Oliko kissallasi ongelmia pissan pidätyksen
kanssa sen jälkeen kun siltä leikattiin rakosta
virtsakivi? Roosalla on ilmennyt nyt tällaisia
ongelmia leikkauksen jälkeen. kysyin myös
eläinlääkäriltä asiasta ja sanoi ettei se ole
ihan tavatontakaan, muttei ihan yleistäkään!?
kanssa sen jälkeen kun siltä leikattiin rakosta
virtsakivi? Roosalla on ilmennyt nyt tällaisia
ongelmia leikkauksen jälkeen. kysyin myös
eläinlääkäriltä asiasta ja sanoi ettei se ole
ihan tavatontakaan, muttei ihan yleistäkään!?
Vastaukset 12
Vanhimmat
eikä muitakaan ongelmia, kissallani ei ollut edes
"sukkaa" päällänsä leikkauksen jälkeen,
kaulurista puhumattakaan. Eikös kissasi leikattu
Felinassa? luulen siellä tiedettävän
jatkohoidosta tällaisissa tapauksissa. Uskon,
että pidätysongelma korjaantuu itsestään ajan
myötä. Ehkäpä rakon toiminta on häiriintynyt,
joko jo kiven vaikutuksesta tai sitten
leikkauksesta, ja se vaatii oman aikansa
parantuakseen. Tsemppiä vaan jatkossa.
Felinassa sanottiin tästä pidätysongelmasta? Onko
itsestään häviävä? Puhuttiinko jatkohoidosta?
ne sano, että sen pitäis mennä itsestään ohi nyt
kun soitin sinne taas sadannen kerran :o). Ja on
se jo helpottanutkin vähän. Nyt on vaan ongelmana
ripuli :o(. Tuntuu, että kun toisesta vaivasta
päästään niin toinen tulee tilalle. Nyt on sitten
syötetty Attapectiä oikein urakalla ja toivotaan
että se auttaa. Muuten Roosa on onneksi oma vanha
itsensä eli kehrää selällään jalat kattoa kohti
:o).
Felinassa tiedetään kissojen sairauksista ja
hoidosta niin paljon, että voit luottaa heidän
sanomisiinsa. Toivottavasti jatko sujuu paremmin.
eiköhän kaikki järjesty. Eikö muuten sun kisu
nuollut haavaa tai yrittänyt nyhtää tikkejä irti
kun sillä ei ollu kauluria tai verkkopukua?
Meillä ei tarvi kun silmä hetkeksi välttää niin
Roosa on heti nuolemassa ja nyppimässä haavaa eli
kauluria on pidettävä :o(.
että kaikki on mennyt kuiteskin melko hyvin. Jos
Felinassa sanovat, että pidätysvaiva menee ohi
niin kyllä se varmaan menee ja etenkin kun vaiva
on jo helpottanut. Tsemppiä vaan jatkossa ja
sitten vaan parentelemaan ripulia.
kissojani kaiken aikaa operaatioiden jälkeen,
joudunhan olemaan töissä yli 8 tuntia, ja vielä
työmatkat päälle. Mutta meillä ei ole käytetty
koskaan sukkapukuja tai kaulureita, ei
sterilaatioiden eikä muidenkaan operaatioiden
jälkeen, eihän esim. keisarinleikkauksen jälkeen,
pukua tai kauluria voisi naaraalle ajatellakkaan
(pennut eivät saisi imettyä maitoa tai emo ei
pystyisi hoitamaan pentujensa pesua yms.). Tästä
johtuen olen pyytänyt ompelemaan haavat niin,
ettei tikkejä jää paljon näkyville. Poistan
muuten myös näkyvät tikit itse pois, enkä vie
klinikalle.
Olen aina vähän ihmetellyt tuota puvun käyttöä,
sillä oma mielipiteeni on, että haava paranee
nopeammin jos se saa ilmaa, eikä sitä haudota
millään tupoilla tai puvuilla. Lääkäreillä on
toki jokaisella oma tyylinsä. Meillä ei ongelmia
haavojen tulehtumisista tms. ole vielä koskaan
ollut ja kissoja sentään on koko joukko. Voihan
toki olla niinkin, että pitkäturkkiselle kissalle
ei tikkien päistä ole sellaista "haittaa" kuin
lyhyt turkkisille ja siksi ne eivät niitä nypi,
vaikea sanoa ;-))
mielipiteet tuntuu jaukautuvan kahtia lääkäreiden
kesken tuossa asiassa. Felinasta sanoivat, että
kauluri tai puku ei ole välttämätön,
pieneläinklinikalta melkein suuttuivat kun
Roosalle ei oltu laitettu kauluria.
