Näetkö askelten jäljet kalliolla

enter nro. 2 kirjoitti:

Näetkö askelten jäljet kalliolla,
siitä kulki ihminen?
Eläessään näimme vain
hänen virheensä, kaiken sen missä hän
ei onnistunut.
Ja nyt
emme näe enää mitään:
on vain tuulen huuhtoma paljas kivi.
Olisi ollut niin paljon nähtävää -
ymmärrettävää, mutta katsellen vain hänen virheitään
menetimme sen kaiken.
Ohitimme ihmisen.
Ja nyt on jäljellä vain paljas, tuulen huuhtoma
kivi, minunko sydämeni?
Niitä jotka ovat
jo menneet
en voi enää tavoittaa,
mutta rukoilen
että sydämeni kovuus murtusi
ja alkaisin nähdä heidät jotka vielä
kulkevat ympärilläni.
Ja kallio sykähtäisi täyteen jälkiä.
Ei ainoastaan mitä hän tarjoaa minulle,
kuinka hän tyydyttää tarpeeni, kuinka hän vastaa
odotuksiini
tai pettää ne, mitä
hän on minulle ja vaativalle, ahneelle
määrittelevälle, luokittelevalle kokemusmaailmalleni.
Ei, vaan mitä hän on itsessään.
Seisoessamme kalliolla rinnatusten, opetellessamme
elämää, tässä hiekanjyväsessä aikaa.
Täyteen jälkiä, täyteen
elämän kohinaa, runsautta - lahjaa.
Kunpa sydämeni kovuus vain
murtuisi
ennen kuin he ovat kaikki, ennen kuin he ovat
kaikki menneet.


11. 9. 2008

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä