Puree !!

mielestä sulla ei oo oikeutta ottaa sen suusta mitään pois. Eikä se kunnioita sua ku nii päätät tehä, eli kannattaa opetella irti käskyä jollain isommalla kuin purkalla, vaikka luulla, ottaa pois koiralta, kehua ja antaa takasi. ja murinat ja puremiset pois, tommaa niskasta kii ja tee selväksi (eleillä ja äänellä) ettei tuomosta käytöstä suvaita sun laumassa!

Kokeile vaihtaa pennun aarre johonkin sallittuun joka on sen mielestä parempaa kuin mitä se on itse löytänyt. Ei 4 kuukautisen kanssa kannata alkaa tappelemaan irtipäästämisistä, koska todennäköisesti se ei vain tiedä kuinka sen tulisi käyttäytyä. Sanot sitten samalla irti, kun huomaat että koira edes vähän hellittää otteensä aarteesta. Tällöin kehut koiraa ja mahdollisesti vielä vaikka leikit sen kanssa jos se siitä pitää. Irti päästämisen pitää olla kaikkein kivointa niin että koira unohtaa löytämänsä aarteen.

Kannattaa yrittää tehdä irti käskyn tottelemisesta koiralle hauskaa ja kannattavaa eikä kieltosanaa, sillä luotettava irti voi pelastaa koiran hengen. Muutamien toistojen jälkeen ei antamasi namin/leikin tarvitsekaan olla enää mikään mailman ihmeellisin, kun koira osaa jo yhdistää että irti tarkoittaa että jotakin kivaa tapahtuu jos se nyt lopettaa omat puuhansa ja kiinnittää huomionsa sinuun.

Jos oma pentu ottaa jotain ei-luvallista suuhunsa, yksinkertaisesti menen koiran luo ja otan luvattoman jutun suusta pois määrätietoisesti yhtään pelkäämättä sitä että koira voi purra. Mahdollisiin tilanteisiin asennoiduin aluen alkaenkin periaatteella "jos puret niin puret, mutta tämä on nyt vain otettava takaisin". En käytä väkivaltaa, vaan otan koiran lähelle ja avaan suun painamalla leuan auki poskien kohdalta. Ja kehun kovasti kun homma on hoidettu! Meidän uroksemme ei ole missään vaiheessa kyseenalaistanut asemaansa laumassa, sillä sille ei ole annettu mahdollisuutta/ tilaa kyseenalaistamiselle.

Samoin hoituvat kaikki epämukavat toimenpiteen. Kaimion kirjassa oli osuva lause siitä, että joskus emo pakottaa pentunsa jäämään johonkin tilanteeseen joka ei pennulle niin mieluisa olisikaan (esim. pestävänä oleminen). Pentu oppii pian hyväksymään sen, että emolla on valta päättää. Kynsienleikkuu tms. eivät ole koskaan olleet ongelmia nekään kun koiruus on jo pienestä oppinut ettei se pyristelemällä pääse pois. Kun pojan ottaa syliinsä selkä vatsaa vasten ja tassut kouraan, tuhahtaa herramme vain tyyliin "tässä sitä siis taas ollaan". ;) Painoa kuitenkin koiralla on nykyisellään lähemmäs 20kg.

Siitä se lähtee kun näyttää koiralle, mutta ennen kaikkea itselleen ettei periksi anneta mistään hinnasta. Varmuus koiran hoitoon tulee pääasiassa kuitenkin omistajan omista henkisistävaroista käsin.