...joku kertoa hyvistä kuvataidekouluista, olisin erittäin kiinnostunut. Kokemuksia...?
Osaisko...
Aloitelija
23758
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Paras koulu jos haluaa oppia perusteet. Ja ainoa alansa koulu tällä hetkellä suomessa.
Maksullinen ja koko perioidi on rankkaa treeniä. Mutta se todella maksaa itsensä takaisin, opettamalla kaikki perusteet.
http://kymenlaakso.com/repin-akatemia/koulutus.htm
www.limingantaidekoulu.com
Kenties paras.
liminkaa lämpimästi. Jos vain kestät olla vuoden pienessä kyläpahasessa 8) Siellä kyllä oppii ja tapaa samanhenkistä porukkaa.
Paras missä? Ainakaan minkään esittävän tekeminen ei ole pääpainona oppilastöitä katsottaessa.
Ammattimaisen kuvataiteilijan koulutus vaatii huomattavasti muutakin kuin kädentaitojen opettelua. Koulu lienee syytä valita sen mukaan mikä ilmaisu tai media kiinnostaa eniten. Installaatioista tai nykymaalauksesta kiinnostunut ei tee kotkan koulutuksella hevon helvettiä. Traditionalismista kiinnostuneelle valtion taidekoulu saattaa olla silkkaa painajaista, mutta se antaa tärkeän kokonaiskuvan taiteen monipuolisuudesta ja historiasta, jota ilman en näe paljonkaan mahdollisuuksia taiteilijalla toimia suomessa. Paitsi jos haluaa tehdä töitä omaksi ilokseen erämökissä ja keksiä ruutia. Taiteilijat tai taidemuodot eivät ole mitään autonomisia saarekkeita. Mikään kiukuttelu ei poista sitä tosiasiaa että taide on aina ollut dialogia menneen, mutta myös nykypäivän kanssa.
Liminka hyvä aloittelijoille jotka eivät ole vielä aivan varmoja että kiinnostaako heitä oikeasti rueta taiteilijoiksi. Se on hyvä kokeilu kenttä joka ei todellakaan lannista heti aluksi kuten mainitsemasi koulu ehkä saattaisi tehdä. Eikä tuonne repin instituuttiin kannata mennä jos ei ole harrastanut piirtämistä/maalusta jo hieman pitempään.
Limingassa tekotavat ovat täysin vapaat eikä mitään tiettyä tyyliä yritetä tuputtaa kenellekkään. Peruskurssilla pääsee tutstumaan niin piirtämiseen, maalaukseen, grafiikkaan kuin kuvanveistoonkin. Sen lisäksi työtilat ovat oppilaiden käytössä vapaasti joten omiakin töitä pääsee tekemään milloin huvittaa. Ja sehän se onkin tärkeintä oppia. Se että menee tekemään töitä ihan vapaaehtoisesti.
"Traditionalismista kiinnostuneelle valtion taidekoulu saattaa olla silkkaa painajaista, mutta se antaa tärkeän kokonaiskuvan taiteen monipuolisuudesta ja historiasta, jota ilman en näe paljonkaan mahdollisuuksia taiteilijalla toimia suomessa"
Hmm kysyykö joku kuvataiteilijan papereita kun myyt töitä? Mä en pysty uskomaan. Ehkä jotkut galleriat kysyy. Mutta uskoisin että ainakin osa gallerioista heltyy jos työt on vaan hiton hyviä.
Etkö itse näe tossa mitään hullutta itse? Tai mä en pysty käsittämään miksi jotain kiinostaisi jotkut statukset töitten tason yli missään tilanteessa. EIkö kuvataide ole niitä hyviä kuvia? Vai onko se sittenkin enemmän seuraleikki ja selittämistä?
"Dialogia, menneen ja nykyisyyden kanssa" Mitä ihmettä tää edes tarkoittaa. Perustelet ihan käsittämättömiä väitteitä tälläsellä mitään sanomattomalla lausahduksella.
Ei esittävä taide on aiankin täysin erimaailmoista. Enkä tajua miten joku biotaide instalaatio on missään yhteydessä mihinkään vanhaan taiteeseen. Toinen on estetiikkaa ja toinen on ajatusleikkiä.
