Jäi runot sivun taa,
uuden käänsin näkyville.
Tilaa on taas kirjoittaa
ilohetket lukeville.
Seurassa ilo on olla
kirjoittain ja lukien.
Mukavaa on runoilla
sanat runoon pukien.
Kirjoittaa voi mistä vaan
hetkistä, retkistä tunteista.
Vaikkapa housunpunteista
kaikesta kertoillaan.
uuden käänsin näkyville.
Tilaa on taas kirjoittaa
ilohetket lukeville.
Seurassa ilo on olla
kirjoittain ja lukien.
Mukavaa on runoilla
sanat runoon pukien.
Kirjoittaa voi mistä vaan
hetkistä, retkistä tunteista.
Vaikkapa housunpunteista
kaikesta kertoillaan.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kaksin verroin kauniimpaa
on, kun muistaa kuinka ihanaa
on kanssa ystäväin, kirjoitella
ihastella toisen sanomaa.
Siitä ilon ja riemun saa,
usein sekin muistuttaa, mitä
runoilla aikaan saa.
Voit kertoa iloista elämän
kuinka runo antaa enemmän
tuntumaa, toiseen ihmiseen
kuin hyvinkin läheiseen,
läheiseen ystävyyteen
jopa ilon täyttymykseen.
Pilvet öiset
pimeäksi
illan tekee.
Syksy heitti
kesän vekee.
Punaiset
vaahteran
lehdet hehkuu.
Syksy.
Nyt ei pelota mua enää
riimi vaatii kaivaa nenää :?
Ystävät on turvassa
maailman pahan armoilta.
Ilo on ain lukea
ystäväini upeita
runoja ja juttuja.
Oskari nyt menee maate
tässä illan saate
hyvät unet kaikille
rakkahille ystäville.
Nyt on Oskarilla hyvä olla,
vaikka runopuun oksalla
sieltä runoja kun tulee
se mielen iloiseksi tekee.
Runon päästä kun kiinni tarttuu
silloin ajatuksen kulku muuttuu
mukavaa on silloin mietiskellä
sekä runoja lähetellä.
Mukavasti päivä alkaa
runosi kun ilon antaa
mitä muuta toivonkaan
kun ystäväsi olla saan.
Runon tämän kirjoitin
Oskarille tietenkin
hyvää mieltä toivonkin
jokapäivään, arkeenkin.
Lähellä - vaan kaukana
onpi ihana Monica.
Näppis jälki ilon tuo
on kuin pääsis silloin luo.
Rauhaa, onnee, iloa
kymenentuhatta kiloa
toivottelen sulle taas.
Hyvää yötä ja unta kans :)
Voi miten mukavan runon sainkaan
olenko ansainnut sellaista lainkaan
se mieltäni lämmitti niin
sen peitän kukkasiin.
Muistot mieleen palaa
niitä muistelen vain salaa
mitenkä näin sattuikaan
ystäväsi kun olla saan.
Muista taas ystävää
pieni runo piristää
ilon annat minulle
kiitos siitä sinulle.
Terapeutti Oskarin
olen luottavainen
kertoa mä voisin
pikku-Oskarin et soisin
tunteitansa tutkivan.
Opettaja-täti rakas hälle
oli kovin lapsena
nyt nuo kuvitelmat hällä
on viel harmaahapsena.
Oidipuksen komplekseinen
liekö ollut aikoinaan
nyt on oireet samanmoiset
mielikuvat suuremmoiset
uniin sekottuvat suuret.
Vallan harmitonta taitaa
olla Oskarimme tunne tää.
Ystäväänsä haluaa vain
runoillansa sulostaa.
Hyvää yötä toivottaa
kunnes aamu taas sarastaa.
Ja siu kompleksistais viis
mieko oon sitä mieltä siis
saapha niitä unelmmii olla
vaik ope Oskarilla.
Eihä harmaahapsi Oskari
kuvitelmii suostuisi
unta liekkö nähnyt vain
Pikku-Oskarin levottomaks sai.
Uskosie terapeutti vaa
et pikku-Oskari runon saa
aikaa ilma kummempaa
muuta ku, ystäväänsä sulostaa.
Mutko aamu valkenee
Oskarillekkii selvenee
mitä mieli aikaa saa
nii terepeuttii ei tarvikkaa.
Huomenia pikku-oskulle.
Voi tuota pikku Emmaa
yrittää hän laittaa memmaa.
