muita??

Kun kiinteät tökkivät...
Monelle tulee yllätyksenä, että kun lapselle usein pitkän harkinnan jälkeen päätetään tarjota ensimmäiset potut tai muut mössöt, lapsi ei heti innokkaana aloitakaan kulinarismin maailmaan tutustumista. Toisille tämä "kiinteisiin totuttamisen" hankaluus taas ei ole yllätys ollenkaan. Saattaapa joku aloittaa pottuhommat kolmekuiselle siksi, että "kestää kuitenkin niin kauan kunnes vauva osaa syödä sen verran että sillä on jotain merkitystä".

Oma näkemykseni on, että totuttaminen ja tuputtaminen on turhaa. Lapsi syö kun on valmis syömään tai kun todella tarvitsee kaiken rinnan ulkopuolisenkin ravinnon - jos maidonsaanti vähenee esimerkiksi äidin uuden raskauden takia.
Jotkut lapset osaavat ja ilmeisen halukkaasti syövätkin jo reilusti alle puolivuotiaana - muistutan kuitenkin, että syömisen osaaminen ei ole merkki syömisen välttämättömyydestä. Toiset hoksaavat nielemisen niksit vasta seitsemän, kahdeksan kuun iässä ja saattavat olla vähäruokaisia yli vuoden ikäiseksikin.

Onko vaarallista, jos lapsi ei syö?
Maito on lapsen pääravinto ainakin vuoden ikään asti. Joko rintamaito tai korvike. On erittäin yleistä, että alle vuotinen lapsi syö "kiinteitä" - lainausmerkit siksi, että useinhan nämä kiinteät ovat varsin vetisiä mössöjä - vain muutaman lusikallisen päivässä.

Äidinmaidossa on energiaa (kaloreita sataa grammaa kohden) vähemmän kuin monipuolisessa mössöruokavaliossa, mutta toisaalta lapsen elimistö osaa luonnostaan käyttää äidinmaidon energian hyödykseen tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.

Joskus neuvoloissa tai vaikkapa tuttavien tahoilta painostetaan vanhempia kovasti "antamaan lapselle enemmän ruokaa". Syy voi olla, että lapsi on niin "suuri, se tarvitsee jo muutakin". Tai lapsi on niin "pieni, selvästi nälkiintynyt".

Jos lapsi on suuri muttei syö, voit rauhoittaa itseäsi sillä, että maidollahan hän nimenomaan on tähänkin asti noin hyvin pärjännyt.

Jos lapsi on pieni, eikä syö, voit muistuttaa itsellesi, että vauvalle tarjottavat ruoat ovat joka tapauksessa aika kevyttä syötävää. Kun pakkosyöttäminen ei ole (onneksi) mahdollista, ei auta ketään, että käytät tunteja päivässä siihen, että houkuttelet halutonta lasta syömään muutaman lusikallisen enemmän sitä samaa kamaa (vihannesmössöjä ja rasvatonta lihaa), jolla aikuiset toivovat päinvastoin laihtuvansa!

Mitään hätää ei todennäköisesti ole, jos lapsi kasvaa edes vähän - kasvu on usein vaiheittaista ja hyvin yksilöllistä - ja neuvolan mittauksissa kyllä huomataan, jos kasvu pysähtyy kokonaan tai hidastuu liikaa pidemmäksi aikaa.

Onko "huonon syöjän" ruokavalio tarpeeksi monipuolinen?
Äidinmaidossa ovat kaikki ravintoaineet (nykytietämyksen mukaan ehkä d-vitamiinia lukuunottamatta), joita lapsi tarvitsee.