Enkä mä muutenkaan tajua miten se taide on dialogia jonkun kanssa.... Tai siis teoriassa voi kaikki olla mitä vaan, mutta mun mielestä sen taulun pitää olla ensijsijaisesti hyvin tehty. Kaunis/ aito/ jalo whateva... vaikea määritellä nyt suoranaisesti, mutta se että tehdään tosi outoa ja epäkonktreettista, on mun mielestä lähinnä sitä että tehdään kökkö työ, ja sitten pelataan pointsit kotiin selittämisellä, statuksella jne...
En puhu papereista joita koulusta saa koska niillä ei tottavie tee yhtään mitään. Moderni taidekoulutus sivistää oman ajan taideilmiöistä. Virallisessa taidekentässä on mahdotonta toimia tuntematta tämänhetken virtauksia. Galleristit (joilla on jotain merkitystä) eivät nimittäin anna näyttelyaikoja henkilölle jonka töissä esiintyvät esim. taistelevat metsot, vaikka se olisi maalattu kuinka taitavasti tahansa. Vielä vähemmän heitä huomioivat kriitikot.
Tottakai tämä kaikki on hullua. Mutta ne ovat myös realiteetit. Taideopiskelijalle on opetettava keinot selviytyä myös koulun jälkeen , kerrottava millaiseen ammattiin hän on ryhtymässä ja mikä on se todellisuus missä hän työtään tekee. Olisi valhetta sanoa oppilaalle että kunhan hän tekee työnsä hyvin, hän menestyy kyllä, riippumatta siitä mitä hän tekee.
Käsittämättömänä pitämäsi lausahdus taiteen dialogista tarkoittaa seuraavaa: kaikkina aikoina taiteilijat ovat katsoneet edeltäjiään ja tehneet siitä jotain millä on substanssia nykypäivässä. Nuo vanhat starat joita näillä palstoilla ylistät ovat käyttäneet omana aikanaan taitojaan muodikkaisiin ja silloin moderneihin tarkoituksiin. Jopa kaikkien jäykkäniskaisten akateemikoiden isoisä Gerome. Pohdin monesti oletko oikeasti hieman laiska ajattelija vai tietoisen provokatiivinen ja mustavalkoinen. Se ettei sinulla ole tarpeeksi teoreettista tietoa tai halua ymmärtää taidetta kokonaisvaltaisesti ei luonnollisesti tarkoita sitä että muutkaan eivät ymmärtäisi.Taiteen kehitys on selkeän lineaarinen. Yksikään media ei ole syntynyt yksin ilman muiden vaikutusta. Et voi vakavissasi olla sitä mieltä että olisi mielenkiintoista jos KAIKKI tekisivät pelkkää realismia sen eri muodoissa. Näin oli aikoinaan ranskan salongissa ja 1800-luvun loppupuolella taiteilijat haukottelivat kovaan ääneen taiteen tuolloista homogeenisyyttä.
Väitteesi siitä että vanhojen mestareiden töiden sisältö on pääasiallisesti esteettistä on jo suorastaan potaskaa. Tunnetko noin huonosti oman lajisi historiaa?
Ukotit minua komeasti kuvitteellisella kirjeelläsi tuolla toisella palstalla.= ).Olin juuri sopivalla tuulella vastaamaan tuollaiseen ja en tullut edes ajatelleeksi että siinä olisi jotain mätää, koska tuollaisia mielipiteitä olen oikeastikin kuullut. Satiiri ja huumori syntyvät siitä että sanotaan asiat niinkuin ne ovat: kehittelemäsi mukahenkilö oli yhtä suppea katseinen kuin sinäkin taiteen suhteen. kirjoittamani ärähdys meni siis oikeaan osoitteeseen.
Hmm no jos olisin galleristi, niin en mäkään nyt mitään taistelevien metsojen kopiota ottaisi myyntiin. Enkä kyllä pidä siitä taulusta nyt muutenkaan ... whateva...
