Hei, tämä voi kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta luulen kuulleeni ihtiriekon rääkyvän. Tämä tapahtui Juhannuksena. Olin keräämässä kukkia taikoja varten (en usko taikuuksiin, mutta perinteen vuoksi) koivumetsässä. Oli aika valoisaa ja kaunista, ja mieleeni tulivat ajatukset Juhannuksen taianomaisuudesta ja sen merkityksestä muinaisille ihmisille. Olin siis valmiiksi "lautautunut" taianomaiseen tunnelmaan, mutta aivan toisenlaiseen mitä oli tulossa.
Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta, kun yllättäen kauhea rääkäisy kuului aika läheltä minua. Se muistutti lapsen itkua, mutta myös eläimen ääntä. Jollain tapaa ääni oli kuitenkin ontto, ikään kuin kuollut. En tiennyt tarkalleen mistä se kuului. En nähnyt ketään, joten luulin sen tulevan puun takaa. Pelästyin tietysti pahan kerran ja hypähdin vastakkaiseen suuntaan, mutta päästyäni takaisin tolkkuihini päätin kuitenkin katsoa, mistä ääni tuli. Kiersin varovasti ja aika kaukaa sen koivun, minkä takaa luulin äänen kuuluneen. No ei siellä mitään ollut.
Kun poistuin paikalta, meinasi sydämeni pysähtyä, sillä kuulin äänen uudestaan. Tällä kertaa se vielä tuli aivan toisesta suunnasta, jotakuinkin edestäni, jossa oli tiheää kuusikkoa. Rääkyjä, mikä lie, oli siis kiertänyt eteeni. Tässä vaiheessa juoksin, kunnes olin päässyt toiseen maastoon (mäntykankaalle).
Mikä hemmetti siellä metsässä rääkyi? Tuli tässä mieleeni vanha tarina, että surmattu ja kastamaton, metsään haudattu vauva huutaa vääryyttä. Se oli ihtiriekko.
Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta, kun yllättäen kauhea rääkäisy kuului aika läheltä minua. Se muistutti lapsen itkua, mutta myös eläimen ääntä. Jollain tapaa ääni oli kuitenkin ontto, ikään kuin kuollut. En tiennyt tarkalleen mistä se kuului. En nähnyt ketään, joten luulin sen tulevan puun takaa. Pelästyin tietysti pahan kerran ja hypähdin vastakkaiseen suuntaan, mutta päästyäni takaisin tolkkuihini päätin kuitenkin katsoa, mistä ääni tuli. Kiersin varovasti ja aika kaukaa sen koivun, minkä takaa luulin äänen kuuluneen. No ei siellä mitään ollut.
Kun poistuin paikalta, meinasi sydämeni pysähtyä, sillä kuulin äänen uudestaan. Tällä kertaa se vielä tuli aivan toisesta suunnasta, jotakuinkin edestäni, jossa oli tiheää kuusikkoa. Rääkyjä, mikä lie, oli siis kiertänyt eteeni. Tässä vaiheessa juoksin, kunnes olin päässyt toiseen maastoon (mäntykankaalle).
Mikä hemmetti siellä metsässä rääkyi? Tuli tässä mieleeni vanha tarina, että surmattu ja kastamaton, metsään haudattu vauva huutaa vääryyttä. Se oli ihtiriekko.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mutta ei siltikään kannata sekaantua noituuteen, vaikka se ehkä olisikin vain pyhäkoulumaisen viatonta juhannustaikuutta....Saattaa oikeesti Paholainen silloin lähettää joitain demoneja sulle kuiskimaan...tiiätkai jutut niistä satanisteista jokka on kuullu askeleita ja muuta kammottavaa
Kun käytit sanontaa "rääkyi" ja sanoit muistuttaneen lapsen itkua, kyseessä oli melkoisen varmasti supikoira. Sillä on sellainen ääni. Myös ketun huuto on karmea kuulla synkässä metsässä, mutta se on enemmän tosiaan huuto.
Rantapiru ?
Metsässä pikkutyttönä oudon äänenLöysin metsiköstä puuhun naulatun alkeellisen tuulikanteleen.Toisella kertaa aikuisen kaksi kertaa kuullut rääkynmisen kaltaista ääntä.Tuuli hankasi lähekkäin kasvavien puiden runkoja yhteen.Olisit tutkinut paikan kunnolla.Kaikelle löytyy järjellinen selitys.Metsän rauhassa yhtäkkinen ääni kuulostaa kyllä karmealta.
Melko varmasti se oli kettu, kettu rääkyy sydäntäsärkevänkammottavasti.
aika ihanasti
Kutsuvan?
Minäkin olen kuullut järkyttävää, selittämätöntä parkumista. Ääni tuli kesämökkinämme olevan vanhan maalaistalon aitan takamaastosta, synkästä metsiköstä. Kyllä se lähinnä muistutti vauvan itkua. Kolmesti olen kuullut, kerran kesti pidempään.
Ainoat keksityt luonnolliset selitykset ovat, että tuuli ulvoo aitan kattorakenteissa, tai että kelohonka narisee. Olen tosin kuullut molempia, eivätkä ne paljoa muistuta tätä parkua. Aitta ja varsinkin se metsä ovat muutenkin aavemaisia paikkoja, enkä siellä paljon yöaikaan liiku.
Näin myös kerran sivusilmällä aitan reunalla seisovan pitkän miehen(?) hahmon, mutta näille "varjoihmisille" taitaa kyllä olla psykologinen selitys.
Joo, kyllä löytyy aivan uskottava selitys ihmisen psyykkeestä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Varjoihmiset