Tyttöystäväni pitää minusta ja on aina ollut rehellinen sekä uskollinen... Olemme onnellisia yhdessä! Tosin häntä on jo pidemmän aikaa vaivannut kysymys koskien sitä, olenko se oikea hänelle ja haluaisiko hän viettää loppuelämänsä kanssani?
Minulla on ollut suhteita ennen häntä, hänellä ei taas ole ollut joten on ihan ymmärrettävää että vaikka hän onkin onnellinen kanssani, häntä askarruttaa olisiko toisin paremi ja onko hän oikeasti onnellinen, vai tuntuuko siltä vain kun ei ole mitään mihin verrata, ja hän voisi olla onnellisempi jonkun toisen kanssa.
En kylläkään ymmärrä miksi tässä vaiheessa pitäisi pohtia sitä, haluaako loppuelämänsä viettää toisen kanssa? Nuoria vielä kun ollaan, niin eikö sitä voisi vain elää tätä päivää ja katsoa mitä huominen tuo tullessaan. Vai olenko väärässä, jos väitän että voisi olla yhdessä niin pitkään kuin siltä tuntuu, varsinkin jos välittää toisesta ja viihtyy hänen seurassaan, eikä erota koska tuntuu että ei jossain vaiheessa enää haluaisi olla tämän kanssa... Varsinkin kun mielipiteet saattavat ajan kanssa muuttua!
Olenkin kysynyt tätä häneltä, mutta selitykseksi olen saanut että jatkaessaan kanssani yhdessä hän ei saisi mielenrauhaa, eikä pystyisi panostamaan seurusteluun täysillä. Ei kylläkään ikinä pettäisi minua, mutta ajatukset sekä epävarmuus valtaisivat mielen eivätkä antaisi hänelle mielenrauhaa.
Ehdotin että voisimme jatkaa seurustelua ja katsoa josko nuo tunteet ja epäilykset menisivät ohi, mutta hän on sitä mieltä että meidän pitäisi erota. Muuten hän ei pysty olemaan varma onnestaan.
Kuinka teidän mielestänne kannattaisi tehdä?Kumpikin siis välittää toisesta eikä ero ole se mieluisin vaihtoehto kummankaan mielestä, ainakin näin minulle on sanottu!
Kiitos vastauksistanne...
Minulla on ollut suhteita ennen häntä, hänellä ei taas ole ollut joten on ihan ymmärrettävää että vaikka hän onkin onnellinen kanssani, häntä askarruttaa olisiko toisin paremi ja onko hän oikeasti onnellinen, vai tuntuuko siltä vain kun ei ole mitään mihin verrata, ja hän voisi olla onnellisempi jonkun toisen kanssa.
En kylläkään ymmärrä miksi tässä vaiheessa pitäisi pohtia sitä, haluaako loppuelämänsä viettää toisen kanssa? Nuoria vielä kun ollaan, niin eikö sitä voisi vain elää tätä päivää ja katsoa mitä huominen tuo tullessaan. Vai olenko väärässä, jos väitän että voisi olla yhdessä niin pitkään kuin siltä tuntuu, varsinkin jos välittää toisesta ja viihtyy hänen seurassaan, eikä erota koska tuntuu että ei jossain vaiheessa enää haluaisi olla tämän kanssa... Varsinkin kun mielipiteet saattavat ajan kanssa muuttua!
Olenkin kysynyt tätä häneltä, mutta selitykseksi olen saanut että jatkaessaan kanssani yhdessä hän ei saisi mielenrauhaa, eikä pystyisi panostamaan seurusteluun täysillä. Ei kylläkään ikinä pettäisi minua, mutta ajatukset sekä epävarmuus valtaisivat mielen eivätkä antaisi hänelle mielenrauhaa.
Ehdotin että voisimme jatkaa seurustelua ja katsoa josko nuo tunteet ja epäilykset menisivät ohi, mutta hän on sitä mieltä että meidän pitäisi erota. Muuten hän ei pysty olemaan varma onnestaan.
Kuinka teidän mielestänne kannattaisi tehdä?Kumpikin siis välittää toisesta eikä ero ole se mieluisin vaihtoehto kummankaan mielestä, ainakin näin minulle on sanottu!
Kiitos vastauksistanne...
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuulostaa selittelyltä. jos hän rakastaisi sinua niin ei hän tuollaista tekisi, joka varmasti kaduttaisi myöhemmin
Selittelyltä minustakin kuulostaa, mutta olen 99% varma että asia on oikeasti näin. Sellainen ihminen kyseessä joka ei ala valehtelemaan, varsinkaan näin vakavissa asioissa.
Olen kylläkin ajatellut että ehkei hän sitten kovin paljoa minua rakasta, monesta muustakin hänen teosta tullut olo ettei rakastaisi, ainakaan yhtä paljoa kuin minä häntä, tiedä sitten...
Voisin sanoa näin: hän rakastaa minua, mutta itseään enemmän. Joten ajattelee omaa parastaan, haluaa olla varma asioista ja siksi toimii näin.
Onko lisää mielipiteitä, tai edellisiin ajatusmalleihin yhtyviä?
Edellisessä viestissä oli siis tarkoitus sanoa, että olen 99% varma siitä, että hän ei selittele.
Taitaa olla vain itsekeskeinen ja itsepäinen ihminen, siitä kaikki johtuu...
no jos toista tuolla tavalla epäilyttää ja häiritsee asia, joka ei tasavarmasti mietityttäisi yhtään jos olisi oikeasti onnellinen, ei kyllä kannata jatkaa suhdetta. ei todellakaan tarvitse nuorella iällä miettiä kenen kanssa haluaa loppuelämänsä viettää - aika kuluu ja asiat muuttuu, ihan varmasti. nyt vain pahasti näyttää siltä että tyttöystäväsi tunteet ovat päässeet hiipumaan -jos epävarmuudella on muka rakkautta suurempi voima.
minusta on käsittämätöntä miten hän voi väittää olevansa onnellinen kanssasi ja silti haluta eroa! argh, inhottavaa. anna hänen selvittää ajatuksensa yksin jos kerran niin toivoo, mutta en kyllä odottaisi että tuosta suhteesta mitään enää sitten tulee.
kaikkea hyvää sulle jokatapauksessa...
Varmasti hän pitää sinusta mutta tuosta on rakkaus kaukana. Hän ei ole sinun kanssasi koska rakastaisi sinua, vaan hänelle seurusteleminen jonkun kanssa ja omat kokemukset ovat itsetarkoitus.
itsekeskeinen ihminen? Eikä mitään ole tehtävissä... Ymmärsinkö oikein?