Mä puhun klassisesta realismista, sitä ei voi verrata mihinkään toritaide metsojen kopioon. Tiedän muutamia klassisen taiteen maalaraite joilla menee ihan ok.
Niin se on totta että taidekentällä on ihan käsittämättömät pelisäännöt. Mutta toisaalta mä en pysty uskomaan sitä että jos tekee työnsä hyvin niin ei pärjää. Varmaan pärjää paremmin jos tekee työnsä hyvin ja samaa aikaa pysyy hesarin ja taide lehden suosiossa ja saa töitänsä jurytettyihin näyttelyihin jne.
Jos tekee oikeasti ihan kökköä duunia, tiedostaa sen ja sitten lähtee tähän ihme statuksilla pelaamiseen taiteella. Niin se on vähän sama kuin tupakoitsija sanoisi että ei viitsi lopettaa tupakointia koska on mahdollisuus että aloittaa uudestaan. Liika rationaalisuus on IMO epärationaalisuutta, koska silloin tuhoaa ne chanssit jotka itsellä on.
Oikeasti tiedän mitä tarkoitat. Mutta olen vaan tahalteen mustavalkoinen. Koska mä vihaan juuri tätä ihmeen psykoanalyysiä joka taiteeseen liitetään. Esim. Gerome oli suuri Ingres fani, ainakin elämänkerran mukaan. Ja Ingres oli saanut innoituksensa keskiaikaisesta kaksiulotteisesta piirtämisestä jne.
Toihan on siis ikäänkuin dialogia tai jotain. Haluan vaan kärjistää noissa viesteissä sitä, että vanhat mestarit olivat ensisijaisesta esteetikkoja ja näkivät työnsä sen kautta olivatko ne visuaalisesti kauniita/ aitoja/ toimivia jne. Eivätkä keksi ensiksi jotain filosofista ideaa ja sitten kehkeile siihen jotain epämääräistä epäkonktreettista työtä ympärille, jonka "ratkaisemiseksi" tarvitsee ensiksi tietysti kuulla tämä filosofinen idea, koska muuten siitä saisi mitään tolkkua.
Mun mielestä olisi siistiä jos suunta vaihtuisi enemmän siihen että ihmiset tekisivät enemmän realismia ja se olisi pääsuuntaus. Jotkut voisivat maalata todella akateemisesta, jotkut voisivat maalata impresionistisemmin, jotkut tehdä jotain sarjakuvajuttua jne. Ehkä jollekkin abstraktille, joka on oikeasti viisaasti ja järkiperäisesti tehty olisi tilaa. Se suurin homma mikä ottaa päähän, on käsittämötän koulutusjärjestelmä, taiteen mystifiointi, realistisen taiteen syrjiminen jne. Eikä niinkään se mitä ihmiset tekevät... No joo...
Kannattaa myös muistaa se että ennen impresionismia kaikki tekivät "realismia" muodossa tai toisessa antiikin kreikasta asti. Ja ihan hyvin näytti pyyhkivän silloin? :)
Tajuan todella että vanhojen mestarien töissä ja kenen vaan mestarien töissä on muutakin kuin joku tarkasti observoitu palanen maailmaa. Koska se että kompositio, joku tietty rytmi, valöörien valittu skaala jne. on vaikuttava tulee siitä että se muistuttaa jostain asiasta meitä. Ja ne asiat on usein niitä joita olemme kokeneet. Eli sinänsä kaikki on vähän linkkitynyt toisiinsa...
Kuitenkin mä vihaan juuri sitä että koitetaan tällä tavalla tai jollain toisella filosofisella teorialla perustella töitä. Eihän työtä tarvitse perustella? Hyvä työ on hyvä työ ja sillä selvä. Sitten kun tohon vielä lisätään erinäiset statukset kouluista, näyttelyistä ja kriitikoiden arvostelut ollaan nykypäivän taidemaailmassa. Joku todella esteettinen hyvä juttu ei ole enää mitään, vaan taide on ikäänkuin joku kummallinen leikkikenttä.
