Suuri osa nuorten mielenterveysongelmista jää hoitamatta
10.09.2008 18:40
Joka seitsemännellä nuorella on mielenterveysongelmia. Itsemurha-ajatuksia on 10-20 prosentilla nuorista. Nuorten ongelmien yleisyyttä selvitettiin tänään pidetyssä Mielenterveysseuran seminaarissa.
Suuri osa mielenterveysongelmista jää edelleen hoitamatta. Esimerkiksi depressiopotilaista hoidossa on vain joka kolmas ja ahdistuneisuushäiriöstä kärsivistä joka neljäs. Suuri tarve on niin sanotuista matalan kynnyksen auttamispaikoista, joihin nuoren on helppo mennä.
STT
10.09.2008 18:40
Joka seitsemännellä nuorella on mielenterveysongelmia. Itsemurha-ajatuksia on 10-20 prosentilla nuorista. Nuorten ongelmien yleisyyttä selvitettiin tänään pidetyssä Mielenterveysseuran seminaarissa.
Suuri osa mielenterveysongelmista jää edelleen hoitamatta. Esimerkiksi depressiopotilaista hoidossa on vain joka kolmas ja ahdistuneisuushäiriöstä kärsivistä joka neljäs. Suuri tarve on niin sanotuista matalan kynnyksen auttamispaikoista, joihin nuoren on helppo mennä.
STT
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tälläkin palstalla kirjoitetaan paljon neurologisista ongelmista. Jostain olen lukenut, että esimerkiksi asperger aiheuttaa kantajalleen masennusta, tämä on siis neurologinen syy. Olen lukenut myös kilppariongelmista, joista saattaa tulla masennusta, tämä on siis somaattinen syy.
Sitten sossut syyttävät vanhempia.
Sitten on tämä jääkaappiteoria, jota käytetään, mutta joka jossain on hylätty.
Mistähän nämä masennuksen syyt lopulta tulevat?
ensin mieleen tulevia vastauksia:
-Vanhemmat eivät saa apua omaan masennukseensa ja se alkaa heijastua myös koko perheeseen. Heidän masennuksensa voi johtua taloudellisista vaikeuksista, joka johtaa jatkuessaan toivottomuuteen, mutta siihen on toki muitakin syitä, jotka ovat jokaisen kohdalla yksilöllisiä.
-Työelämän paineissa vanhemmilta ei jää aikaa lapsille riittävästi. Aikuisen läsnäolon puute aiheuttaa neuvottomuutta, yksinäisyyttä ja masennusta.
-Lasten ja nuorten välinen maailma on raaka ja julma pahimmillaan. On paljon paineita ulkonäöstä, pukeutumisesta, käyttäyttymisestä, harrastuksista, eri ryhmiin kuulumisesta, harrastuksista, koulumenestyksestä jne.
-Myös kouluissa kärsitään aikuisen tuen puutteesta, kouluterveyshuolto ei pysty vastaamaan tähän mitenkään.
-Pahimmassa tilanteessa koulussa ovat erityisopetusta tarvitsevat, jotka jäävät sitä ilman, jatkuva epäonnistumisen tunne johtaa masennukseen.
-Aikuisten asettamat ylisuuret vaatimukset aiheuttavat myös masennusta. Erityisesti ilman kuntoutusta jääneet neuron oireyhtymien lapset kärsivät näistä syistä johtuvasta masennuksesta.
sitten lapsia ja nuoria lähetetään Loikalan tyylisiin "koirakuri"laitoksiin, jossa eivät todellista hoitoa saa sielläkään. Kuntapäättäjät lypsävät valtiolta rahaa ystävien ja ystävän ystävien ylläpitämiin laitoksiin ja bisnes kannattaa. Lapsen edusta ei ole mitään tietoa, vaikka niin juhlapuheissa valehdellaankin.
Eivät mt-ongelmista kärsivät aikuisetkaan saa nykyisin julkiselta puolelta mitään apua ongelmiinsa ja jotenkin tuntuu, että tilanne on vielä huonompi lasten ja nuorten puolella. Aikuiset sentään säästyvät sairautensa takia huostaanoton tyyliseltä inkvisiitiolta, toisin kuin lapset.
Sitten näitä terveydenhoidossa ilman apua jätettyjä lapsia ripotellaan eri puolille sijaishuoltoon, hoitajat väsyvät ja lasta kierrätetään eri paikoissa ja koko touhua pelkästään rikkoo lasta koko ajan lisää, ei ainakaan auta pisaraakaan.