Roosalta poistetaan tikit 10.9. ja päätin nyt,
että se saa olla ilman kauluria siihen asti.
Leikkauksesta on kuitenkin jo yli viikko ja haava
on jo varmasti umpeutunut. Ja ei Roosa ainakaan
nyt viikonlopun aikana ole nyhtänyt tikkejä pois
:o).
Tottahan se on, ettei kissoja voi mitenkään olla
vahtaamassa kokoajan ja sekin on tosi, että
haavaa ei ole hyvä peittää vaan mielummin antaa
sen hengittää (aivan niin kuin ihmiselläkin).
Olisi mielenkiintoista tietää miksi jotkut
lääkärit ovat ehdottomasti kaulurin kannalla ja
toiset taas ei.
tuohon viimeiseen kysymykseesi on "he eivät
ymmärrä kissoja, eivätkä edes välttämättä osaa
niitä hoitaa". Olen niin monta kertaa "tapellut"
lääkäreiden kanssa kissoja koskevista asioista,
että tiedän miten jotkut heistä suhtautuvat
varsinkin sellaiseen omistajaan, joka itse tietää
paljon. ja aikas useasti olen kehottanut heitä
soittamaan Felinaan ja kysymään, jos eivät minua
usko. Tällä hetkellä kissoillani on todella fiksu
lääkäri-potilassuhde jossa omistajaa kuunnellaan
tarkoin.
Eräs esimerkki; vastasyntynyt pentuni tarvitsi
nestetystä (neulalla ja ruiskulla nestettä ihon
alle). Oli tammikuu ja todella kylmät ilmat. Olin
saanut toiselta lääkäriltä 100 km:n päästä,
nestettä ja neuloja. Koska neulat piti joka
piston jälkeen vaihtaa, ne tietysti loppuivat
heti kättelyssä. No soitin lähempänä olevalle
lääkärille ja pyysin nestettä ja neuloja, jotta
ei tarvitsisi ajaa niin kauas (tuohon aikaan ei
neuloja ja ruiskuja saanut apteekista ilman
lääkärin "lupaa").
Vastaus nosti niskakarvat pystyyn, en minä anna
maallikon pistää. vaikka kerroin hänelle, että
olen pistänyt ennenkin ja pentu kuolee jos ei saa
nestettä, ei lääkäri suostunut. Minun olisi
pitänyt viedä vastasyntynyt pikkuinen
vastaanotolle, lähes 30 asteen pakkasella ja
useamman kerran päivässä (nestettä piti antaa 2-3
tunnin välein). Voit kuvitella kuinka kiukkuinen
olin, koska tiesin kuinka tärkeää pennulle sillä
hetkellä oli lämpimässä lepääminen ja voimien
kerääminen, jotta se jaksaisi imeä emoansa. En
tiedä miten olisi käynyt jos olisin silloin
alkanut kiikuttaa pentua lääkärille. Tänä päivänä
tuo pikkuinen on jo isoisoisoäiti ja suhde tähän
kissaan on tietysti täysin omalaatuinen.
Tilanne selvisi, kun soitin felinaan ja kerroin
missä mennään ja mitä lääkäri minulle vastasi ja
sieltä sanottin, että jos tarvitsee mahaletkulla
syöttää, aja vaikka tänne niin he kädestä pitäen
neuvoo, ellet itse uskalla yrittää. Neulat ja
nesteen sain puhelin soitolla apteekista suoraan.
Nykyisin minulla on aina nestettä ja neuloja
varalla.
Niin se kyllä tuntuu olevan joissain paikoissa,
että eläinlääkärit eivät todella edes ole
kiinostuneita kissasta ja siitä mitä
haluat/yrität kysyä. Se on todella turhauttavaa,
varsinkin jos kisu on todella kipeä!!!
Onneksi olit kertomassasi tapauksessa tarpeeksi
sinnikäs ja luojan kiitos ne Felinassa
kuuntelevat mistä on kyse ja suhtautuvat asioihin
järkevästi ja tosissaan!