Heh :D... halusin pistää juuri sellaisen viestin johon itse postaisin hirveän huudon. Koska juuri sellainen ihme "kuules nyt, monisäikeisyys, aikoinaan söössi törttelström, opit vielä" kiehauttaa mun veret. Kun tiedän että sielä on kirjoittelemassa sellainen saamarin mussuttelija joka pitää taidetta jonain ihme seuraleikkinään.
mieltä verrata nykypäivän taidetta hyvyyttä tai huonoutta yli sata vuotta sitten tehtyyn taiteeseen. Niinkuin ei ole voida verrata kultakauden maalauksia esim. renesanssin ajan maalauksiin tai antiikin kreikan taiteeseen.
Nykytaide lähtee aivan eri lähtökohdista kuin taide sata vuotta sitten. Maailma on aivan erilainen, miksi käsityksemme taiteesta ei siis olisi muuttunut. Jos esim.maalausta tarkasteltaisiin vain miten realistisesti se on toteutettu ei voitaisi puhua enää taiteesta, sillä nykytaide sisältää enemmän kuin vain teoksen pinta antaa ymmärtää. Mielestäni on varsin laiskaa taiteen katsojalta lähteä arvioimaan nykymaalauksia vain niiden realismin mukaan, sillä niiden tekijöille tämä seikka on voinut olla hyvinkin toisarvoista. Ei kaiken maalauksessa tarvitse olla helposti omaksuttavaa ja kaunista, kukka-asetelmia ja kauniita tyttöjä.
Hyvä nykytaide voi sisältää filosofista pohdiskelu tai sitten ei. Mutta ainakaan se ei ole automaattisesti huonoa vain jos BARE ei sitä jaksa tai voi ymmärtää.Hyvää työtä ei tosiaankan tarvitse perustella, mutta kaikille ei vaan kaikki kolahda.
Olen samaa mieltä että on irrationaalista arvostella esim.Paavo lipposen muotokuvaa realistisilla määreillä kun sen on tehnyt ekspressionisti.
Olen hieman epäileväinen sen suhteen että ns.kulttuurievoluutiota olisi tapahtunut. "Ajat ovat muuttuneet, miksi käsityksemme taiteesta ei olisi muuttunut". Niin, miksipäs ei olisi, mutta totuus on että edelleen löytyy sankoin joukoin ihmisiä joihin realismi vetoaa muita medioita paremmin.Eivätkä läheskään kaikki heistä ole ullanlinnassa asuvia edustusrouvia. Kiinnostus täysin esittävään maalaukseen on kasvanut koko ajan. Joten kun puhut monikossa "käsityksemme" niin kuinka monesta ihmisestä puhut? Toivottavasti et mitenkään yleistäen, koska sehän nyt vaan ei olisi totta. Miksi kummassa on niin kovin vaikea ymmärtää että realismi on oma taidemuotonsa joka toimii omilla visuaalisilla lanalaisuuksillaan? Realismin sisällä on valtavasti eri tyylilajeja ja tarkoitusperiä ja sekös vasta laiskaa onkin niputtaa sitä kaikkea yhdeksi massaksi. Vanhan maalaustaiteen pyrkimykset eivät merkittävästi poikkea nykymaalauksesta. Tyhjää tekniikkaa ei arvostettu kultakaudella sen enempää kuin nykyäänkään. Maalauskielen ilmaisuvoima oli tärkeä asia tuolloinkin.On melko optimistista olettaa että taideteos avautuu katselijalle vain siksi koska se on nykytaiteen teorioiden mukaisesti toteutettu. Vanhasta taiteesta kirjoitetaan kirjoja uudestaan ja uudestaan, ja kirjoittajat ovat sangen koulutettuja taiteen asiantuntijoita jotka tuskin tuhlaisivat ruutia jos kokisivat vanhan maalaustaiteen olevan ainoastaan ulkokultaista tekniikalla masturboimista. Vanha maalaustaide ei ole sen yksinkertaisempaa kuin nykytaidekaan. Se että sen luonne on on enemmän metafyysinen kuin teoreettinen ei tee siitä vähempiarvoista.