Joskus kuulee, että äidinmaito olisi täysipainoista ravintoa vain muutaman ensimmäisen kuukauden ajan ja muuttuisi sitten "sokeriseksi litkuksi". Tämä ei pidä paikkaansa. Äidinmaidon koostumus tosin muuttuu sitä mukaa kuin imetetty lapsi kasvaa, mutta se ei mitenkään huonone tai laihene. Esimerkiksi vielä yli vuoden ikäinen lapsi saa puolesta litrasta äidinmaitoa lähes kaiken tarvitsemansa päivittäisen c-vitamiinin. Ja jos lapsi ei syö muuta kuin maitoa, hän varmasti syö maitoa paljon enemmän kuin puoli litraa päivässä.

Ehkä useimmin kuulee, että ollaan huolissaan lapsen raudan saannista. Neuvolassa saatetaan kysyä, joko lapsen ruokavaliossa on lihaa ja viljoja - vaikka täysimetys olisi hädin tuskin ehditty lopettaa. Kuitenkin on tutkimusnäyttöä siitä, että päinvastoin mitä pidemmälle lasta täysimetetään sitä vähemmän raudanpuutosta esiintyy. (viite 1)

Äidinmaitohan on evoluution (tai luojan, jos tahdotte) myötä muotoutunut ihmislapselle mahdollisimman sopivaksi ravinnoksi. Rauta, kuten muutkin ravintoaineet imeytyvät siitä tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. (viite 2)

Jos lapsesi saa pääasiallisesti korviketta äidinmaidon sijasta, voit luultavasti silloinkin olla huoletta: korvikkeet eivät ole sama asia kuin äidinmaito, mutta niiden ravintoainepitoisuus on kyllä hyvin mietitty. Suosittelen kuitenkin, että kysyt neuvolasta, mitä sinun kannattaa lapsellesi tarjota, jos hän syö vain hyvin vähän muuta kuin maitoa.

Olen esimerkiksi kuullut, että olisi parempi tarjota hedelmäsoseita kuin vihannessoseita, koska joitakin hedelmien ravintoaineita saa soseesta paremmin kuin korvikkeesta. Koska imetystukilistalla ei ehkä ole korvikkeenkäytön parasta asiantuntemusta, kehotan kysymään neuvolasta.

Saako suu tarpeeksi harjoitusta?
Suositus aloittaa kiinteiden antaminen viimeistään puolivuotisena ei johdu pelkästään ravitsemuksellisista syistä. Katsotaan, että kiinteän ravinnon syöminen myös harjoituttaa lapsen suun lihasten kehittymistä ja tämän harjoituksen puuttuminen voi vaikeuttaa puhumaan oppimista.

Tästä asiasta on turha huolestua, jos lapsi vain laittaa tai suostuu ottamaan edes jotain edes joskus suuhunsa. Ja moni lapsihan kyllä pyörittelee tarjottuja sapuskoja kielellään - pitkäänkin. Vain nieleminen on ongelma.

Omin sormin syötävien pikkupalojen tarjoaminen on hyvää harjoitusta syömiselle, käsien motoriikalle ja suun lihaksille. Näkkileivät ja korput, riisikakut, maissinaksut (suolattomiakin löytyy kaupan sipsiosastolta), kurkun ym. vihannesten palat, banaani, keitettyjen vihannesten lohkot, hedelmät, rusinat...

Milloin viimeistään lapsen täytyy oppia syömään? Miten häntä voi opettaa? En ole koskaan kuullut lapsesta, joka ei olisi oppinut jossain vaiheessa syömään kiinteätä ravintoa. Lapset ovat kuitenkin tässä suhteessa todella yksilöllisiä - vaihtelu on suurta, ja sitten vielä samakin lapsi saattaa jonakin päivänä syödä aivan kelpoisat ateriat mutta seuraavana napsauttaa suunsa kiinni ja tuhertaa itkua jo lusikan nähdessään.

Omalle lapselleni tarjosin marjamössöä ensimmäisen kerran nelikuukautissynttärinä, uteliaisuudesta. Hän ei osannut edes suutaan avata, kuten ei myöskään viisikuisena kun toistin kokeen. Himpun vajaa kuusikuiselle aloin tarjota ruokaa useammin. Muutaman syöttökerran jälkeen hän jo silloin tällöin avasi suunsa kun lusikka lähestyi, eli ymmärsi mitä lusikalla tehdään, mutta ei oikeastaan syönyt mitään, ruoka pyöri suussa ja päätyi poskille, käsiin, syliin ja leikkikaluksi.