Hellalle vaan nenänpää
ylety ei läheskään.
Ohjeet kirjoitetut hälle
hepreaa on, ei tälle
tyttöselle - pikku Emma
lukutaito riitä memmaan.
Vaan hiekkalaatikolla kaikki
onnistuupi melkein ainanki.
Ei pala sormet eikä
pohjaan kattilan tuo
herkku memma.
Ikkunasta ulos kurkistan,
näen pienen pilven hattaran.
Vieressä sen loistaa täysi kuu.
Ei se voi olla mikään muu.
Ilmankos en unta saanut,
viime yön huonosti nukkunut.
Kumma taika tuolla kuulla,
unta saa odotella kuutamolla.
Kuutamoyö kylmää tietää,
huonosti kukkaset sitä sietää.
Poissa vois`pysyä vielä pakkaset,
olisi ilonamme kauemmin kukkaset.
Ensi yökin taitaa valvottaa,
taidan hyvän kirjan ottaa
ja lukea, lukea vaan.
Niin yön kulumaan saan.
Kylmä nyt jo tulla taitaa
tarkene ei ilman paitaa
villasukka jalkaan laita
niskaan vaikka villapaita
kukat parvekkeelta sisään
tarttis olla tilaa lisää
kuuman kaakkaon nyt kiskon
jalkaa toisen eteen viskon
lähden vaikka luokse Siskon.
voiko olla lystimpää
kuin piilosilla yrittää
olla kanssa kolmivuotiaan;
saa kyllä mummin nauramaan.
Mummin vuoro kuurottaa,
nyt mummi laskea jo saa.
Lapsi piiloon pujahtaa
ja sitten huutaa, tulla saa.
Mummi etsiä nyt koettaa,
vaan eipä malta lapsi oottaa.
Täällä, täällä minä olen
huutaa tuo lapsi onnellinen.
Jos nauru pidentävi ikää,
sitä on tänään tullut lisää.
Tosi hauskaa ollut on,
nyt olen melkein "voimaton".
Mummin pieni aare on
lapsi pieni viaton
monta ilon aihetta
lapsi tuopi mukana.
Mummin jaksaa vaan
vaikkei aina jaksaiskaan
pienen lapsen ilona
mummi on kuin, lahjana.
Mummilasta onni löytyy
siitä pieni lapsi hyötyy
mummi kaikki hyvän tietää
mitä pieni lapsi sietää.
Näin on mummi hyvillään
ja pientä lasta ymmärtää
kuurupiiloo leikitään
rientää mummi etsimään.
Atolfin mummilassa
leppoisissa tunnelmissa
lapsella on montaa puuhaa
mihin mummi aina joutaa.
Taivas harmaa
kolea ilmanhenki.
Syksyn karmaa,
hymyää jo pakkasrenki.
Kukkapenkissään nuokkuu
tulipunaruusu kylmissään.
Pohjatuuli huokuu
iloa silmissään.
Hytisten, ohuessa paidassaan
seisoo poika tyttöä oottaen.
Onpa syksy mallissaan
kylmyyttä poistaa hypellen.
Ennen syyskuu lämpöisempi,
Nyt koleutta tarjoilee.
Ennen aurinkoisempi
nyt vain varjoilee.
Vielä toki ehtii,
lämmintäkin antamaan.
Punaa puiden lehtii
kauneutta jakamaan.
Onko kaikki naisia
eikö löydy miehiä
taitajia laulun
mahtajia virren, värsyn.
miehet niin on viisaat,
naiset siihen tuskin piisaat?
Hiljaisia ujojako ovat,
miehet jotka niin oon kovat.
Luovuttavat runonurkan
aivan niinkuin purrun purkan,
valtaan aivan naisten.
Kuitenkin niin Ihanaisten!
Sienimetsään intomiellä,
tyttö tämä astelivi tiellä.
Tuosta ojan yli hyppään,
jopas löysin sieniryppään.
Kuljen tästä kuusten alle,
karvalaukku pilkistää,
tuolla on jo toinen,
tuolla vielä samanmoinen.
Mikä kumma niskaan nappaa,
korvan taakse, kulmakarvasta
myös sen tappaan.
Hui ja hui, kun inhottaa,
hirvikärpänen se monkertaa.
Unhoon jäädä saa nyt sienet,
tätä petoa en hevin niele.
