Onko teillä uskottu ihminen jolle voite kertoa kaikki ilonne ja surunne.
Voitte kertoa myös salaisetkin "ahistukset" ja tunteet.
Sellainen ihminen johon voitte luottaa, joka siis on osoittautunut luotettavaksi.
Oletteko joskus luottaneet "väärään" ihmiseen.
Tämä aihe on tullut tuolla alempana esiin monessa yhteydessä.
Millainen tuon luottoihmisen pitäisi olla.
Voitte kertoa myös salaisetkin "ahistukset" ja tunteet.
Sellainen ihminen johon voitte luottaa, joka siis on osoittautunut luotettavaksi.
Oletteko joskus luottaneet "väärään" ihmiseen.
Tämä aihe on tullut tuolla alempana esiin monessa yhteydessä.
Millainen tuon luottoihmisen pitäisi olla.
Vastaukset 36
Vanhimmat
juju piileekin. Aikoinaan kun on johonkin luottanut ja asioistaan puhunut, jälkeenpäin kylältä kuullut hänen kertoneen kaiken ja vielä väritettynä niin luottamus on mennyt. Siinä samalla on ne ns. ystävätkin häipyneet.
Toinen asia on että ihmiset on aina pitäneet "kaatopaikkanaan". Kaikki huolet ja murheet kaadettu jatan niskaan, kyllä se kestää kun on niin vahva ihminen. Jos itse mainitsen sanankin omasta ahdingostaan tai herra ässästä niin vastaus on "aina sinä valitat".
Vuosikymmeniä tällaisia kokemuksia tekee ihmisen araksi kertomaan asioistaan. Syövän osalta oli hiukan toisin. Tunsin aiemmin ihmisen joka oli elänyt syövän kanssa vuosikymmeniä. Hänellekään en raaskinut taakkaa lisätä. Huumorilla sävytin kaikki jutut. Kirjoittaminen on ollut minulle se pakoreitti AINA.
Taas pitää todeta "meitä on moneen junaan ja vielä asemalle jäämään."
"Aikoinaan kun on johonkin luottanut ja asioistaan puhunut"
Kannattaa ajatella niin, etä hän ei ollut sinun luottamuksesi arvoinen. Ja TOSI-ystävät eivät noin vain vastoinkäymisten kohdatessa häivy.Ovat rinnalla niin ylä- kuin alamäessä.
Toinen asia on että ihmiset on aina pitäneet "kaatopaikkanaan".
Tuohan on soitus siitä, että sinua pidetään luotettavana ja hyvänä kuuntelijana. Tietenkin jos itsella on vaikeaa, ei aina jaksa olla se kuunteleva osapuoli.
"Vuosikymmeniä tällaisia kokemuksia tekee ihmisen araksi kertomaan asioistaan."
Tuokin on yksilöllistä, toiset ne vaan iskee päätään seinään uudelleen ja uudelleen :-).
"Kirjoittaminen on ollut minulle se pakoreitti AINA."
Kirjoittaminen on terapiaa...
"Taas pitää todeta "meitä on moneen junaan ja vielä asemalle jäämään."
Nii-i, mut Eino Leinokin sanoi et: miks emme yhdessä käydä vois, kun murtuis yks, muut tukena ois.
Tuo on tosi paha juttu että on mennyt ketomaan ja vielä lisännytkin.
Olen joutunut joskus saman kohteeksi.
No minulle on jostain syystä ihmiset kertoneet asioitaan paljon (tänä iltana viimeksi) mutta minä en koe sitä mitenkään rasittavana.
Tiedän että on monia jotka ei kestä paljon kuulla huolia sillä muuten he itse ahdistuvat.
Tiedätkö että moni taerapeuttikin käy itse terapiassa kun ahdistuu autettaviensa ongelmista.
Oliko tuo runo jota lainasit Hymyilevä Apollo.
Olen lausunut sitä runoa eräässä juhlassa noin kymmenen vuotta sitten.
terapeutti ja työnohjaaja käy myös itse terapiassa. Niin oli myös entisellä työpaikallani. Eikä sitä mitenkään kummasteltu.
