..mietin kävellessäni harmaassa syksyisessä ilmassa kotiin.Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pysähdyin ajattelemaan,paljon olen saanut aikaan niin hyvää kuin varmasti pahaakin ja vaikka kuinka ajattelen positiivisesti enemmän löydän vain pahaa...mihin on hävinnyt positiivisuus mielestäni, ajatuksistani?Ei tämä ole tapaistani.Laskin kassini maahan,seisoin peilin edessä,silmissä väsymys, hartiat painuneena alas,kosketin poskeani ja ajattelin kuinka kauan siitä on kun joku on silittänyt sitä ja sanonut kuinka hyvältä tuntuu koskea..lysähdin maahan kassista tavarat valuivat ulos ja hetken ajatus viivähti"pakko laittaa ruokaa lapsille, ovat kohta kotona!" mutten jaksanut heti nousta...tuijotin peiliin,kurkkuun pyrki jotain ahdistavaa kuin tukehduttaakseen minut,hengitin syvään koska pelkäsin tunnetta,pahaa oloa..."mikä minua vaivaa?" kysyin itseltäni, tiedänhän minä sen...tiedän niin hyvin..olen yksinäinen,ihmisiä on ympärilläni mutta tunnen itseni niin yksinäiseksi kuitenkin..rakkaudesta on aikaa,vilpittömästä ja avoimesta rakkaudesta,kuinka kauan ilman sitä jaksaa...?
Kyyneleet valuvat pitkin poskiani enkä halua edes itkuani lopettaa, olen liian itsekäs siihen,haluan käpertyä itsesääliin tässä ja nyt, sen suon itselleni.Mietin kuinka rakastin sinua,olisin antanut kaiken itsestäni ja annoinkin,oliko se liikaa koska olen nyt niin tyhjä...haluan sen tunteen takaisin..pian..sinua en enää saa sen tiedän ja muistan katseesi kun sanoit kylmästi"En minä sinua rakasta,haluan elää nyt näin."mutta minä rakastin...olen niin väsynyt.
Kyyneleet valuvat pitkin poskiani enkä halua edes itkuani lopettaa, olen liian itsekäs siihen,haluan käpertyä itsesääliin tässä ja nyt, sen suon itselleni.Mietin kuinka rakastin sinua,olisin antanut kaiken itsestäni ja annoinkin,oliko se liikaa koska olen nyt niin tyhjä...haluan sen tunteen takaisin..pian..sinua en enää saa sen tiedän ja muistan katseesi kun sanoit kylmästi"En minä sinua rakasta,haluan elää nyt näin."mutta minä rakastin...olen niin väsynyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jaksamista sulle..se menee ohi ajan kanssa.
Tuo tunne oli tuttu aikoinaan kun erosin.
Samankaltaisuuksia on..ja on raskasta pitää
pää pystyssä...luovutaa ei saa.
Tärkeintä oivaltaa arjen pienet onnen asiat
ja alkaa elämään omaa elämää.
Vain aika parantaa haavaat.
Voimia sulle
Ystävä hyvä, tiedän, kuinka tämä on raskasta.
Älä sure, mutta jos itkettää - itke suru pois. Kaikki menee ohi, näin oli sanottu vanhassa tarinassa. Myöhemmin tulee vielä parempi rakkaus. Sielut yhtyvät! :0)