Maalauksen muodollisella sisällöllä en näe olevan suurtakaan merkitystä teoksen onnistumisen suhteen. Eihän ole kyse siitä mitä vaan miten. Kukka-asetelma ei ole kukka-asetelma vaan maalia yksiulotteisella pinnalla. Käsittelytapa luo taideteoksen maalauksesta puhuttaessa. En usko että menisit sanomaan Anna Retulaiselle että :" noi on niin helposti omaksuttavia noi sun maalaukset kun sä vaan noita asetelmia maalaat.".
Pahoittelen hieman töykeää sanailuani, olisihan melko egoistista kuvitella tietäväni jotain sielunelämäsi syvyydestä muutaman kirjoitamasi rivin perusteella.
Mun mielestä se että "kaikki muuttuu" ei voi olla selitys nykytaiteelle. Ennen aikaan Geromet, Meissonier jne. olivat verrattavissa filmitähtiin, heidän työtään ja heitä ihannoitiin. Ja sitä teki melkeempä koko kansa.
Nykyään nykytaide on todella marginaalisen porukan juttu. Jo toikin kertoo siitä, että ei esittävätaide ei ole mikään automaattinen reaktio meidän yhteiskunnasta. Vaan se on jo jotain muuta. Mä en pysty sanomaan tarkallaan mitä hittoa ei esittävä taide oikeen on, ja miksi se on. Mutta se on aika käisttämättömän huonoa ja näyttää palvelevan jotain muuta tarkoitusta kuin taiteen pitäisi.
Jos mä arvioin taulua siltä kannalta miten mä näen asiat maailmassa, niin sekö ei ole arviointia taiteen kannalta? Senhän pitäisi olla juuri arviota taiteen kannalta. Koska taiteenhan pitäisi tositaa niitä asioita joita me koemme ja näemme.
Mikä juttu tää "helposti omaksuttava" nyt oikeen on? Se että taide on todella vaikeasti omaksuttavaa, ei tee siitä mun mielestä hyvää. Lähinnä vaan toisin päin. Kukka-astelmia ja kauniita tyttöjä. Ootko oikeasti ikinä tutustunut nykypäivän realistiseen taiteeseen? Etpä taida kyllä olla. Älä sekota jotain valokuvista maalaavia suomalaisia aitoja käsintehtyjä maalauksia tekeviä toritaiteilijoita oikeisiin klassisen kuvataiteen maalareihin.
Mikä ihmeen väite tää vika nyt sitten oli? Se että jos mä en pidä jostain niin se voi silti olla hyvää?...
Mulla on kanssa sulle yks väite. Meiän iskä voittaa teiän iskän!!!
Mä pureudun tähän juttuun nyt yleisellä maalaisjärjellä, enkä vaan selitä mistä mä pidän ja mistä en. Sanonkin että miksi meillä on äärettömän epäkonktreettista taidetta, jota lähes kuka vaan voi tehdä, josta sitten maksetaan älyttömiä summia. Mä ymmärrän monesti nykytaideteoksen idean, tai lähinnä jonkun tollasen konseptuaalisen yhteiskunta viritelmän... mutta ajattelen lähinnä että "joo, miksei tätä voitu esittää jotenkin muuten, miksi tarvitsi tehdä joku installaatio viritelmä" ja se tekee siitä taiteesta lähinnä enemmän diivailua kuin mitään oikeaa filosofiaa tai pohdintaa.
Miksi tehdä kalliilla joku ihme viritelmä, esitellä sitä hienossa galleriassa ja itse käyttäytyä kuin mikäkin hiton muotidiiva. Eikö tämän saman jutun voisi kirjottaa puhtaaksi paperille ja tehdä siitä vaikkapa kirjan, arttikelin jne. Jos se ajatus on nyt niin hiton hieno. Ja se ajatus on oikeastaan ainoa asia joka voi olla siinä jutussa hieno, koska myöntäväthän nämä nykytaiteilijat itsekkin että se toteutus on toissijainen.
