Olen silloin tällöin käynyt täällä lukemassa vanhempien ajatuksia päiväkodista...ja täytyy sanoa, että on surullista luettavaa! Harvalla vanhemmalla on ollut mitään positiivista kerrottavaa lastensa hoidosta, ainakaan tässä foorumissa.
Itse koen, että työssäni olen avoin ja yhteistyö koteihin toimii. Olen saanut useilta vanhemmilta paljon positiivista palautetta ja vanhemmat ovat kiitelleet sitä, kuinka yksilöllisesti hänen lapsensa tarpeet on otettu hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa huomioon.Tiedän, että on monia muitakin päiväkoteja, joissa säästöpaineista ja henkilökunnan vähyydestä huolimatta lapselle pyritään tarjoamaan parasta; sydämestä tulevaa intoa työskennellä juuri sinun lapsesi kanssa ja nähdä hänen kasvavan.
Mutta paras mahdollinen kiitos tulee tietenkin lapsilta itseltään; halauksina, sylin etsimisiltä, hymyillä ja tunteena, että lapsen on hyvä olla tässä ja nyt.
Koskaan me ammattilaiset emme voi korvata teitä vanhempia, mutta voimme olla vaativassa kasvatustyössänne tukenanne parhaiten avoimen yhteistyön kautta.
Kukaan meistä päivähoidon henkilöistä ei ole alalla rahan takia. Jos haluaisimme suuremman palkan tilipäivänä, olisimme hakeutuneet ruuvien ja mutterien maailmaan. Onneksi lapsiin ei vielä ole niitä asennettu:o)
Haluaisinkin kuulla, mitä hyvää lapsesi päivähoidossa tällä hetkellä on!? Mukavaa syksyn jatkoa jokaiseen kotiin!
Itse koen, että työssäni olen avoin ja yhteistyö koteihin toimii. Olen saanut useilta vanhemmilta paljon positiivista palautetta ja vanhemmat ovat kiitelleet sitä, kuinka yksilöllisesti hänen lapsensa tarpeet on otettu hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa huomioon.Tiedän, että on monia muitakin päiväkoteja, joissa säästöpaineista ja henkilökunnan vähyydestä huolimatta lapselle pyritään tarjoamaan parasta; sydämestä tulevaa intoa työskennellä juuri sinun lapsesi kanssa ja nähdä hänen kasvavan.
Mutta paras mahdollinen kiitos tulee tietenkin lapsilta itseltään; halauksina, sylin etsimisiltä, hymyillä ja tunteena, että lapsen on hyvä olla tässä ja nyt.
Koskaan me ammattilaiset emme voi korvata teitä vanhempia, mutta voimme olla vaativassa kasvatustyössänne tukenanne parhaiten avoimen yhteistyön kautta.
Kukaan meistä päivähoidon henkilöistä ei ole alalla rahan takia. Jos haluaisimme suuremman palkan tilipäivänä, olisimme hakeutuneet ruuvien ja mutterien maailmaan. Onneksi lapsiin ei vielä ole niitä asennettu:o)
Haluaisinkin kuulla, mitä hyvää lapsesi päivähoidossa tällä hetkellä on!? Mukavaa syksyn jatkoa jokaiseen kotiin!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ikävät asiat ovat ikävä kyllä niitä, jotka puhuttavat eniten. Ja niistä pitääkin puhua, että voitaisiin saada asioita parempaan suuntaan silloin kun jotain on vialla. Tärkeää on kuitenkin mennä puhumaan sinne, missä se vika on. Tältä foorumilta vaan on hyvä hakea tukea ajatuksilleen, kun jokin tuntuu mättävän.
Minun tyttäreni ovat päiväkodissa. Ei se mikään täydellinen hoitopaikka ole, mutta lapset viihtyvät siellä, ja henkilökunta on varsin yhteistyö haluista ja kykyistä.
Iso plussa on se, kun eräs hoitaja kertoi, että hänen lapsensa ovat jo niin isoja, että hän on antanut itselleen luvan rakastaa myös hoitolapsiaan. Kyllä siellä tuntuu muutkin hoitajat tekevän työtään rakkaudella. Se on hyvä, vaikka selväähän se on, etteivät he voi rakastaa lapsiamme yhtä paljon kuin me, eikä tarvitsekaan.
Lue kirjoitukseni alhaalta kohdasta "perhepäivähoidosta". Kirjoitan siinä samalla nimellä ja otsikolla.
Päiväkoti on paras paikka.