Tuntuu kuin se joka paikkaan menee,
minä karkuun, perääni se vaan ehtii.
Kotona on kova jahti,
kampa heiluu,vaateet syyniin.
Jopas pääsin otuksesta tuosta,
sienimetsään aio enää juosta.
Jj edellä kaipaa miehiä mukaan
sitä ei varmaan vastustane kukaan
kyllä meillä miehilläkin sykkii runosuoni
kun vain sattuu olemaan jonkinlainen juoni
joka päivään jotain mahtuu runonaiheitakin
ellei löydy, väkisinkin jostain niitä hankin
tänään kohdata sain kanki-kaikkosen
kädenpuristuksen verran
jonkun sanan iloisen
kahvia myös luona herran
kupillisen juoda sain
vaan älkää ihmetelkö lainkaan
sirkustori vain tämän sai aikaan.
Menny ohi
kesälämpö.
Koleus tuntuu
ytimessä.
Aatoksissa
riennot talven
järvenjäällä
pilkkisaappaat
turkishaalari.
Ahvenkukkoa
padassa.
Nytpä tahdon kertoa,
kuinka syksynsatoa
kävin tänään keräämässä
loistavassa syksysäässä.
Hauskaa oli puuhata,
samalla sai ulkoilla.
Pavut kaikki poimittu,
perunatkin nostettu.
Iso kimppu persiljaa,
vielä pari kurpitsaa.
Kukatkin toin kotihin,
niistä kyllä iloitsin.
Mukava puuhata
kun on Kastorin puuhällä.
Keitellä pannukahvia
pirttiä mukavasti lämmittää,
tuo Kastorin puuhällä.
Sekoitella puuroa,
lättyjä paistella,
hällältä lättyjä maistella.
Olipa hauska sana jjoutavalla
ja mukavaa kun voi keitellä puuhellalla
tuttua puuhaa meille monille vanhastaan
vaan nykyään käännellään nappuloita vaan
puuhällällä voi monille savut silmiin tulla
jos käypi niinkuin yhtenä kesänä kävi mulla
oli vanhaan mökin piippuun linnutkin pesäänsä tehneet
ja monien talvien lumetkin sulaneet
vaan sutari röörit aukaisi
ja taas savut ulos pääsi.
Toisistamme välitetään
hyvää huolta pidetään
kipeää otsaa silitetään
lämmintä mehua lipitetään
kuumaa keittoa keitellään
sänkyyn hellästi peitellään
kädestä kiinni pidellään
poskeakin sivellään
unilaulu lauletaan
lopuks vielä halitaan.
Lähden tästä tunturiin
tuonne kauas Lappiin
tiedä en mä onko ruskaa
ruskan puutos ei tuo tuskaa
vaeltaa jos saan mä vaan
tuonne huippuun korkeaan
ilma siellä raikasta on
näköala verraton
vaikka satais lunta
se ei haittaa unta
revontulet jos näkis taas
ilo olis suuri maas
kerron teille tietenkin
kokemukset kulkurin
viikon päästä toivotaan
täällä taaskin tavataan.
Taas aika suursiivouksen,
mieleen iskee - tuskaisen.
Ikkunat huutaa pese jo oi,
hämähäkit seittinsä lamppuun toi.
Taulujen päällä pölykerros,
hyllyjen päällä saman verran.
Moppi siis käteen,kattoja kierrä,
seinätkin siinä mukana voin viedä.
Sitten on vuorossa lattia,
pese ja puunaa, kiillota.
Verhot kun vielä vaihtanen,
mattoja viimein oikoilen.
Jopa on kodikas lämmin olo,
mieli niin pirtee, ei yhtään nolo.
Siinäpä sitä jouluun pääsee,
ajatus silloin - siivoukseen;))
.
Jokasyksyisen retken minäkin
tunturi-Lappiin tekisin
niin mä taidan tehdä nytkin
ehkäpä siellä kohtaisin Oprin
jonkun tunturin laella tietenkin
siellä riittää näköaloja tosiaan
ja ruskanvärejä toisinaan ja kuka ties
myös runoileva outo, Vieras mies
On aika tää mahdoton,
nenää jo aristaa.
Olo ihan tahdoton,
silmätkin jo haristaa.
Ätssziihzii, on kulunut
paperia iso rulla.
Kaks on päivää jatkunut
punainen on nenä mulla.