Vanhempia tästä ei tule syyllistää ollenkaan, eivätkä järkevät ihmiset tietysti niin teekään.
Uskallan esittää jopa sellaisen väitteen, että jos todella huonoista kotioloista tuleva ja niiden oikeasti vammauttama lapsi sijoitetaan hyvään sijaispaikkaan, hänen toipumisensa alkaa automaattisesti. On sijaishuollon ammattitaidottomuutta, jos edistystä ei tapahdu vuosiin, kuten sijarit joskus väittävät.
Tietysti olisi oltava raja silläkin, mitä ammattitaidottomilta hoitajilta vaaditaan. Terveydenhuolto olisi saatava tarvetta vastaavaksi niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Siitä saatiin lukea hyvä ehdotus jokin aika sitten HS, josta päättäjät voisivat ottaa vakavasti mallia tulevia päätöksiä tehdessään. Jos esim. pääkaupunkiseudun sairaanhoitopiirin hallinto ei pysty näitä uudistuksia tekemään, on siihen puututtava ulkoapäin. Mutta enää ei tilanteen saa antaa tällaisenaan kauan jatkua.
konsertissakin tuli esille, kuinka julkinen terveydenhoito ei pysty vastaamaan lasten ja nuorten mt-hoidon tarpeeseen, vaan heitä joudutaan hoitamaan jopa aikuisten osastoilla, mikä tietysti on lain vastaista.
Sitten kiitellään yksityistä lahjoittajaa (Jyrki Hämäläinen), joka on ymmärtänyt mt-hoidon nykytilan, koska itsekin oli tavallaan sen uhri. Hänen ex-puolisonsa esitti toiveen, että rahat kohdennettaisiin todella hoitoon ja hoidon kehittämiseen, eikä lääkkeisiin, koska itse näki, mitä mt-lääkkeiden syöminen miehelleen aiheutti.
Nythän pienet lapset jäävät ilman hoitoa sekä psykiatrian että neurologian puolella. Kaikken SUURIN epäkohta on se, että psykiatria on monella paikkakunnalla tulppana estämässä neurologisten oireyhtymien lasten hoitoon pääsyä.
Kyllä julkisen terveydenhoidon tulisi pystyä vastaamaan hoidon tarpeeseen, se luvataan meille jo perustuslaissakin, muusta lainsäädännöstä puhumattakaan.
psyyken lääkkeitä! Vanhemmat taivutellaan uskomaan, että se on ainoa keino pelastaa lapsi.
Kamalaa!
Mikä meitä suomalaisia vaivaa, että emme todella aja oikeuksiamme tämän maan kansalaisina saada edes lapsille asianmukaista hoitoa?
Väärin toimivien psykiatrien valtaa on kavennettava, tähän on puututtava todella raskaalla kädellä! On luovuttava siitä hullusta käytännöstä, että perhe ohjataan aina ensin psykiatrian puolelle, vaikka lapsella on epäily neurologisesta ongelmasta ja vanhemmat PYYTÄVÄT lähetettä suoraan neurologian puolelle. Mutta siihen ei suostuta? MINKÄ IHMEEN TAKIA?
Jos lapsen kotioloissa on puutteita, niin kyllä ne ongelmat tulevat esille neurologian puolen tutkimuksissa ihan samalla tavalla kuin psykiatriassakin. Siellä vain säästytään ilman TURHIA syytöksiä vanhempia kohtaan, koska eivät TURHAT syytteet auta ketään, saati hoidotta jättäminen, jota psykiatria on mielellään harrastaa.
miten aiheeton psykiatrinen hoito ja myös hoidotta jättäminen rikkoivat lasta, mutta oikea kuntoutus ja se, että lapsi on saanut olla kotona, ovat eheyttäneet häntä merkittävästi ja suht nopeassa tahdissa kaiken lisäksi.
Oli kivaa juuri tänään viimeksi saada opettajalta palautetta, miten kovasti lapsi on edistynyt myös opettajan silmin katsottuna.
parhaiten, mikä hoito on hänelle sopivaa ja missä hänen on paras olla!
Tämän ovat unohtaneet nykyiset lastensuojelun toteuttajat käytännössä.
Ja aivan älytöntä on huuto muka turhista diagnooseista! Millä hitolla lapselle saa oikeaa hoitoa, jos ei ole ensin diagnoosia? Pitäisivät nuo typerät päänsä paukuttajat joskus edes sen typerän naamansa kiinni!