Toisaalta jos joku menisi kirjottamaan nämä tosi villit ajatuksensa julki jonnekkin, kuten "afrikan lapset näkee nälkää", "lapsiporno on ympäri nettiä", "rikkaat sortaa köyhiä kun ne on rikkaita" jne. niin hitto sille kirjottajallehan naurettaisiin, koska noi jutut on aivan itsestään selviä, ne on havaittu ja pohdittu jo sata vuotta sitten. Ja se että ne on jotenkin käännetty epäselvän taiteen muotoon, ei tee niistä ajatuksista yhtäään se kummempia kuin ne jo on.
maalaisjärjellä vaan ihan siten että mistä pitää ja mistä ei.
Mä en tajuu tota sun juttuus. Yrität kauheesti todistaa jotakin mutta et oikeen tiedä mitä ja kenelle ja miten ja miksi. Ainoo mitä tunnut tietävän on että sä oot oikeessa ja muut ei.
Ei mikään oo noin yksinkertasta. Eikä kulttuuria voi tolleen "järkeistää." Oot eksyny johonkin ihme tehokkuusajatteluun. Näillä-ja-näillä kriteereillä virheetöntä tulosta pitäis tulla tän ja tän verran.
Pitäisikö tästä asiasta laatia joku eu-direktiivi vai?
Joo no ... mä punnitsen sen onko se juttu taidetta vai ei maalaisjärjellä. Kyllä mäkin ikäänkuin tajuan tai pidän osasta ei esittävästä taiteesta, mutta mun maalaisjärki kolkuttaa samaa aikaa että... Miksi tämä on nostettu jalustalle, miksi kaikki puhuu tästä, miksi tämä on millään tavalla yhtään mitenkään merkityksellistä... Ne ilmiöt ja jutut mitä ei esittävässä taiteessa käsitellään on todella halpamaisen yksinkertaisia.
Ok... no mitä sä koitat todistaa? Sun argumenttis on se, että kaikki on kaikkea, katellaan vähä sitä mistä pidetään ja sit kaikki on onnellisia.
En mä oikeasti tiedä edes mitä mieltä itsekkin olen mistäkin, mutta haluan etsiä jotain järkeä tähän äärettömän kaoottiseen tilanteeseen joka liittyy nykypäivän taiteeseen ja sen instituutioihin.
Olet oikeassa siinä että ei taidetta voi järkeistää. Olen lukenut pari kirjaa ja artikkelia jotka kritisoivat nykytaidetta, eikä niissäkään ole voitu järjellä todistaa että taiteen pitäisi olla jotain. Mutta mun mielestä järjellä voidaan joskus todistaa sitä että joku asia on vaan todella outoa.
Mun järki ei hälyytä siinä kohtaa kun mietin että ihmiset käyvät katsomassa galleriassa tai museossa esteettisiä töitä, ja ehkä joku asiaan paneutuneempi saa siinä samassa jotain syvällisempääkin siinä samassa sumassa. Tai kun ihmiset harjoittelevat koulussa saadakseen tarvittavat taidot työhönsä. Ehkä viettävät muutaman tunnin viikosta filosofian tai taidehistorian luennolla ja sen jälkeen ehkä väittelevät ja keskustelevat aiheesta toiset pari tuntia.
Mun järki kyllä hälyyttää siinä vaiheessa kun mietin että ihmiset käyvät galleriassa ja museoissa sen takia että haluavat näyttää kulttureilleilta. Ihmettelemässä jotain ihme ajatusleikkejä jotka on aivan käsittämättömän halpamaisella tasolla. Olin käymässä kiasmassa ja näin sielä älyttömästi ihmisiä palloilemassa ympäri käytäviä täysin hiljaa. Ihme että kukaan ei ruvennut kiinostuneena keskustelemaan teoksista, kun kerran oltiin tekemisissä syvien filosofisten ajatusten kanssa.
Kouluissa sitten taas opiskellaan pari tuntia viikossa piirustusta kurssimuotoisesti, niin tarvittava määrä tehtäviä johtaa kurssin läpi pääsyyn. Ja loppu viikko vierähtää erinäisten askartelutyöpajojen ja epäselvien luonnosuojelu, psykoanalyysi ja feminismi luentojen parissa.
