopeutuu muutamassa vuosikymmenessä selviytymään yhteiskunnan haasteista. Vielä on paljon työsarkaa, paljon täytyy tehdä työtä!! Mutta pääasia on että ihmiset ovat lähteneet liikeelle.
Nyt on aika kaaleet, ei lannistuta painavista sanoista. Näytetään mihin me kyetään! Meitä on joka alalla työelämässä.Viimeisen puolen vuoden aikana olen törmännyt kaaleita kuljetusalalla, hoiva-alalla, kaupan alalla, turvallisuusalalla, opetusalalla, hallinnon alalla, ihan kaikilla aloilla. Annetaan palaa kaaleet ja opetetaan lapsiamme pärjäämään!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
kannustamista, tälläistä asiaa tälle palstalle tarvitaan. Olen samaa mieltä kanssasi siitä että meidän pitää auttaa uutta polvea ja viedä sanaa eteenpäin koulutksen tärkeydestä ja näissä asioissa meidän pitää puhaltaa samaan hiileen että lapsemme saavat koulutuksen mihin heillä on kykyjä kun vain jaksamme heitä kannustaa.
Tärkeää on se mitä jätämme jälkipolville perinnöksi, jokainenhan haluaa että lapsemme joku kaunis päivä olisi yhdenvertainen ja tuottamiskykyinen yksilö valtaväestön rinnalla.
Kaalo
Suomi oli pitkälle, aina 40-50 luvuille asti, suurimmalta osaltaan maatalousyhteiskunta. Harva kouluttautui tai kävi alakoulun luokkaa tai kahta pidemmälle. Tuolloin, alkaen 20-luvulta aina sotavuosiin saakka, vain harvat ja rikkaimmat kouluttautuivat. Käytännössä tämä tarkoitti ruotsinkielistä väestöä, ns. sivistyneistöä. Sodan jälkeen luokkaerot olivat korostuneessa tilassa ja pääsy koulunpenkille saattoi lopahtaa siihen, että isä sattui omaamaan vääränlaisen aatteen kantakirjan. Varsiaisesti vasta 60-luvun lopussa 70-luvun alussa tapahtui murros ja suuret virrat alkoivat kouluttautua, eikä lukion penkille pyrittäessä enää kyselty minkälaista poliittista kantaa isä tai äiti edustaa.
Mustalaiset kiersivät Suomessakin kauan. Ensimmäiset perheet asettuivat aloilleen vasta 50-luvun lopulla. Syitä tähän kiertämiseen en osaa kuin arvata. Tietysti syyt olivat osittain taloudellisia, mutta myös yhteiskunnallisia. Apu tulikin monesti mustalaiselle tuolloin muualta kuin yhteyskunnasta. Yksityiset ihmiset tarjosivat yösijaa, ruokaa ja suojaa. Mustalaiset kykenivät asettumaan aloilleen suurissa määrin vasta myöhemmin, kun yhteiskunta alkoi tukea vuokralla asumista.
Kantaväestöllä, tai valkolaisilla, ei ole satoja vuosia pitkää opiskeluhistoriaa, vaan työhistoria. Sukupolvet kasvoivat ja vaihtuivat maatalouden parissa. Vanhempien tila perittiin ja tilan ylläpitoa jatkettiin. Siinä välissä ei opiskeltu vaan lapsetkin osallistuivat tilan töihin ja oppivat näin itselleen "ammatin".
Mustalaisten heiveröinen herääminen kouluttautumisen tärkeyteen on kovin uusi juttu. Yksittäistapauksia ajattelematta herääminen tähän tapahtunut vasta viimevuosina, 2000 -luvulla. Edelleen on kova juttu, jos mustalaisnuori selvittää peruskoulun. Vielä kovempi juttu on, jos nuori hakeutuu jatko-opiskeluihin. Tätäkin harvinaisempaa on se, että jatko-opiskelut saadaan päätökseen. Se positiinen seikka on ollut hienoa huomata, että monet kolme-nelikymppiset mustalaiset suorittavat peruskoulun loppuun ja osa jaksaa vielä opiskella jopa lisää. Onkin muutamia tapauksia, joissa keski-ikääntyvä mustalainen suorittaa esimerkiksi lähihoitajan tutkinnon. Kaikesta tästä hyvästä ja hienosta alusta huolimatta, edelleen vain ehkä noin puolet mustalaisista saa peruskoulunsa päätökseen. Tässä asiassa lapset tarvitsevat vanhempiensa kannustusta ja vanhemmat puolestaan tukea yhteiskunnalta ja erityisesti muilta mustalaisilta. Harva isä tai äiti ymmärtää antaa niitä eväitä lapselleen joita alati monimuotoistuva ja muuttuva yhteiskunta tarvitsee. Hevoskaupat muuttuivat autokaupoiksi, mihin autokaupat vaihtuvat nyky-yhteiskunnassa?