Saa nähdä, mitä sieltä tulee tiedoksi. En hyväksynyt niitä diagnooseja ja niiden perusteluja etenkin.
Sitten kaivoin netistä kymmeniä ja kymmeniä artikkeleita, luin, valikoin ja väitin diagnooseja vastaan, laitoin 25 artikkelia liitelistaan (lähteinä) ja kirjoitin omia näkemyksiä. Meni siinä muutama kuukausi ihmetellessä ja kirotessa. Mutta kun olen maallikko...
näitä asioita opiskelemaan lastaan puolustaessaan.
Ja koska lakisääteiset palvelut ovat mitä ovat, tarvitaan lapsen oikeuksien ajamiseen muutenkin tietoa yhteiskunnan rakenteista uskomattoman paljon.
lapsen auttamiseksi vaivaa näkemään, niin ihan varmasti sen tulokset näkyvät lapsessa jossain vaiheessa. Älä menetä toivoa, äläkä katso liikaa tämän hetkisiin olosuhteisiin, vaan katso tulevaisuuteen!
Tietysti näitä olosuhteita joutuu katsomaan sen verran, että saa lapsen kotiin. Mutta katkeruuteen jääminen ei kannata, se vie vain voimia lapsen kanssa olemisesta tulevaisuudessa.
Valitukset ja kantelut ovat aiheellisia, mutta Suomessa ikävä kyllä on oikeusturva sitä tasoa, että laittomuuksiin on vaikea korvauksia saada. Ja monesti ainut hyöty valituksista on muille lapsille, jotka säästyvät huonojen viranomaisten ja huonon sijaishuollon laittomuuksilta ja mielivallalta. Viranomaiset voi parhaimmillaan saada pois viroistaan ja sijaispaikkoja suljetuksi, mutta tilanne on oman lapsen kanssa vain kestettävä ja läpikäytävä.
Siksi kannattaa ottaa ihan kuin jokin kiintopiste tulevaisuudesta, vaikka sellainen, jossa näet lapsen ja oman itsesi yhdessä iloisena, onnellisina ja tasapainoisina. Nykyiset kauhut ovat taakse jäänyttä elämää ja olette molemmat toipuneet niistä niin hyvin kuin se suinkin on mahdollista. Lapset ja äidin välinen rakkaus on sellainen merkillinen pakkaus, jossa riittää parantavaa voimaa molemmille. Minkä lapselle antaa, sen saa häneltä parhaimmillaan moninkertaisena takaisin, kuten tietysti tiedätkin omasta kokemuksesta jo ennen huostaanottoa. Voimia ja kaikkea hyvää teille molemmille!
aninut mitä mahdollisesti tulee, on muistutuksia lääkäreille. Ja jos minun maallikkonäkemys on oikeassa, niin tässä asiassa tulevat voittamaan myös monet muut vanhemmat. Mutta olen tosiaan maallikko, enkä voi vielä luvata mitään. Kerron asian täällä, kunhan se on ajankohtainen, muutaman kuukauden kuluttua.
Lapsi voi suhteellisen hyvin ja hän todella haluaa takaisin kotiin ja ihan kokonaan. Katkeruus vaivaa ja tulee vaivaamaan jossain määrin lopun eläämääni.
lääninhallituksestakin, että koska heillä ei ole resursseja valvontaan, sijaishuoltopaikoissa ei käydä ollenkaan, niin ainoa tapa puuttua väärinkäytöksiin on kiinnittää heidän huomionsa kanteluilla huonoihin paikkoihin.
Kun useita kanteluita on tehty samasta paikasta, lähtevät he liikkeelle. Ja onhan törkeitä paikkoja suljettukin jo vuosien varrella.
siirrän pari tännekin:
"Onko ihme?
Psykiatri | 10.9.2008 21:16
Onko todellakaan mikään ihme että näin on, kun käytetyt parantamismetodit ovat niin surkeita? Mielenterveyslääkitykset toimivat useissa tapauksessa hälyttävän huonosti, etenkin ilman terapiaa.
Aika merkittävissä osin tämä johtuu kulttuurimme kollektiivisesta itsetuntemuksen ja -ymmärryksen puutteesta. Merkittävissä osin se johtuu myös lääkkeistä, jotka monessa tapauksessa vain tukahduttavat ongelmat pois tietoisesta mielestä niitä kuitenkaan hoitamatta. Seurauksena ne jäävät taustalle vaikuttamaan ja vaikeuttamaan ihmisten elämiä.