Lämmitän nyt juotavaa
jospa auttaisi vähän.
Oispa tippalääke suotavaa
sekoittaisin tähän.
Kuumetta ei lain,
pisaroita tipputtaa nenä.
Ätssziihzii yhä vain
milloin tekis tenä?
Voi Tulenlieskat parka
kun nenäkin jo ihan arka
lepo sinut parantaa
älä anna arjen ahdistaa
lämmin vaate ylles kääri
älä askareissa hääri
ota rennosti nyt vaan
niin pääset pian toipumaan.
Sanon minäkin,
tuo tauti ikävin
on sairastella,
inhottavaa nuhastella.
Mistä "lieska" taudin sai,
unohtuiko villatakki, vai?
Liian kylmää sää on täällä,
ei enää kesävaatteet päällä.
Paranehan pian taudista,
tauti tykkää levosta.
Kolme päivää petissä,
ei punaista enää nenässä.
HYVÄÄ YÖTÄ!!!
Timolta ei kysytä,
eikä paljon kuunnella,
sanomiset samantekeviä,
mutta toisten kanssa toimeen tulee.
Timo ei itke,
kahnaukset pian unohtaa,
ei mieti ikävyyksiä,
mutta; Timon laulu on paras laulu.
On aika
mietteiden,
on aika
valmistelun.
Lautakuntiin
on aika
ehdokkaita haalia.
On aika,
eläkeläisiä kosia.
On aika
jälleen unohtaa.
Usein sitä vaan huhuilee
itseksensä ilman kuulijaa.
Vastauksena haasteille
ajattelematta enempää.
Todellisuudesta erillään
on hiukan
vaikka yhteisössä elää.
Nyt se tulee tulee !
kaikuu tieto -
vaan kun kohdalle on
osunut
kaikki ohi jo on.
Näin käy elämälle monen
taikka mistä minä tiedon
saanut oisin?
Ainutko näin tehden olen
tätä uskoako voisin?
En kai ole, ajatus mikään
ei ainutkertainen lie.
Rottakokeen tehneet kertoo
että tieto universaalista on.
Kun täällä pohjolassa opin
jonkin koerotat omi
saman tiesivätkin heti
Austraalian jyrsijät.
Oikeako käsi ei vain tiedä
mitä vasen toimittaa?
Tämä ihmisenkö mieli
ettei mistään oppia saa?
Tähän loppuun tekee mieli
jotain kaunist' lausahtaa.
Vaikka taivu ei tuo kieli
ei se pahaa tarkoita.
Yletön on taakka elämän
jos ei purkaa saa
vaikk' sit' vähän
pauhais vaa.
Monen työ on mennyt hukkaan
toinen siitä palkan saa.
Kodit joutuneet on lasten
suojan antajasta noiden
pienokaisten
ketkä pikkujaloin koulun aloittaa.
Pois pois mutta minne
kauheaa on katsella
kyllä ihminen on hullu
kun luottaa elämään
ja kärsimystä rakkailleen
vain aikaan saa.
Päätteeks' päivän voi vain
huoahtaa
ajatuksen antaa paos viivähtää
rakkauden tunne
haavat hoitamaan.
Aamu uus on varma
siihen luottaa saa.
Hyvää yötä.
Miettimään jäin runoasi,
mikä olikaan tuo sanomasi?
Tuota aloin pohtimaan,
mikä on se "kiva vaan".
Runoiluako tarkoitat?
Kun paperille saat sä sanat,
niin sekin jo helpottaa,
kun sanasen sanoa saa.
Omaa elämääsikö tarkkailet,
sen menneisyyttä mietiskelet?
Uusi päivä uudet mietteet tuo,
ajatuksen iloisemman sulle suo.
Näin toivon. HYVÄÄ YÖTÄ!!
Atolfia hyvä,
suru ei se
kovin syvä.
Elämä muita
koettaa
mullei hätää
ollenkaa.
Eniten kait
suututtaa
tekopyhyys
maailman.
Tekee mieli
opettaa
veetuillen vain
sopertaa.
Nautittua liikaa
tuli
semmosta se onpi
huvi
lauantain ja
perjantain
pyhänäkin tahtoo
vain
liikaa tulla juotua.
Kiitos sulle
runosta,
voin kyllä hyvin -
toisten murheista
vain harmistun
mä aiheesta.
Hyvää yötä sullekin
kiitos kun Sä
kirjoitit.