Idea se tosiaan taitaa vaan olla ja siksi jäädä, kun kummallakaan ei ole kaksosia lähisuvussa.
Ikää minulle vaan on kertynyt sen verran, että toisen odotteluun menevä aika voi sitten jo heikentää raskaaksi tuloa todella radikaalisti.
Eikös jokin hormonivalmiste voi sivuvaikutuksena valmistaa munasoluja toivottua enemmin?
Saako tällaista jostain käsiinsä?
Onko se vain lääkärillä annettava pistos, vai voiko yrittää saada sitä vaikka jonkun "ylijäämistä" eli jollain on pillereitä liikaa :)?
Nyt voitte alkaa sen moraalisaarnan, kiitos.
Kysyähän ei saa, ilman että ottaa vastaan myös gaggendoo - eli antaa tulla.
Ikää minulle vaan on kertynyt sen verran, että toisen odotteluun menevä aika voi sitten jo heikentää raskaaksi tuloa todella radikaalisti.
Eikös jokin hormonivalmiste voi sivuvaikutuksena valmistaa munasoluja toivottua enemmin?
Saako tällaista jostain käsiinsä?
Onko se vain lääkärillä annettava pistos, vai voiko yrittää saada sitä vaikka jonkun "ylijäämistä" eli jollain on pillereitä liikaa :)?
Nyt voitte alkaa sen moraalisaarnan, kiitos.
Kysyähän ei saa, ilman että ottaa vastaan myös gaggendoo - eli antaa tulla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hitsin Suomi24, kun tempuilee ja näytti että ei tulisi postaukseni perille, niin laitoin sen uudestaan.
Pahoitteluni.
Monikkoraskauksissa on paljon enemmän riskejä. Luepa niistä! Sinänsä "kiva ajatus" jos on nuori ja terve ja valmis ottamaan riskit. Mulla on lähipiirissä ollut kaksos- ja kolmosraskauksia ja sivusta seuranneena voin sanoa etten ainakaan halua kohdalleni. Yksi synnytti n. 800-900 grammaiset kaksoset (syy raskausmyrkytys ja kohdunkaulan heikkous)jotka kuolivat yhden ja kahden päivän ikäisinä. Tämän jälkeen henkilö on muuten saanut kaksi tervettä yksittäistä lasta. Sitten ne kolmoset tulivat keskosina myös (kuten kolmoset yleensä) ja äidillä raskaushepatoosi ja raskausmyrkytys --> joutui teholle kuten myös kolmoset ja yhdelle tuli vaurioita keskosuudesta. Yksi tuttava sai sitten terveet täysiaikaiset kaksoset mutta vatsanahka ei ole ikinä palautunut ennalleen ja arvet ovat jotain ihan käsittämätöntä. Vatsanahka paisui ihan järkyttäväksi! On menossa vatsankiristysleikkaukseen eikä ole muuten edes pikkumainen.... vatsa löpsöttää leikkausarpien kera niin ettei voi kuvitella olevansa edes ohuessa paidassa. Muuten on hoikka. Kaksosten ollessa pieni kärsi pahasta unettomuudesta ja stressistä. Ei se ole helppoa yhdenkään kanssa.
Jos normaalisti ovuloiva ihminen ottaa clomeja (niitä hormooneja jotka innostaa munasoluja kasvamaan) voi munasoluja kypsyä ties kuinka monta. Yleensäkin clomeja syövät käyvät kuukausittain seurantaultrassa tarkistamassa montako munasolua irtoo. Jos irtoo enemmän kuin kaksi, tulee seksikieltoa kolmosriskin vuoksi. Jenkeissähän neloset ja viitoset ja ties kuinka monet ovat yleisiä siksi että clomien käyttöä ei niin seurata! Ja siellä saatetaan keinohedelmöityksessäkin laittaa useampi alkio sisään koska hoidot on niin kalliita ja raskautumismahdollisuudet nousee.... ja myös monikkoraskaudet.
No onhan noita riskejä, olisi ne pitänyt itsekin tajuta jos olisi vähän käyttänyt hoksottimia.
Totta ehkä ne kaksoisraskaudet saatikaan siitä isommat, tuovat ihan liikaa riskejä että niitä ehdoin tahdoin haluan ottaa.
Toivottavasti sitten sitten saadaan vielä toinen tehtyä, kunhan pykerretään tämä ensimmäinen edes alulle :).
Ja jos ei saada toista, toivottavasti edes yksi, koska eihän sekään aina ole niin itsestään selvää.
Saakos udella kuinka vanha olet?? Useimmat naiset ovat hedelmällisiä pitkälle yli neljänkymmenen ainakin 45 vuotiaiksi. Jotenkas oletko kuinka vanha jos harkitset kaksosia heti kerralla?? Ihan mielenkiinnolla vertaisin omaan ikääni miten meidän kannattaisi toimia...
Eli kun jättää lapsen tekemisen kypsemmälle iälle esim. 40-45 vuotiaaksi ja oma lapsi tekee aikoinaan samoin. Niin sitten kun tulet mummoksi olet jo 80 tai jopa 90 vuotias. Jos sattuu olemaan pitkäikäinen on vielä hengissä, niin tuon ikäisenä jaksaa tuskin enää tuohuta lapsen lapsen kanssa.
Mietin vain, että omat mummoni ovat kyllä rikastuttaneet omaa elämääni kun jaksoivat meidän kanssa tuohuta. Ja nyt on mukava katsoa miten innoissani vanhempani ovat siskoni esikoisesta.
En tarkoita mitenkään arvostella. Minusta olisi kuitenkin hyvä miettiä miten tärkeänä itse pitää mummona olemista ja lapsen lapsiin suhtautumista. Ja toki ainahan voi olla ettei edes halua mummoksi tai omat lapset päättävät olla tekemättä niitä lapsia. Tai sattuu jotain muuta. Mutta kannattaa silti hetki miettiä tätäkin, ei siitä ainakaan haittaa ole että ajattelee tämän puolen asiasta läpi.
Kumpaa arvostat enemmin, sitä että olet olemassa, vai sitä että sinulla on suhde mummoosi vielä vanhempana?
40 täytän tänä vuonna, mutta siis tuo tosiaan oli tuollainen teoria leikki.