Onneksi maailmalla tehdään jatkuvasti enemmän tieteellistä tutkimusta psykedeelisten substanssien käytöstä terapialääkkeenä, koska ne todellakin ovat erittäin lupaava mahdollisuus todella monien ongelmien hoitajina, niin fyysisten kuin psyykkistenkin. Perinteisiin lääkkeisiin olennaisimpana erona niissä on, että ne puuttuvat ja laittavat käyttäjänsä puuttumaan oireidensa alkusyihin ja ytimiin. Tämä ei toki ole helppoa mutta niin tutkimusten kuin käyttäjien tuhansien epävirallisten raporttienkin selvä viesti on, että psykedeeleissä harkitusti käytettynä on valtavan suurta potentiaalia.
Vastaa viestiin
Asenteet esteenä
ihmisoikeudet lapsille | 10.9.2008 21:19
Kyse ei pohjimmiltaan ole edes rahasta: matalan kynnyksen nopeaa apua olisi helppo järjestää, jos olisi tahtoa. Monet kolmannen sektorin toimijat ja vertaistukijärjestöt esimerkiksi voisivat hyvin antaa oikea-aikaista ja vaikuttavaa apua.
Kaikkea lasten ja nuorten auttamistyötä leimaa synkkä mörkö, jonka lastensuojeluviranomaiset langettavat koko yhteiskunnan ilmeisesti huostabisneslobbareitten vaikutuksesta (?). Lapsia ja nuoria voidaan ja pitää auttaa, ei sen pitäisi olla niiiin kauhean vaikeaa ja raskasta ja kallista kuten nämä huostahulluuden riivaamat antavat jatkuvasti ymmärtää! Samalla kun he leimaavat vaikeuksista kärsivät nuoret mahdottomiksi auttaa ilman raskaita ja kalliita "toimiaan", he muuttavat nuo nuoret ihmiset pelkiksi "diagnooseiksi" ja "huolenaiheiksi" joiden ihmisarvo ja yksilöllisyys katoaa.
Yhteisöllisyydessä olisi voimaa, mutta ah! sehän olisi halpa ja hyvä keino yhteiskuntamme epäkohtien korjaamiseen! "
mt-lääkkeistä. Ainakin masennuslääkkeillä tuntuu haittavaikutukset olevan suuremmat kuin parantava vaikutus.
Olen samaa mieltä myös siitä, että kamalan suuri joukko suomalaisia tuntuu elävän vailla alkeellisintakaan tietoa ihmisen psyyken toiminnasta. Se näkyy mm. nettikirjoittelussa ja nuorilla sekä omaan itseen että toisiin suhtautumisessa.
Myös nimimerkki "ihmisoikeudet lapsille" on ymmärtänyt onnettoman lasten ja nuorten nykyauttamisen naulan kantaan:
"Kaikkea lasten ja nuorten auttamistyötä leimaa synkkä mörkö, jonka lastensuojeluviranomaiset langettavat koko yhteiskunnan ilmeisesti huostabisneslobbareitten vaikutuksesta (?)."
Minua myös raivostuttaa nuorten "auttajien" mollaus nuoria kohtaan. Loikalan omistajaeukon puhe oli suoraan asennealakastia, miten heidän nuorensa eivät ole mitään kullannuppuja, heitä on liki mahdoton auttaa AINAKIN ilman Loikalan tyylisiä paikkoja.
Jos kyse on ilman oikeaa apua siihen asti jääneestä nuoresta, niin mitä helvetin oikeutta häntä on pahoinpidellä siitä huolimatta?
Ei siihen anna oikeutta Suomen laki, eikä mitkään ihmisoikeusjulistuksetkaan.
psykiatrian ja neurologian välisestä ristiriidasta. Tai siis todellisuudessahan sitä ei ole olemassakaan, eikä onneksi suurin osa psykiatreja kehitä mitään ristiriitoja, mutta ne muutamat vaikutusvaltaiset onnistuvat kuitenkin sotkemaan monen perheen yritykset saada lapsi oikean avun piiriin.
Aihe on arka lääkäripiireissä, enkä siksi uskokaan, että siihen vastaan muuta kuin korkeintaan kehotuksella hankalilla paikkakunnilla käyttää yksityisiä palveluja.
Minua kiinnostaa suunnattomasti tällä hetkellä tuo ero. Ja siitä saattaa olla meidänkin perheelle ja monelle muullekin tosi paljon apua.
Sen verran olen ymmärtänyt, että aspergerin lapsilla voi olla masennusta, epäonnistumisten takia?