sisään tuleville asiakkaille!?!
En pitänyt, ei kohteliasta.
En pitänyt, ei kohteliasta.
moikka!
sanoo tarjoilija
121854
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Suurella osalla nykynuorista ei ole minkäänlaista sivistystä tai kasvatusta.
Ymmärrän juuri ja juuri tuollaisen jossain Rossossa ehkä, joka on selkeästi kakaroiden paikka, mutta en kyllä oikein missään muualla.
...oli kyseessä? Ainakin nuorempien ihmisten suosimissa ravintoloissa pitäisin hieman outona, jos tervehdys olisi esimerkiksi "hyvää iltaa". Ja tarjoilija kuitenkin ylipäätään huomioi asiakkaat, mikä jo sinänsä on melko kohteliasta. Ehkä kannattaisi muutenkin kiinnittää huomio ennemminkin sellaisiin asioihin, kuin tarjottu ruoka, tarjoilun sopiva nopeus ja tasokkuus sekä ravintolan siisteys, eikä takertua sanamuotoihin.
sisään astuvalle tuntemattomalle asiakkaalle.
Mieheni teki täyskäännöksen ja poistui kuppilasta.
Toinen tapaus:
asiakas saapuu baariin
tarj: hyvää iltaa
asiakas: mä otan ison tuopin
tarj: vai niin
-poistuu takahuoneeseen
-palaa hetken kuluttua
tarj: hyvää iltaa, kuinka voin auttaa?
asiakas: mä otan ison tuopin
tarj: ota vaan, mitä sitä mulle kerrot,
missä ajattelit ottaa?
Että ei ne asiakkaatkaan tuota tervehtimistä hallitse.
...ero kohteliaisuuden ja epäkohteliaisuuden välillä on niin pieni, että joskus on vaikea tietää miten pitäisi suhtautua.
Esimerkki:
"mä otan ison tuopin" -> yleensä epäkohteliasta
"mä ottaisin ison tuopin" -> melko kohteliasta
"mä ottaisin ison tuopin, kiitos" -> poikkeuksellisen kohteliasta (ainakin baariolosuhteissa)
Jos menet brittipubissa pyytämään oluen ja unohdat sanoa "please", ei varmasti katsota hyvällä. Suomessa tuo "please"/"kiitos" ei kuitenkaan ole mikään välttämättömyys, vaan lause konditionaalissa on jo ihan kohteliasta kieltä: "Mä ottaisin ison tuopin (jos se vaan sopii?)".
"ole hyvä" tai "olkaa hyvä". Nämähän vastaavat englannin sanaa "please", saksan "bitte", ranskan "s’il vous plaît", ruotsin "varsågod", venäjän "požaluista", espanjan "por favor", italian "per favore"...
Suomi lienee ainoa maa, jossa ei osata sanoa "olkaa hyvä", vaan sanotaan siinä tilanteessa "kiitos". Jos niin erehtyy sanomaan esimerkiksi ranskaksi ("un café, merci" = "yksi kahvi, kiitos"), katsotaan kuin hullua.
...menee jo lingvistiikan puolelle, eikä liity juurikaan etikettiin tai käytöstapoihin.
Eiväthän kielet muutenkaan ole identtisiä, joten miksi ne pitäisi voida kääntää sanatarkasti? Sanojen "merci" ja "kiitos" mahdolliset käyttötilanteet ovat erilaisia, ja sillä selvä. Kyllä Suomessakin varmasti katsottaisiin hieman vinoon, jos "osaisit" tilata kahvisi sanoen: "yksi kahvi, olkaa hyvä". Niin nyt ei vaan ole suomen kielellä tapana sanoa, ja se kuulostaa ainakin minun korvaani epäkohteliaammalta (alentuvammalta) kuin "yksi kahvi, kiitos".
sivistyksestä. Eri piireissä puhutaan eri tavalla. Lisäksi muita kieliä osaava ja niitä paljon käyttävä puhuu myös suomea eri tyylin mukaan kuin sellainen, joka elelee pienemmissä ympyröissä.
Näin se kai on nähtävä.