Ymmärsin että sulla on useampikin kisu? Osaisitko
antaa neuvoa seuraavaan asiaan: Roosa ja tämä
meidän uusi tulokas Veeti-poju(3kk) eivät oikein
tule toimeen keskenään. Roosa on hyvin
rauhallinen kisu ja Veeti taas on villi niinkun
pennut yleensä. Veeti ei jätä Roosaa
sekunniksikaan rauhaa ja Roosa sähisee ja juoksee
karkuun onnetoman näkösenä. Se reppana ei saa
edes syödä tai käydä vessassa rauhassa. Veeti ei
tosin oo ollu meillä kun vähän päälle viikon. Se
oli välissä hetken aikaa hoidossa, jotta Roosa
sai levätä leikkauksen jälkeen. Eli onko alku
vaan hankala ( ja minä vaan hätähousu :oD) vai
voiko todella käydä niin että ne ei sopeudu
toisiinsa? Roosa on ollut joskus hoidossa
kaverini luona jolla on kaksi leikattua kollia ja
niihin se kyllä sopeutui.
minulla on yli kymmenen kissaa ja meillä ei ole
suuria ongelmia soputumisen suhteen ollut.
Viimeisin pentu kun tuli taloon n. kk sitten, sai
osakseen vain ihmettelyä "ai että tämän näköinen
tällä kertaa", mutta luulen syynkin olevan selvä,
mitä enemmän kissoja sen helpompi on niiden
hyväksyä uusi tulokas.
Ensimmäinen on aina hankalin, koska jo olemassa
olevan kissan reviiristä tulee varmasti enemmän
kiistaa. Luulen, että "vanha" kissasi ja uusi
tulokas kyllä sopeutuvat toisiinsa, mutta aikaa
se voi viedä. Oma kokemukseni kahden ensimmäisen
kanssa (toinen niistä on vieläkin elossa, 16
vuotias) oli, että se vei 2 viikkoa aikaa ja sen
jälkeen olivat kuin ylimmät ystävykset (kuin
paita ja peppu).
Olen Felinassa käydessäni, keskustellut tästä
ongelmasta (koskien joidenkin lääkäreiden
käytöstä) ja sieltä tuli hyvin selvä kannanotto
asiaan, "kyllä monasti omistaja tosiaankin tietää
enemmän kuin jotkut lääkärit, koskapa heillä on
aiheeseen toisenlainen kiinnostus", tämän
allekirjoitan täysin. Ja toinen syy mikseivät
kaikki lääkärit osaa hoitaa kissoja, " kissojen
sairauksista saatava tieto on kaivettava esille
ja se vaatii halua ja kiinnostusta kissoja
kohtaan".
Ei tästä ole kuin pari kuukautta aikaa, kun otin
yhteen erään lääkärin kanssa kivipotilaan
hoidosta ja lääkityksestä. Kehoitin tuolloin
häntä kysymään vahvistusta felinasta, hän kun ei
ollut kuullutkaan kyseistä lääkettä käytettävän
tuohon vaivaan ja kissoille (ihmisten lääke) ja
hän sentään oli vast´ikään seminaarissa, siellä
vaan ei ilmeisesti käsitelty aihetta - kissojen
virtsakivet. No lääkäri kyllä myönsi
tietämättömyytensä ja sanoi, että olipa hyvä
saada tuokin tieto ;-D
eilen kun menin töistä kotiin niin kisut nukku
yhessä läjässä :O). Tosin saman tien Veeti alko
taas pöllyttää Roosaa, mutta nyt Roosa on ottanut
onneksi sellasen asenteen että "nenille ei
hypitä" eli puolustautuu reippaasti eikä pakene
heti kaappiin. Kyllä mä luotan siihen että niistä
tulee vielä kaverit.
Toivottavasti Roosalla vaan on kaikki ihan ok kun
tänään on leikkauksen jälkitarkastus. Huomasin
nimittäin haavan kohdalla omituisen patin. soitin
siitä jo alku viikosta Felinaan ja sen takia
jälitarkastuksen ajankohtaa aikaistettiin.
Leikannut lääkäri haluaa varmistaa ettei kyseessä
ole tyrä. Todellakin toivon kanssa ettei se ole
se, sillonhan se tarkottaa uusinta leikkausta!
Todennäkösempää kai kuitenkin on, että se on
jonkinlainen kudosreaktio.
Mulle on käynyt ihan sama juttu ton kissojen
pissa vaivoihin käytettävän ihmisten lääkkeen
kanssa. Roosalle oli määrätty sitä ja vein sen
sitten eräälle toiselle lääkärille muista syistä.
Lääkäri suuttui siitä mulle ja sano, että kaikkea
säkin suostut kissallesi syöttämään :o). Hassua
vaan, että niistä lääkkeistä on kyllä ollut apua
:D.