Romanit kykenevät etsimään työtä ja koulutusta, sitä en epäile. Tässä on kuitenkin kyse marginaalista. Se suuri joukko, joka itse ei kykene, värvätään heille vartavasten järjestetyille lyhyille atk- tai omenlukursseille. Nämäkin ovat tärkeitä ja hyviä. Silti panostusta on lisättävä. On turha mielestäni kehua tai edes väittää, että nykyisellään mustalainen kykenee tai osaa hakea työtä tai kouluttautumista, tämä kaikki tarvitsee moniportaista tukemista. Vanhemmat ja koulu lapsia, muut mustalaiset ja yhteiskunta vanhmepia ja yhteiskunta mustalaisia yleensä. Siltikin ja vieläkin siltikin, tämä kaikki vaatii sen halun mustalaisilta itseltään. Halun pyrkiä parempaan ja ylöspäin kurottautumiseen. Tämä halu, vaikka se ikävä onkin tunnustaa, upuu monilta mustalaisilta.
Tukekaa toisiamme.
Edellisessä oli paljon asiaa mutta mitä siitä jäi käteen? Taas? Valkolainen hyvä, ahkera - mustalainen huono, laiska ja hidas oppimaan. Olen kyllästynyt tähän vertailuun. Romaneiden historia vuosiatojen saatossa tähän päivään asti eroaa siltikin paljon suomalaisten historiasta elinympäristöineen, tapoineen, kulttuureineen sekä kohdelluksi tulemisineen lähimmäisten osalta. Lähtökohdat yhteiskuntaan sisään pääsemiseen on eri vaikka kuinka nyt yrittää selitellä. Onko meillä ollut samat oikeudet? Ei.
Se on totta että pitkä matka on vieläkin meillä edessä jotta tulisimme yhtä "hyviksi" ja "säntillisiksi" kuin valtaväestö, mutta onko liikaa antaa tukea, kehua ja nostattaa itsetuntoa ilman että aina tulee se "mutta..." Eikö lapsenkengissäkin olevaa uutta opetellessaan ja eteenpäinpyrkiessään kehuta ja tueta eikä sivulauseessa aina todeta ettei se silti riitä ja että paaaaljon on vielä työtä? Meillä on Suomessa niin vahva yhteinen historia ja vaikka olemme tulleet paljon syrjityksikin niin olemme tosiaan taistelleet rinta rinnan itsenäisyydemme puolesta. Tunnemme itsemme suomalaisiksi ja haluamme kuulua tähän yhteiskuntaan. Menneistä huolimatta. Eikö edes sen tähden voisi edes joskus jättää ne "mutta"- sanat pois ja vaan vaikkapa nostattaa sitä itsetuntoa tsemppaamalla? En tarkoita että ongelmat tulisi lakaista maton alle. Kaikki tiedämme ongelmat, mutta kuinka usein tuetaan niin "yksittäistapauksia" ja vanhempia ottamalla esille sitä tosiasiaa että olemme menneet ja olemme menossa kovaa vauhtia eteenpäin. sillä olisi iso merkitys.
Nimimerkille "joo,,":
Olet oikeassa siinä mitä kirjoitat. Silti mielestäni on myös totta sekä oikeus ja kohtuus, että realiteetit pidetään mielessä. Ei se hyödytä ketään, että kehutaan, kehutaan ja kaunistellaan asioita. Maalataan ne kauniimmiksi kuin ne ovat.
Kuten tekstissäni mainitsin, sitä lapsenkengissä olevaa tulee tukea mitä suuremmissa määrin. On kuitenkin toinen asia, jos se lapsenkengissä oleva ei halua ottaa sitä tukea vastaan. Tällöin pitää miettiä toisia keinoja saada apu perille.
Mustalaisilla ja valkoilaisilla Suomessa yhteinen historia on pitkä. Tähän historiaan mahtuu myös monen monta hyvää ja hienoa ja lämmintä asiaa, eikä aina pelkästään vihaa ja pahaa. Ilman monia hyviä kaajeita historian saatossa, olisi mustalaisilla ollut vieläkin vaikeampaa.
Ei sitäkään pidä piilottaa kuinka paljon vääryttää ja pahuutta mustalaiset ovat saaneet historian saatossa kokea. Suomessa ja vielä enemmän kaikkialla muualla. Lähtökohdat eivät missään nimessä ole samat ja yhtäläiset kuin valkolaisilla. Tästäkään ei pelkästään voi syyttää vain sitä toista, meissä itsessämme on varmasti yhtäpaljon tekemistä.