Yöllä tuli mieleen vanhoja juttuja. Olin hiukan yli 10 v kun naapurin rouvat purkivat sydäntään minulle "miehet tahtoo ain avaan sitä." Pitkän aikaa pelkäsin sanoa edes päivää naapurin miehille. Pelkäsin jos vaikka se "sitä" tarttuu päivää sanoessa. Vasta 16 v tajusin mitä se "sitä" tarkoittaa.
En osannut juoruta tai kertoa kenellekään "sitä" kun en tiennyt mitä se tatkoittaa. Vasta 16 v tajusin mitä se "sitä" tarkoittaa. Silloinkin luulin että se tarkoittaa pussamista.
Kaikkea kivaa mutta ei ytäaikaa.
... tämä ainakin on:
Ei paha ole kenkään ihminen vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen vaikk ei aina esille loista. Kas hymy on puoli hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä.
Hmmmmmmmmmm-
Tuo "aivan kaikki" rajaa uskotut kahteen.
"Oletteko joskus luottaneet "väärään" ihmiseen."
No yksi oli, mutta kyllä se silloin sillä hetkellä tun tuntui oikealta ihmiseltä :-). Vissiin feikki tai trolli....
"Millainen tuon luottoihmisen pitäisi olla."
Tuohon on helppo vastata: rehellinen, oikeudenmukainen, luotettava siinä mielessä, että toisen asioita ei missään tilanteessa kerrota hyvänä juoruna muille.
ei levitä muille eikä missään tapauksessa valita jälkeenpäin kun on pidetty kuuntelijana,silloin ei ole kyllä aidosti mukana.Kieroa todella jos kuuntelee ja sitten alkaa valittamaan,mielummin ei kuuntele koskaan.Kauhea olo tulee jos on uskoutunut ja yllättäen saa kuulla olevansa taakka.
Sinulla on hyvä tilanne kun on kaksi joille voit kertoa.
Noista asioista olen aivan samaa mieltä kanssasi.
Miulla on kaks ystävvee tässä lähipiirissä ja yks ystävä(hänelle hymy:D)vähä etenpänä,joille mie voin kerttoo kaikki surut ja ilot.Tosin toisella näistä lähellä olevista on ollu viime aikona hyvin vaikkeeta,niin mie oon ollu vastavuorosesti kuuntelun puolella!Mut niihä se pittää männäkkii se ystävvyys-puhuttaan,mut muistettaan myös kuunnella ne toisen surut ja ilot!Onpa kerran sattuna niin,jotta luulin ystäväks immeistä,joka ei ollukkaa luottamuksen arvonen.Siitä tulloo pitkäks aikkoo hyvin paha olo tuonne syvämmeen!Kaiken huippu siinä "ystävyyvessä" oli se,kun hiän oli lukena salloo miun päiväkirjoja!
Olet onnellisessa asemassa kun sinulla on jopa kolme luotettua.
täydennän mielipidettäni.
Jos minun päiväkirjaa olisi luettu niin luulen että olisin raivostunut niin paljon ja "tintannut" hieman.
Jaa mutta ei sitä voi lukea kun en ole koskaan pitänyt päiväkirjaa.
Oma mies.... tai miesystävä.... tai siis avomies, jonka kanssa mentiin toukokuussa kihloihin.
Vääriä ihmisiä on maailma täynnä.
On se hyvä kun noin läheinen ihminen on "luottoihminen" harvalla on.
Vaikka olisi läheinen niin ei ehkä kuitenkaan "ihan kaikkea" voi kertoa. Ehkä se johtuu siitä että miehillä on erilaiset aivot ;-0.
...luulen että suurin syy tähän on se, että tutustuin nykyiseen mieheeni vasta kun "kaikki" oli jo tapahtunut. What you see is what you get.
Exän kanssa tuli ero jo yli 10 vuotta sitten, kun maailma rupesi kaatumaan päälle.