Mun maalaisjärki sanoo että toi jälkimmäinen skenaario on jotain muuta kuin sitä mitä taiteen kuuluisi olla. Toi systeemi ei ole tarkoitettu hyvien töitten tekemiseen, vaan jokskuks ihmeen lintukodoksi erinäisille kulttuuri mussutelijoille jotka eivät tiedä itsekkään mitä tekevät. Niinhän se aina menee, että noi vielä kaiken kukkuraksi pelkäävät sitä että heidän taiteensa asetettaisiin vastakkain realistisen kanssa. Tai että jossain isossa mediassa ruodittaisiin heidän koulutussysteemeitään. Koska silloinhan ihmisten ihan perus järki hälyyttäisi, että tossa systeemissä on jotain mätää... Siitähän on jo muodostunut sivistymättömyyden merkki, jos arvostelee nykytaidetta. Totaalinen keisarin uudet vaatteet kuvio.
.... Puhut ihan totta siis siinä ei voi antaa jotain järki vastausta siihen mitä taide on, tai mikä on hyvä työ ja mikä ei. Vihaan itsekkin kaiken näköisiä biologien vastauksia siihen miten ihminen muka käyttäytyy...
Mutta mun mielestä jollain tasolla voidaan katsoa asioita järjen läpi. Varsinkin asettamalla ne vierekkäin ja ottamalla niistä kaikki turhat statukset pois. Ihme että meillä ei ole ollut kiasmassa samaa aikkaa jonkun nykytaide neron näyttelyä ja nykypäivän realistien (ovathan hekin nykypäivän taiteilijoita eli nykytaiteilijoita) ja sitä kautta oltaisiin voitu päästää ihmiset pällistelemään tätä aivan käsittämätöntä eroa ja punnitsemaan itse onko näissä biotaide, instaallaatio, väriläikkä töissä yhtään mitään päätä tai häntää.
tähän väliin,
mitäs aiheita käsitellään nykyajan realistisissa maalauksissa? ovatko ne jotenkin suurempia ja mahtavampia asioita joita tämä paperilla paremmintoimiva nykytaide sitten käsittelee?
Johan se tuli ilmi että ei noi pelaa pelkillä aiheilla. Jos ne "aiheet" olisivat jotenki merkityksellisiä, niin olisi varmaan kätevämpää kirjoittaa joku teksti, kuin tehdä taideteos.
Realistiset maalaukset on mun mielestä ensisijaisesti vaan esteettisiä.
unohdin tuon pointtisi tuon kaiken muun seassa mistä selitit. olen pahoillani.
Mutta en tiedä miten sinä olet nykytaidetta kokenut tai mitä nykytaidetta olet käynyt näkemässä. Sananakin nykytaide tarkoittaa sitä mikä on juuri nyt uutta. Eli se on alati muutostilassa. Eli nykytaide on pian jo jotain aivan muuta kuin se on nyt.
Mutta on asioita joita ei helposti voi kuvata maalaamalla. Esimerkiksi materiaaleihin liittyviä mielleyhtymiä. Minulle taide ei tätänykyä enää ole niinkään pelkästään esteettistä kokemista mutta kokemista myös muilla tavoilla. Esimerkiksi äänet ja tuo mainittu materiaali. Siittä tuleekin vielä mieleen että mitä olet mieltä inhorealismista, jota ei voikkaan oikeastaan sanoa mitenkään esteettiseksi?
Minunkaan mielestäni ei aihe ole koskaan ollut niin järin merkittävä taiteessa. Mutta se muuttuu merkittäväksi heti silloin kun se on osattu hyvin esittää. Se on sitten siinä vaiheessa ihan sama onko se esitetty realistisesti tai jollain epämääräisellä nykytaiteen tavalla. Tämä on myöskin hyvin subjektiivinen kokemus. Kaikkiahan ei voi miellyttää sehän on selvä.
Mielestäni myöskin abstrakti taide on hyvin hyvin esteettistä. Tai käytännössä se on pelkästään sitä.
Näkemyksieni mukaan myös valokuvataiteen ilmestyminen on ajanut maalareita esittämään asioita muilla tavoilla kuin realistisesti. Ikäänkuin kilpailuttamaan kuvaamisen eri tapoja.