Siinä ole kanssasi erimieltä, että meilla nimenomaan on samat ihmisoikeudet valtaväestön kanssa. Kyllä. Ihmisoikeuksilla tarkoitan oikeutta elämään, oikeutta elinkeinoon, oikeutta koulutukseen, oikeutta rakkauteen ja rakastetuksi tulemiseen. Meillä nämä oikeudet nimenomaan ovat ja jos joku muuta yrittää väittää, tulee niitä vaatia. Täytyy vain muistaa, että oikeudet lisäävät myös sitä vastuuta. Kun jotakin vaatii ja sen saa, on osattava myös elää sen mukaisesti.
Kirjoitukseni sisin viesti ei suinkaan ollut se, mitä sinulle siitä jäi käteen. Mustalainen huono, valkolainen hyvä. Se mitä siitä sinulle olisi pitänyt jäädä käteen on se, että mustalainen ei ole vielä kypsä ottamaan kunniaa asioista jotka vielä niissä lapsenkengissä ovat. Ensin on opeteltava konttaamaan, jotta voi juosta.
On äärimmäisen positiivista, että pikkuhiljaa, yksitellen siellä täällä, alkaa kukoistaa. Yksittäiset ihmiset haluavat kouluttautua, elää ja ansaita elantonsa. Vielä ei kuitenkaan voida puhua massoista tai suurista määrista, kuten tämän ketjun ensimmäisestä viestistä voisi ymmärtää. Tämäkään seikka ei missään nimessä poista sitä, että pitää kannustaa sitä mikä on alussa ja mikä on hyvää.
Kaikki kunnia niille, jotka jaksavat pyrkiä eteenpäin. Tämä on hienoa ja upeaa kaikella tapaa. Toivon tämän kasvavan ja yhä useampien liittyvän tähän joukkoon.
Suomi oli pitkälle, aina 40-50 luvuille asti, suurimmalta osaltaan maatalousyhteiskunta. Harva kouluttautui tai kävi alakoulun luokkaa tai kahta pidemmälle. Tuolloin, alkaen 20-luvulta aina sotavuosiin saakka, vain harvat ja rikkaimmat kouluttautuivat. Käytännössä tämä tarkoitti ruotsinkielistä väestöä, ns. sivistyneistöä. Sodan jälkeen luokkaerot olivat korostuneessa tilassa ja pääsy koulunpenkille saattoi lopahtaa siihen, että isä sattui omaamaan vääränlaisen aatteen kantakirjan. Varsiaisesti vasta 60-luvun lopussa 70-luvun alussa tapahtui murros ja suuret virrat alkoivat kouluttautua, eikä lukion penkille pyrittäessä enää kyselty minkälaista poliittista kantaa isä tai äiti edustaa.
Mustalaiset kiersivät Suomessakin kauan. Ensimmäiset perheet asettuivat aloilleen vasta 50-luvun lopulla. Syitä tähän kiertämiseen en osaa kuin arvata. Tietysti syyt olivat osittain taloudellisia, mutta myös yhteiskunnallisia. Apu tulikin monesti mustalaiselle tuolloin muualta kuin yhteyskunnasta. Yksityiset ihmiset tarjosivat yösijaa, ruokaa ja suojaa. Mustalaiset kykenivät asettumaan aloilleen suurissa määrin vasta myöhemmin, kun yhteiskunta alkoi tukea vuokralla asumista.
Kantaväestöllä, tai valkolaisilla, ei ole satoja vuosia pitkää opiskeluhistoriaa, vaan työhistoria. Sukupolvet kasvoivat ja vaihtuivat maatalouden parissa. Vanhempien tila perittiin ja tilan ylläpitoa jatkettiin. Siinä välissä ei opiskeltu vaan lapsetkin osallistuivat tilan töihin ja oppivat näin itselleen "ammatin".
Mustalaisten heiveröinen herääminen kouluttautumisen tärkeyteen on kovin uusi juttu. Yksittäistapauksia ajattelematta, herääminen tähän on tapahtunut vasta viimevuosina, 2000 -luvulla. Edelleen on kova juttu, jos mustalaisnuori selvittää peruskoulun. Vielä kovempi juttu on, jos nuori hakeutuu jatko-opiskeluihin. Tätäkin harvinaisempaa on se, että jatko-opiskelut saadaan päätökseen. Se positiinen seikka on ollut hienoa huomata, että pieni määrä kolme-nelikymppisiä mustalaisia suorittavaa peruskoulun loppuun ja osa jaksaa vielä opiskella jopa lisää. Onkin muutamia tapauksia, joissa keski-ikääntyvä mustalainen suorittaa esimerkiksi lähihoitajan tutkinnon. Kaikesta tästä hyvästä ja hienosta alusta huolimatta, edelleen vain ehkä noin puolet mustalaisista saa peruskoulunsa päätökseen. Tässä asiassa lapset tarvitsevat vanhempiensa kannustusta ja vanhemmat puolestaan tukea yhteiskunnalta ja erityisesti muilta mustalaisilta. Harva isä tai äiti ymmärtää antaa niitä eväitä lapselleen joita alati monimuotoistuva ja muuttuva yhteiskunta tarvitsee. Hevoskaupat muuttuivat autokaupoiksi, mihin autokaupat vaihtuvat nyky-yhteiskunnassa?
