Ujous, sisäänpäinkääntyneisyys, hiljainen ihminen ja toisaalta sosiaalisuus, äänekkyys, vuorovaikutustaidot. Kaikki tämä ihmetyttää.
Olin lapsena ujo, ja olen vieläkin mutta en enää niin paljon. Tai sanotaanko, nyt "aikuisten maailmaan", tähän yhteiskuntaan siirtyessä olen tajunnut ujouden olevan huono selviytymismekanismi, ja haluaisin olla kovasti jotain muuta.
Pidän ujoudestani kyllä hyvin paljon, minulla on jotain hienoa mitä ulospäinsuuntautuneilla ihmisillä ei ole. Minun oma ajattelumaailmani, en ole riippuvainen ulkoisista virikkeistä. Haluan kuitenkin oppia sellaisen perustaidon kuin oppia osallistumaan ryhmän keskusteluun aktiivisesti.
Tuntuu, että olen yksin itseni kanssa.
Saa kommentoida vapaasti.
Miltä muista ujoista ihmisistä tuntuu?
Miten koette ujouden käsitteenä?
Mielestäni ujo on sisäänpäinkääntynyt, mutta ei välttämättä hiljainen ihminen. Se riippuu siitä, onko yksilö oppinut "puhumaan". Ujoilla ihmisillä vuorovaikutustaidot on hankalampi oppia, koska ne eivät ole niin helposti saatavilla (eivät osaa/halua seurata ympäristöään niin tiiviisti).
Onko ulospäinsuuntautuneisuus parempi kuin ujous? Vai onko ujous lahja?
Olin lapsena ujo, ja olen vieläkin mutta en enää niin paljon. Tai sanotaanko, nyt "aikuisten maailmaan", tähän yhteiskuntaan siirtyessä olen tajunnut ujouden olevan huono selviytymismekanismi, ja haluaisin olla kovasti jotain muuta.
Pidän ujoudestani kyllä hyvin paljon, minulla on jotain hienoa mitä ulospäinsuuntautuneilla ihmisillä ei ole. Minun oma ajattelumaailmani, en ole riippuvainen ulkoisista virikkeistä. Haluan kuitenkin oppia sellaisen perustaidon kuin oppia osallistumaan ryhmän keskusteluun aktiivisesti.
Tuntuu, että olen yksin itseni kanssa.
Saa kommentoida vapaasti.
Miltä muista ujoista ihmisistä tuntuu?
Miten koette ujouden käsitteenä?
Mielestäni ujo on sisäänpäinkääntynyt, mutta ei välttämättä hiljainen ihminen. Se riippuu siitä, onko yksilö oppinut "puhumaan". Ujoilla ihmisillä vuorovaikutustaidot on hankalampi oppia, koska ne eivät ole niin helposti saatavilla (eivät osaa/halua seurata ympäristöään niin tiiviisti).
Onko ulospäinsuuntautuneisuus parempi kuin ujous? Vai onko ujous lahja?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla on sellainen käsitys että kaikki ovat sanoneet minua hiljaiseksi tai ujoksi lapsena. Olen kiinnittänyt huomiota siihen että minulla on ollut aikuisena huonot sosiaaliset taidot ja siitä on tullut minulle eräänlainen kriisi,jota olen yrittänyt ratkaista.
Ujous on erilaisuutta ja piirre saattaa jakaa ihmisiä erilleen. Ryhmäkeskusteluissa ujot tarkkailevat keskustelua ulkopuolelta ja saattavat kiinnittää huomionsa ihmisten eleisiin ja sellaisiin asioihin mihin muut sosiaalisemmat eivät pystyisikään.
Tästä Ujous-keskustelua on oma palstansa täällä suomi24.. :)
Mulla on oma kaveriporukka johon kuluu 2 betsaa ja muit frendei. Ei kovin usein tuu muille ihmisille puhuttua. Sääliksi käy niitä ujoja joita joka päivä nään esim. koulussa. Mutta jos on ujo niin ei siitä miksikään muutu. Mulla taas on semmonen ongelma että pelkään mokaavani juuri kriittisimmällä hetkellä ja alan pelätä sitä.