Oli karmea sää satoi vettä ja melkoinen tuuli puhalsi naapurin tyttö tuli hakemaan eskari ikäistäni tytärtäni ulos leikkimään,jossa ei mitään outoa ole mutta hänellä oli vain kevyt pusakka ja verkkarit jalassa.Oma tyttöni halusi myös ulos verkkareissa kun kaverillakin on,siihen komensin että HALUATKO KURIKSET VAI KEUHKOKUUMEEN hän valitsi lopulta kurikset.Tytöt leikkivät pihalla sateessa kolmisen tuntia,sitten ovikello soi halusivat sisään molemmat kun kaverin äiti ei ollut kotona ja hänellä oli kylmä,laskin heidät sisään oli tyttö läpi märkä kurasissa vaatteissaan joten oli annettava kuivaa päälle,oma lapsi riisui kurahousut takin ja rukkaset hänen vaatteensa olivat kuivat ja olo mielyttävä kun kaveri pärski viluissaan.Kysyin hänen äidiltään kun tuli tyttöään hakemaan että miksi et laittanut tytölle kuriksia oli vastaus KUN LAPSI EI HALUNNUT. Toiset vanhemmat antavat lapselle kaiken vallan,tässä asiassa voi kysyä kuten tein ei lapset nyt keuhkokuumetta halua,nyt naapurin tyttö on neljättä päivää sairaana kun omani leikki tänäänkin kaatosateessa täysissä kuriksissa tietenkin.
kaikki valta lapselle
Anneli
71258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos lapsi alkaa vaatimaan, että pitäisi päästä ulos jossain ihan älyttömissä vaatteissa, kannattaa kertoa sen hetken sään asettamat reaaliteetit siinä muodossa, että lapsikin tajuaa, mitä on hyvä pukea päälle. Lapsi ei aina osaa sisällä lämpimässä ajatella, että tänään on ihan oikeasti ulkona kylmempi kuin eilen.
Nykyajan lapsilta vaaditaan liikaa vastuuta eli annetaan tai pistetään heidät liian aikaisin itse päättämään valinnoistaan. Toki omatoimisuus on hyvä asia ja sitä tuleekin tukea lapsen iän mukaan.
Vanhemmat luistavat mielellään vastuustaan, liekö mukavuudenhalua vai väsymystä kinata lapsen kanssa päivän selvistä asioista. Ja itse jo vuosia päiväkodissa työskennelleenä voin kertoa, että sellaista ihmettä kuin kuriksia rakastava lapsi ei ole eteeni tullut!
Tässä maailmassa on niin paljon asioita, joita lapset eivät haluaisi tehdä mutta joita on pakko tehdä.... entä jos antaisimme lasten itse päättää niistä kaikista.
Eli rajat ja rakkaus kunniaan...myös säänmukaisen vaatetuksen kohdalla. Sekin on rakkautta lastaan kohtaan.
Meidän lapset kohta kouluiässä on totutettu ulkoilemaan sadesäässäkin sellaisessakin kun nyt on ollut,he tykkäävät kuraleikeistä ja ymmärtävät että kuraleikkejä on kiva leikkiä kun ei kastu,jotta ei kastu on oltava täydet kurikset.Poika totesi että on kiva istua kuralätäkössä kun pylly ei kastu joten on niitä lapsiakin jotka ymmärtävät että halutessa pysyä kuivana on käytettävä kuriksia.
Poika oli tänään hirmu sateessa ja tuulessa ulkona sisään tultuaan riisui kurikset ja oli kuiva kun naapurin lapset olivat kastuneet alusvaatteisiin asti,säästäkää vaivaa laittakaa lapsille kurikset näillä keleillä.
Meillä on joskus käyty taistelua kesällä kuivalla aurinkoisella ilmalla siitä, laitetaanko kurikset vai ei. Lapsi on huomannut kurikset kaapissa ja tahtoo laittaa ne just nyt päälle, kun ollaan lähdössä ulos. Ei siinä auta kuin sanoa, että kunhan tulee vesisade, niin laitetaan sitten. Sitten kun viimein koitti se sadekeli ja äiti sanoi, että laitetaan kurahousut jalkaan, niin ei tarvinnut kahdesti kehoittaa. (Meillä on muuten tytöt saaneet itse päättää kuravaatteidensa värin, kun on niitä kaupasta ostettu.)
Joskus homma menee riitelyksi, tahtojen taisteluksi. Kun äiti ei anna periksi eikä lapsi suostu vaan haluaa pitää oman päänsä, esim. mennä ulos epäasiallisissa vaatteissa, on edessä lapsen kiukkua ja huutoa ja sitten se kuuluu naapureillekin ja sitten siellä ajatellaan että lasta kohdellaan huonosti jne. Ja saatetaanpa ihan soittaa ovikelloa ja tulla kertomaan epäilys ääneen eikä uskota että kyseessä on normaalia lapsiperheen ulinaa, niin... tilanne on ikävä.
Esim. lapsi haluaa päiväkotiin lempparihousunsa. NE ovat pyykissä, mitkään muut housut ei kelpaa ja äiti ei suostu kaivamaan pyykkikopasta likaisia, joten lapsi makaa lattialla aamulla klo 6.30 ja parkuu.
Äiti tietää että naapuriin kuuluu ja sanoo: "se huutaa siksi, että haluaa lempparihousut... "
Illalla naapuri soittaa ovikelloa ja valittaa metelistä. Kun TAAS teillä oli meteliä ja kun TAAS lasta kohdeltiin huonosti.
Äiti kertoo mistä oli kyse. Naapuri sanoo, että hän kyllä kuuli sen; naapuriin siis todellakin kuului äidin normaalilla puheäänellä lausutut kommentitkin, jotka oli ihan oikeasti tarkoitettu naapurin korville...
Naapuri on sitä mieltä että lasta kohdellaan huonosti ja ilmaisee säälinsä lasta kohtaan ja aikoo kertoa lastensuojeluviranomaisille. Äiti kehoittaa tekemään näin.
Koska yhteydenottoa ei koskaan kuulu, äiti päättelee ettei naapuri kuitenkaan ole ilmiantanut heitä ja on pahoillaan tästä.
TAI: lapsi ei saa kaupassa purkkaa: se oli luvattu vain, jos lapsi käyttäytyy kunnolla kaupasa eikä hän jaksanut olla kunnolla. Joten lapsi parkuu. Nostaa purkan hihnalle, äiti sen pois.. jne.
Kassajonossa perässä tulee täti, joka sanoo: minä voin ostaa sen.. ja nostaa purkan liukuhihnalle.
Niin, että ei mikään ihme jos äidit antavat periksi lapsilleen.
Ps: nämä tarinat ovat tositarinoita ja tapahtuneet Suomessa keskikokoisessa kaupungissa -90-luvun alussa!!
Joo tuo on täysin totta!!!
Karseinta mitä tiedän: uppo oudot tädit tai mummelit jotka sanoovat: "kauheeta kun se huudattaa tuota lasta." Vaikkeivat he edes tiedä miksi lapsi itkee...(kaupan kassajonolla kuultu)