Kun sanotaan, että romanit kykenevät etsimään työtä ja koulutusta, on minun tuotava totuus esiin. Näin sanottaessa on kuitenkin muistettava, että kyseessä on tällöin aikamoisesta marginaalista, hyvin pienestä määrästä ihmisiä. Se suuri joukko, joka itse ei kykene hakemaan ja toimimaan, tullaan värväämään heille vartavasten järjestetyille lyhyille atk- tai ompelukursseille. Nämäkin ovat tärkeitä ja hyviä. Silti panostusta on lisättävä. Moni näillekin kursseille osallistuneista on paikalla vain virallisesti. Monesti nämä kurssit, niin tärkeitä kuin ne ovatkin, palvelevat ensisijaisesti sosiaalisia ja yhteisöllisiä, mustalaisten keskinäisiä tarpeita. On turha mielestäni kehua tai edes väittää, että nykyisellään mustalainen kykenee tai osaa hakea työtä tai kouluttautumista. Jos tämän suuntaisia tuloksia halutaan, tarvitsee tämä kaikki moniportaista tukemista, alkaen mustalaisista itsestään ja päättyen yhteiskuntaan. Vanhemmat ja koulu lapsia, muut mustalaiset ja yhteiskunta vanhempia ja yhteiskunta mustalaisia yleensä. Siltikin ja vieläkin siltikin, tämä kaikki vaatii sen halun mustalaisilta itseltään. Halun pyrkiä parempaan ja ylöspäin kurottautumiseen. Tämä halu, vaikka se ikävä onkin tunnustaa, upuu monilta mustalaisilta.
Tukekaa toisiamme.
Edellisessä oli paljon asiaa mutta mitä siitä jäi käteen? Taas? Valkolainen hyvä, ahkera - mustalainen huono, laiska ja hidas oppimaan. Olen kyllästynyt tähän vertailuun. Romaneiden historia vuosiatojen saatossa tähän päivään asti eroaa siltikin paljon suomalaisten historiasta elinympäristöineen, tapoineen, kulttuureineen sekä kohdelluksi tulemisineen lähimmäisten osalta. Lähtökohdat yhteiskuntaan sisään pääsemiseen on eri vaikka kuinka nyt yrittää selitellä. Onko meillä ollut samat oikeudet? Ei.
Se on totta että pitkä matka on vieläkin meillä edessä jotta tulisimme yhtä "hyviksi" ja "säntillisiksi" kuin valtaväestö, mutta onko liikaa antaa tukea, kehua ja nostattaa itsetuntoa ilman että aina tulee se "mutta..." Eikö lapsenkengissäkin olevaa uutta opetellessaan ja eteenpäinpyrkiessään kehuta ja tueta eikä sivulauseessa aina todeta ettei se silti riitä ja että paaaaljon on vielä työtä? Meillä on Suomessa niin vahva yhteinen historia ja vaikka olemme tulleet paljon syrjityksikin niin olemme tosiaan taistelleet rinta rinnan itsenäisyydemme puolesta. Tunnemme itsemme suomalaisiksi ja haluamme kuulua tähän yhteiskuntaan. Menneistä huolimatta. Eikö edes sen tähden voisi edes joskus jättää ne "mutta"- sanat pois ja vaan vaikkapa nostattaa sitä itsetuntoa tsemppaamalla? En tarkoita että ongelmat tulisi lakaista maton alle. Kaikki tiedämme ongelmat, mutta kuinka usein tuetaan niin "yksittäistapauksia" ja vanhempia ottamalla esille sitä tosiasiaa että olemme menneet ja olemme menossa kovaa vauhtia eteenpäin. sillä olisi iso merkitys.
Ja hyvä kirjoitus!!Viestisi oli selkeä ja terävä analyysi.Jumala antakoon edelleen sulle voimia jaksaa tehdä sitä työtä jonka Hän on sulle ilmiselvästi antanut!!
Kiitos tästä asiallisesta kirjoituksestasi, missä sanoiksi puit, mitä itsekin olen mietiskellyt!
¤¤¤ Mutta suurella osalla työttömänä olevista romaneista on koulutuksena pelkästään peruskoulu. Hakeutuminen ammatilliseen koulutukseen on vähäistä ja opintojen keskeyttäminen tavallista. ¤¤¤