Olen ulkosuomalainen lähes kahdenkymmenen vuoden takaa. Olen silti sitä mieltä, että kohteliaisuutta ei saisi unohtaa vieraille ihmisille puhuttaessa.
...on täysin kulttuurisidonnaista, kuten varmasti ulkomailla asuvana/asuneena oletkin huomannut. Suomalainen tapa olla kohtelias on enemmänkin toisen huomioimista ilman ylenpalttisia (tai vaikka ilman minkäänlaisia) korulauseita. Monessa muussa kulttuurissa pääpaino on sanamuodoilla ja "koristelulla".
Itsekin olen nyt asunut jo useampia vuosia ulkomailla, maassa jossa ihmiset ovat varsin välittömiä ja puheliaita suomalaisiin verrattuna. Ja tietenkin Suomeen tullessa on joka kerta "kalibroitava" itsensä uudelleen suomalaisten taajuudelle, jottei ymmärtäisi suomalaisten puhe- ja käyttäytymistapoja väärin. Ja pidemmän Suomessa oleilun jälkeen sama toiseen suuntaan: Suomen tapoihin totuttua ihmiset tuntuvat täällä usein tunkeilevilta, ja jatkuva small talk ja "ylimääräisten" kohteliaisuuksien muistaminen rasittavalta.
Kulttuurierot. Ei kokonaisen kansan epäkohteliaisuus.
ja onneksi entinen vuoropäällikkömme.
Ja samaa "Moikkaa" kuulin viljelevän useaan otteeseen; suureksi harmikseni ja vasta itse asiassa kuulteni jo työsuhteen päättymisen tienoilla, jolloin en katsonut enää tarpeelliseksi puuttua asiaan, vaan toivotin lämpimästi tervemenoa. Toki tervemenoihin oli muitakin painavempia syitä.
Itse vuosia myös Suomesta poissa oleena käyttökieli täällä särähtää korvaan jopa siinä määrin, että olen miettinyt poistumista vähin äänin takaisin sinne, mistä tulinkin. Myös äärimmäisen typerä hienostelu siihen sopimattomissa tilanteissa sekä yleinen tuppisuumaisuus eivät todellaan ole ääritapauksia, vaan näin palvelualalla jokapäiväistä. Joten mukavia työpäiviä ei täällä todellakaan ole ihmiselle, jos on tottunut hieman yleipäteviä jutustelemaan.
Toinen asia taas on törkeä kiroilu, jota en soisi lasteni oppivan..
"Mitä sulle sais olla?" on ihan sopiva kysymys, mikäli ravintola on jokin normaalitasoinen lounaspaikka, pizzapaikka, ravintolaketju tms., ja asiakas on suunnilleen tarjoilijan ikäinen tai nuorempi. Muussa tapauksessa "sulle" vaikuttaa hieman liian tuttavalliselta.
Suomessa on Suomen tavat, ja aina Suomessa asuneelle ne eivät tunnu yleensä epäkohteliailta. Vasta ulkomailla asuttuaan asian edes huomaa. Eli ei voi silloin kuin syyttää itseään siitä, että on ikinä päättänyt laajentaa maailmankuvaansa...
Ennen Suomesta lähtöäni en nähnyt suomalaisten käytöksessä mitään erikoista tai väärää. Mutta en ole kuitenkaan enää palaamassa Suomeen, osittain sen takia, kun en enää tunne suomalaisia tapoja omikseni. Tämä ei ole kenenkään muun ongelma, enkä syytä suomalaisten käytöstapoja, vaan koko ongelma on täysin oma vikani. Minulla on myös vapaus valita missä asun, eli pakko ei ole itseään Suomessa "kiduttaa".
Sinunkin kannattaisi ehkä muuttaa pysyvästi ulkomaille, jos suomalaiset tavat kerran häiritsevät sinun jokapäiväistä elämääsi, ja koet suomalaiset tavat sosiaalista elämääsi rajoittavaksi.
Kiroilua ei voi välttää missään maassa, eikä Suomessa kiroilla kokemukseni mukaan yhtään enempää tai yhtään törkeämmin kuin muuallakaan.