,että kauhea tuuri (kait?) käyny mulla, kun lapset kaupungin päivähoidossa ja hoitajat aivan upeita! Tulee palutetta, soittavat tarvittaessa töihin (tietenkin,jos sairastuu, mutta jos epäilevät että voisi sairastua!!),tosiaan palvelleet ajatellen lapsen parasta. Ei voi kun isosti kiittää heidän ammattilaisuuttaan. Ei varmasti rahasta ole tehneet.Välillä tuntuu, että saan yksinhuoltajana erityistä huolenpitoa.Kuullut kenenkään muunkaan heitä moittineen..Helpottaa kovasti, kun ei tarvi miettiä kuinka lapset viihtyy päivisin.
Minulla on kolme lasta, jotka olen kaikki onnistunut saamaan samaan päiväkotiin. Päiväkoti on yksityinen.
Minä olen ainakin 150% tyytyväinen lasteni hoitopaikkaan ja hoitajiin! Siellä hoidetaan myös vanhempia päiväkodin johtajan puolelta. Tarkoitan, että hänellä on aina aikaa kuunnella ja tukeakkin vanhempia heidän pienissä ja suuremmissakin huolissaan. Hoitajat ovat mukavia ja kaikki koulutettuja ja ammattitaitoisia, ryhmäkoot eivät ole liian suuria ja jokaista lasta sylitellään ja hellitään, jos lapsi niin itse haluaa. Ohjelma on monipuolista, retkiä tehdään usein ja samoin ns. teemapäiviä...
Lapset tykkäävät mennä hoitoon, tykkäävät hoitajista ja niin myös minä, kuten monet muutkin tämän kyseisen päiväkodin asiakkaat ja heidän vanhempansa! Toivon, että jokainen lapsi pääsisi yhtä mahtavaan hoitopaikkaan, ei tarvitse vanhempien oven kiinni laittaessaan päivää pohtia, että päärjääköhän se lapseni siellä! Yhdellä sanalla kuvattuna päiväkoti on Täydellinen! =) P.s. tämä päiväkoti sijaitsee pohjois-karjalassa...
Nämä palstathan ovat jonkinlaisia purnausareenoita. Harvapa nousee aloittamaan keskustelua siitä, että onpa kiva päiväkoti mun lapsilla. Joten se että täältä löytyy haukkuja, ei tarkoita sitä, että krittikki olisi jokin yleinen näkemys päiväkodeista. Mun lapsella on ihan hyvä päiväkoti, puutteitakin kyllä, mutta täydellisyyttä on vain täydellisessä maailmassa.
ainakin omien lasteni päiväkodissa on paljon upeita ihmisiä jotka tekee kaikkensa lasten eteen ja ovat iloisia ja yhteistyökykyisiä ... ja jos silloin tällöin näillä huono päivä niin kaikilla meillä joskus...... mutta sitten on tämä muutaman hoitajan terrorisoiva joukko joka helposti leimaa koko päiväkodin.. kun todellakin harvemmin tulee niitä positiivisia asioita sanottua ja keskusteltua vaan niistä negatiivisista hoitajista..
Minulla oli onni saada lapset silloin vuosia sitten pieneen tarhaan. Se oli lähellä kotia ja henkilökunta on maailman parasta.
Niin lastentarhanopettajat kuin hoitajat ja keittiötätikin. JOhtajasta puhumattakaan.
Lapset viihtyivät ja olivat onnellisia siellä.
Reippaita koululaisia heistä kasvoi.
Ja muistavat tarhan opit edelleen.
Yhteistyö tarhan ja kodin välillä sujui erinomaisesti.
En muista mitään negatiivista asiaa.
No ei kyllä tosiaan kovin paljon hyvää sanottavaa tällä hetkellä ole.
Meillä on hiljainen ja ujo 3½ vuotias tyttö. Ja niin, tarhassa pakotetaan mukaan siihen ja tähän. Sama juttu kun peruskoulussa. En ymmärrä, miksei ihminen saa olla yksin jos kerran haluaa ja viihtyy parhaiten niin!!?? Mielestäni nykyajan kouluissa ja päivähoidossa pitäisi panosta enemmän individualismiin, eikä siihen että lapsi on osa tarhaa ja kaikki tekee samalla tavalla. Ei minkäänlaista valinnanvapautta.
Naurettavaa. Olenkin ajatellut ottaa tyttäreni kotiin hoitoon ja ryhtyä perhepäivähoitajaksi. Nykyajan hyvä kasvatuspaikka eli päiväkoti on muuttunut niin kamalaksi, etten lapselleni tahdo sitä antaa!