Niin paljon riippuu sattumista, elämäntilanteesta, elämänkokemuksesta.
"sattumista, elämäntilanteesta, elämänkokemuksesta."
Kuitenkin vaikka suhde puolisoon on hyvä, silti muiden ystävien kanssa ehkä kuitenkin keskustellaan toienlaisista asioista kuin sen oman puolison. Suhde arkipäiväistyy ajan myötä, alkuvaiheen keskustelut ja jutut jää arjen hyörinässä vähemmälle (se ei kuitenkaan tarkoita etteikö luottaisi ja myös hän olisi luottoystävä tai luottopuoliso :-), jatkuvsti kun vielä ollaan nokatusten, niin ei aina sitä keskusteltavaa ole. Ja kyllä edelleen väitän että miehillä on erilaiset aivot ajatella kuin naisilla (tai en tiedä, on miehissäkin joitakin valioyksilöitä), ei minun miestäni ainakaan kiinnostakkaan kaikki mun jutut, tai hän ei oikein osaa ottaa niihin mitään kantaakaan .-). Ja itseasiassa olen sitä mieltä, ettei hänen tarvitse tietää kaikkia minun ajatuksiani, eikä minun hänen. Jotain omaa pitää ja saa olla.
Ihan hyviä mielipiteita ja e3i voi muuta sanoa kuin Tosi on.
Minulla on ollut elämäni aikana noita tuettavia/autettavia niin miehiä kuin naisia.
Naistenkin kokonaismäärä on reilusti yli 100.
Miehiä kuitenkin enemmän.
Kyllä se aivan tosi on että miehen ja naisen ajatusmaailma on aika tavalla erilainen.
Kummastaaan ei voi sanoa että toinen olisi parempi tai huonompi. Ne ovat vain aika erilaiset.
ole ihan sydänystävää mullakaan,on vain sisar ja veli ja heilläkin omat sairaudet ja muut elämän kiireet,olen niin kauan yksin elellyt joten olen oppinut kaikki elämäni asiat ja päätökset yksin tekemään,ettei oikein osaisikaan asioitaan jakaa muiden kanssa,kyllähän hankaluuksia tulee jos joudun pitenpiä aikoja sairaalaan tai muuten pois kotoani,sillon olisi tarve koiran ja kodinhoitajalle,että muija puurtaa jatkossakin yksin,paitsi onhan täällä kiva porukka te palstalaiset joten en olekkaan aivan yksin.
käynyt,hän oli muka ystävä ja olikin kertonut kaikille muille,miten joutuu minun juttuja kuuntelemaan että jo itse sairastuu.Enpä kerro enää mitään ja hyvä kun täällä voi käydä keskustelemassa,sillä minusta oikea ystävä voi sanoa myös että ei jaksa.Hyvää oloa kaikille ja vaikka yksin asuu se ei tarkoita että on yksinäinen,nykyisin on niin hyvät yhteydet kun on tämä netti.
on hyvä olla että voi kirjoittaa ja tietää että joku
jossakin lukee ja kuulee
Ja jos saa vielä vastauksen niin tuntuu kuin ystävän saisi.
Minulla myös tuollaista että joku muka haluaa kuunnella sanoo että puhu puhu
ja sitten kuulen että hän toisille huokaa että ei millään jaksa kuunella että on omiakin murheita..:)
tämän puolenvuoden aikana sen,että ei ihmiset jotka eivät ole syöpää kokeneet voi kuin ounastella miten kauhea diaknoosi tämä onkaa saada omalle kohdalle,se jo sanana on ylivertainen muihin sairauksiin verraten,en vähättele muitakaan,on tosi pahoja esm sepelvaltimoahtauma tai mikä muu vakava tahansa,syövällä vaan on se perinteinen paha kaiku.Mutta kun luottaa siihen että kukaan ei lähde ennenaikojaan maalliselta vaellukseltaan rajan taakse,niin huumoria mukaan ja nautitaan tästäkin päivästä täysin palkein :-)
Hyvä kun koet palstalaiset ystäviksi.