Tuli mieleen, että minusta inhottavien asioiden kuvaaminenkin voi olla "esteettistä", jos maalari on taitava, esim. Goyan maalaus jossa Saturnus syö lapsensa.
Mutta tällainen sivukommentti.
sitä vissiin niinkin sanoa.
Eli rumakin on kaunista. Jos nyt esteettisyydellä tarkoitetaan sitä että se on aina kaunista ja hyvää ja täydellistä
Mä tarkoitan sillä esteettisyydellä että se taulun maalaus tapa tai piirustuksen tapa on esteettinen. Eli jos tekniikka on hyvä ja se "fiilis" (vaikka vihaankin tota sanaa :) ) on vangittu oikein. Niin taulu on hyvä...
Eihän esteettisyys ole välttämättä aina sitä että joku on suoranaisesti kaunis. Voihan joku asia olla jalo, pahaenteinen, julma, ruma jne. Kunhan se asia tulee aidosti esiin, eikä halpamaisesti mässäilen ihmisen raadollisilla ja kieroutuneilla ominaisuuksilla. Kuten laittamalla galleriaan jonkun kasan romua, josta sitten pitäisi arvata että mitä tapahtuu. Antaa todella sellaisen viestin että "tossa olis nyt jotain mitä kyhäsin 15 minuutissa, missä on mun 15 000 €" tai sitten sielä on jotain täysin selittämätöntä mystisyyttä, kuten jättimäisiä päin p:tä maalattuja rikkinäisiä lautasia tai joku miljoonan tonnin painonen emohämähäkki, ja kukaan ei kerro että mitä helvettiä tää sitten on. Tulee vähän sellanen fiilis kun olis jossain linnanmäen vekkulassa.
Vähän vaikeasti selitettävissä kyllä mitä se esteettisyys suoranaisesti on. Onhan noikin emohämähäkit ja muut viritykset esteettisiä joillekkin, ketkä kokee sen koko nykytaide galleriassa kiertelyn ja jonkun juuri tietyn taiteilijan teoksen näkemisen esteettiseksi. Mutta mun mielestä toi on jotenkin eri tasolla kuin se että jos joku oikeasti observoi elämää ja koittaa suoraan siitä muotoilla jotain kankaalle. Just joku Repinin Ivana julma, joka on äärimäisen surullinen ja dramaattinen teos. Mutta samaa aikaa se on palanen maailmaa nähtynä repinin silmin ja todellinen maalari pystyy näkemään maailman palaset myös kauniina. Eikä lähde sellaselle HELPOLLE tielle, jossa maailma kuvataan epäselvinä konsepteina ja esitetään äärimäisen diivaillen ja naiivisti.
Eikös miljoonan tonnin painoisesta emohämähäkistä sitten hertiä mitään fiiliksiä 8D
Tai onko linnanmäen vekkulassa jotain pahaa ;D
Joo tää taitaa ny olla jo sen verran maku asioista puhumista että ei varmaan mitään kovin rakentavaa tästä enää keksi.
minä itse ainakin henkilökohtaisesti saan paljon parempia fiiliksiä monista omituisista ja oivaltavista nykytaiteen teoksista kuin esim. repinin maalauksista. Repin on kyllä hyvä maalari ei siinä mitään. Mutta realismi ei nyt oikein iske. Realismia näen ihan omin silminkin.
Muutenkin taidan olla MTV (siis music television) sukupolvea joka pitää räiskyvistä väreistä ja kummallisista toteutuksista.
Mutta myönnän että ajatuksissasi on perää. En pidä kaikesta nykytaiteesta ja olen itsekin miettinyt ihan samaa asiaa. Enkä ole oikein ikinä päässyt mihinkään lopputulokseen.
Toisaalta pidän myöskin hämmentyneisyyden tunteesta. Se saa aina ajattelemaan.
Ken uskaltaa ajatella ja ja uskaltaa hämmentyä, pääsee varmasti lähemmäs totuutta kuin se joka välttää kaikkea hämmentymistä viimeiseen saakka.
Ja sillä on myös taatusti paljon hauskempaa matkan aikana.
Totuus on tuolla jossain.