Niin,asioilla on aina kaksi puolta-ellei useampiakin...
Kotona pystyy antamaan yksilöllistä kasvatusta,mutta päiväkoti tarjoaa mahdollisuuksia sosiaalisuuteen muiden lasten ja aikuisten kanssa.On kamalaa katsottavaa,kun lapsi roikkuu äidissään eikä millään päästäisi tätä omiin työaskareisiinsa,äiti puolestaan puolustaa lapsen näkökulmaa jäämällä hoitopaikkaan(tämä on nähtyä).Millainen lapsi tuollaisesta em.esimerkki tapauksesta kasvaa..
Ota huomioon,että päiväkodissa ryhmät ovat isoja-jos siellä esim.jokaisen 20 lapsen mielihalut toteutetaan,mitä muuta siitä syntyy kuin sekametelisoppa?On helppo puhua yhden/kahden/kolmen lapsen vanhempana,miten asiat pitäisi hoitaa-kokeile itse työskennellä isossa ryhmässä-pystyisitkö sinä siihen?
Toisaalta valinnanvapauttakin on monenlaista,mutta resurssit eivät aina riitä-onhan päiväkodeissa useampia hoitajia,luulisi että he pystyisivät ryhmissä(joihin lapset yleensä jaetaan)keksimään monenlaisia virikkeitä ja niin luultavasti tapahtuu-en tiedä tarkkaan,koska en ihan noin pieniä hoida.
Mitä olen joidenkin ihmisten perhe-elämää seurannut,vanhemmat eivät pysty innostamaan lasta edes pieniin virikkeisiin,esim.siihen,että opettaisivat kotona kädentaitoja saatikka pystyisivät järjestämään sosiaalista kanssakäymistä lasten kanssa.Huomaa kyllä,että tällaiset lapset ovat paljon kömpelömpiä ja hitaampia oppimaan silloin kun kouluun menevät.
Jos nyt sitten ajatellaan,että ryhtyisit perhepäivähoitajaksi...siinä voi olla ideaa,mutta muista ainakin se että olet YKSIN vastuussa jokaisesta lapsesta.
Niin,itsehän tiedät,miten menetellä koska jokaiselle on annettu kaikissa asioissa valinnan vapaus-eri asia sitten on,osaako sitä käyttää oikein.
juuri sanoinkin! Ei nyt ole kyse siitä että lapsi roikkuu äidissään jos ei ole päiväkodissa! Minä ja mieheni olemme moölemmat perhepäivähoitajan lapsia ja olleet kotona hoidossa kunnes menimme kouluun. Kumpikin meistä on pienestä asti ollut ns.- epäsosiaalinen ja ryhmässä työskentely on tuottanut jonkun verran vaikeuksia, koska isossa ryhmässä ja muiden ihmisten kanssa toimiminen ei kiinnosta! On myös ihmisiä jotka tahtovat olla yksin, en ymmärrä miksi sitä ei kunnioiteta!
Kyse ei ole siitä ettemme puhuisi kellekkään tai tekisi yhtään mitään, mutta ainakin minä olen sitä mieltä että lapsen tulee pienestä asti saada olla yksin jos h'n sitä haluaa! Nykyajan päiväkodeiss aon aivan liian isot ryhmät ja aivan liian vähän työntekijöitä! Kukaan lapsi ei saa olla yksilö, kaikki ovat suurtaa massaa jota ylempi taho määrää eteenpäin!
Tämä on minun ja mieheni ajattelutapa nykyisestä päivähoito järjestelmästä. Ei meistä kummastakaan ole kasvenut mitään "mammanpoikaa" vaikka emme kovin sosiaalisia ihmisiä olekaan. Minulla oma työnoi on taas oma alueni jolla sosiaalisia taitojani osaan käyttää. Mieheni opiskelee vielä yliopsitossa ja varmasti valmistututtuaan menee töihin.
Mielstäni individualismia pitäisi korostaa päiväkodissa ja kouluissa huomattavasti enemmän. TÄmä on minun mielipiteeni, teillä on sitten omanne.
"Kukaan lapsi ei saa olla yksilö, kaikki ovat suurtaa massaa jota ylempi taho määrää eteenpäin!"
Noh noh. On eri asia arvostella "päivähoitojärjestelmää" kuin yksittäisiä päiväkoteja.