Eräänä päivänä, kun lapseni oli 7 kk ja kaksi päivää, hän yhtäkkiä oppi nielemään. Tai ehkei hän vain halunnut aloittaa aikaisemmin. Joka tapauksessa olisi ollut mielestäni turhaa ja hermoja rassaavaa yrittää sinnikkäästi ja väkisin tarjota ruokaa joka päivä ja yrittää epätoivoisesti saada jotakin alas, ennenkuin lapsi on valmis siihen. Pidin linjanani, etten suotta stressaa asian kanssa, ja tarjoan ruokaa silloin tällöin, ehkä joka toinen tai kolmas päivä. Tämä säästi hermojani huomattavasti.

"Opittuaan" syömään poikani on edelleen ollut vähäruokainen. Yritän olla tuijottamatta ateriataulukoita, joiden mukaan kahdeksankuinen voi syödä (ja kuulemma jotkut syövätkin) sekä aamu- että iltapuuron, kaksi lämmintä ateriaa ja vielä välipalankin.

Imetystukilistalla keskusteltiin asiasta hiljan. Listalaisten lapsista eräät olivat vielä yli vuoden ikäisenäkin syöneet pikemminkin lusikallisia kuin lautasellisia ruokaa päivässä, mutta jossain vaiheessa määrät sitten olivat hiljalleen alkaneet kasvaa.

Lasta voi yrittää houkutella syömään etsimällä hänelle parhaiten sopivaa syöttöaikaa (virkeänä vai väsyneenä, aamulla vai illalla), syöttöpaikkaa (puistossa, syöttötuolissa vai sylissä), lusikkaa (pehmoista ensilusikkaa, muotoiltua Avent-lusikkaa, pientä, isoa?) ja tietysti parhaiten maistuvia ruokia. Moni lapsi syö mielummin omin sormin naposteltavia ruokia ja tällainen "finger-food" onkin hyvä tapa totuttaa lasta vaihteleviin makuihin.

Kaikki tietävät ja usein toistellaan, että "ei muuten terve lapsi kuole nälkään ruokapadan ääreen". Mutta vaikka tämän tietää, ei ole aina helppo olla huolestumatta kun lapsi ei syö. Ruoan tarjoamiseen liittyy paljon tunnelatausta ja kieltäytyminen on aikuisen hermoja raastavaa. On kuitenkin kaikkien vahinko, jos ruokailutilanteesta tulee tahtojen taistelu ja ahdistava hetki mukavan yhdessäolon sijasta. Siksi kannattaa vielä kerran toistaa itselleen, että lapsen omaan säätelyyn voi ja kannattaa luottaa!

Omista ja imetystukilistalaisten kokemuksista kokosi paketin

Karla Loppi (Kasparin 9/98 äiti)
(imetyssuositusmuutokset 4 kk-->6 kk lisäsi 10/04 M.N.)

Viitteet:
1. Rautatutkimus anemian yhteydestä täysimetyksen pituuteen: "IRON STATUS IN BREATS-FED INFANTS". Authors: Alfredo Pisacane, Basilio De Vizia et al. Journal of Pediatrics 1995;127:429-31
2. WHO:n kirjasessa "Infant Feeding. The Physiological Basis" (toim James Akre) kerrotaan mm. että äidinmaidon raudasta imeytyy n 70%, lehmänmaidon n 30% ja korvikkeen n 10%. Kasviskuntaperäisten ruokien tarjoili yhtä aikaa äidinmaidon kanssa heikentää raudan imeytymistä. Aikainen kiinteiden aloittaminen lisää riskiä anemiaan. lähde imetystukisivut