Täällä vain ei voi kovin uskoutua sillä muutamat käyttää tilaisuuden tullen asioita sanojaa vastaan.
Parempi olla kokonaan kertomatta kuin kertoa epäluotettavalle.
On todella muitakin vakavia tauteja kuin syöpä.
Minä luulen että minutkin vie eräs toinen tauti hautaan ennen syöpää.
No siitä en halua kertoa enempää.
Itse en voi avautua kenellekkään.
Tämä johtuu mielestäni täysin ikävistä kokemuksista.
Pahin oli kun olin noin parikymppinen ja elämässäni on paljon vaikeuksia ja kerroin niistä henkilölle joka sanoi haluavansa tukea ja kuunteli ja oli "niin ymmärtäväinen".
Sitten hän joskus sattui suuttumaan jostain väärinkäsityksesta joka kyllä hänelle selvisi jälkeenpäin että oli saanut virheellistä tietoa ja käsittänyt väärin.
Kuitenkin sen seurauksena hän otti kaikki kertomani asia t esiin ja haukkui, pilkkasi ja ivasi niillä.
Se oli parikymppiselle kova isku.
Pari pienempää samantyyppistä kokemusta on ollut myöhemminkin.
Joku vuosi sitten eräs henkilö tarjoutui monet kerrat että purkaisin ongelmiani hänelle.
Tein kokeen.
Kerroin lapsuudestani erään ahdistavan asian, sellaisen jonka voin kertoa vaikka kenelle.
Se vaikutti suurelta salaisuudelta. Kerroin tämän aamupäivällä.
Saman paivän iltana näimme muissa merkeissä ja olin jossain asiassa eri mieltä hänen kanssaan.
Saman tien hän alkoi suurella äänellä pilkata, että voi sinua mikä raukka olet ja ollut jo lapsuudesta asti itsehän kerroit olleesi.
Tällaisia kokemuksia minulla on.
Olen varma etten voi koskaan luottaa kehenkään ihmiseen niin että voisin kertoa mitään todellisia ongelmia elämästäni.
... että annat muutaman ymmärtämättömän ei-arvoisesi ihmisen vaikuttaa koko elämääsi noin paljon. Ymmärrän että ikävät kokemukset saavat varovaiseksi ja kyllä minäkin kauan tutkailen ihmistä, jotta pääsen kärrylle voiko luottaa vai eikö, mutta kyllä niitä luottamuksen arvoisiakin on vielä olemassa.Luottamus pitää ansaita ja osata myös säilyttää.Ei se itsestään tule.
Jotkut haavat ovat auki koko elämän ja tulee hyvin varovaiseksi ettei haavoitu uudestaan.
... kasvaa niidenkin haavojen päälle ja sekin ajan kuluessa irtoaa, jää vaan arpi, joka taas on merkki eletystä elämästä :-). Aika osaltaan tekee tehtävänsä, mutta ihanteellistahan olisi jos kuitenkin avoimin mielin uskaltautuisi elämään ja ottamaan vastaan mitä elämä tuo tullessaan. Elämässä on kuitekin niin paljon hämmästeltävää ja kummasteltavaa ja elämä on lyhyt. Miksihän sen herää huomaamaan vasta viidenkympin kynnyksellä?
Kyllä maailmassa on monta ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää kummastuttaa pientä Elisamaa.
Nytkö sitä ollaan niin pientä niin pientä mölliä niissä 48 saappaissa ;-).
Se on vähä siitä riippuvainen kehen vertaa.
Esimerkiksi Koiviston Manulla on kengännumero 50 ja tämä on tosi mikäli tellu ei valehdellut.
Manuun verraten olen vielä pienikenkäinen.
Manua ei voittamukkaa kukaan ainakaan kengän koossa.
En tiedä, mutta ehkä olen vähän outo kun olen niin tottunut pitämään kaiken sisälläni etten sitä oikeastaan enää huomaakkaan.
..kiitokset ihanaiselle melkein-siskolleni :) Ilman Sinua en olisi tässä.