Lapsemme ovat kaupungin päiväkodissa, ja siellä he saavat luonteelleen sopivaa yksilöllistä hoitoa. Esimerkiksi isompi poika ei ole kovin halukas osallistumaan näytelmiin, mutta eipä hänen niihin tarvitse osallistuakaan. Jos lasta kiinnostaa kuluttaa aikansa lukemalla kirjoja, hän saa tehdä niin vaikka muut laulaisivat ja leikkisivät ryhmässä.
Muiden lasten esimerkki vaikuttaa lapsiin yllättävän paljon. Rauhalliset ja arat lapset oppivat ajan myötä riehumaan kuten muutkin. Lapset laittavat myös itsekkäät tappelupukarit nopeasti aisoihin. Lapsien muodostama yhteisö (jonka ohjaajina ovat hoitajat) muokkaa kaikkia lapsia, johonkin suuntaan.
Voidaan kyllä kysyä, tapahtuisiko muutosta ilman tarhaa. Tulisiko arasta lapsesta näyttelijä ilman tarhassa saatavaa rohkaisua? Oppisiko äidin ja isän lellikki ikinä jakamaan tavaroitaan toisen kanssa? Onko tarhassa tapahtuva muutos tarpeen ylipäätään?
Tästä päästään kysymykseen, onko kaikkien lasten opittava päiväkodista alkaen sosiaalisiksi, rohkeiksi, yhteistyökykyisiksi, "tiimin" jäseniksi? Voisivatko jotkut lapset/nuoret/aikuiset paremmin, jos emme ajaisi kaikia samaan muottiin..Asiasta on joku psygologi kirjoittanutkin..Nyky-yhteiskunta painottaa edellälueteltuja ominaisuuksia. Mutta onko se yksiselitteinen, horjuttamaton ja kyseenalaistamaton totuus? Ihmiset kuitenkin ovat jo erilaisia pienestä asti. Pitääkö meidät pakolla kasvattaa yltiösosiaalisuuteen, ellemme sitä luonnostamme ole? Teemmekö hallaa yksilöille, tasapäistämmekö? Ja miten tuo yksilöllinen kasvatus sitten parhaiten toteutuisi?
Olen opiskelija, joka on kokenut peruskoulun ja myöhemmät opiskelut erittäin ahdistavana. Ahdistavana siksi, etten ole persoonaltani tiimin joustava ja yhteistökykyinen jäsen, varma esiintyjä ja kaikinpuolin sosiaalinen pakkaus. En ole aivan varma onko kyseessä syy vai seuraus siitä putkesta, johon putkahdetaan yleensä alle 6-vuotiaana ja tullaan ulos joskus alle kolmekymppisenä. Olen enemminkin yksintyöskentelijä. Mm. suuret ryhmäkoot lasten päivähoidossa eivät tee yksilölle oikeutta. Usein lapsen etu jyrätään jos vastakkain asetetaan raha/hallittavuus/ tuotantoresurssit.
Nykyajan individualismin korostaminen näkyy jo nuorisossa, ihan lapsissakin, aika järkyttävällä tavalla. Yhteisöllisyys ja yhteisvastuu ovat unohdettuja arvoja, ihmiset elävät "kaikki-mulle-heti-nyt" ja "minulla-on-oikeus" asenteella. Sosiaalisuudesta on tehty kuvaamasi kaltainen ulkonaisen käyttäytymisen mittari jonka mukaan olet sitä "sosiaalisempi", mitä enemmän suunapäänä kohellat, kälkätät, olet jatkuvasti dynaamisessa vuorovaikutuksessa kaikkien kanssa.. On jo unohtunut, millaista sosiaalisuutta tässä yhteiskunnassa elämisessä todella tarvitaan ja arviointi rajoittuu individualistisesti vain yksilön ulkonaisen käyttäytymisen tarkkailuun. Minusta tämä "individualistisbehavioristinen" näkökulma sosiaalisuuteen on järkyttävä! On totta että kaikki eivät ole tiimityöläisiä eikä kaikkia siihen muottiin pidä yrittää tunkea, ihmisellä voi silti olla mitä parhaimmat sosiaaliset taidot joita tässä yhteiskunnassa tarvitaan. Yhteisöllisyyttä, harkitsevuutta, toisen huomioon ottamista, lähimmäisenrakkautta, laajaa näkemystä, vastuuntuntoa ja välittämistä, toisen arvostamista, tervettä omanarvontuntoa...
Tässä maailmassa joutuu todella pohtimaan, mihin arvoihin haluaa lastensa kasvatuksen pohjautuvan! Onko sosiaalisuus vai individualistisuus itseisarvo vai voisimmeko löytää keinon saada nuo kaksi työskentelemään samassa TIIMISSÄ?
:o)