Hei! Poikamme(5,5kk) on ihana ja sosiaalinen tapaus, mutta ongelmana on äidin ajan riittämättömyys mihinkään muuhun kuin lapsenhoitoon. Vauva osaa kääntyillä lattialla ja leikkiä leluilla, mutta kitinä alkaa heti jos äiti häviää näköpiiristä, tai vaikka olisi samassa huoneessa mutta tekee muuta kuin seurustelee lapsen kanssa. Vessassa käyntikin(äidin) ilman lasta aiheuttaa joskus huutokonsertin. sylissä lapsi viihtyy, mutta olisi ihana joskus syödä aamiainen ´tai lounas niin että lapsi on tyytyväisenä sitterissä tai lattialla leluineen. Tiedän, että tämä on hyvin voimakastahtoinen lapsi, mutta emme tietääksemme ole häntä "totuttaneet" olemaan jatkuvasti sylissä vaan laitettu sitteriin tai lattialle aina omien askareiden ajaksi. Ei vaan tunnu kivalta kun pieni kitisee tyytymättömänä jatkuvasti. Pojan isä on päivät töissä ja tulee illalla, olen päivät yksin lapsen kanssa. Myös päiväunet ovat pienellä vähäiset vaikka yöllä nukkuukin hyvin. Onko muilla vastaavaa? Olisiko kellään vinkkejä kuinka saisi lapsen "totutettua" olemaan sitterissä tai lattialla sen aikaa että saa pienet kotiaskareet tehtyä?
vauvan seurankipeys
neuvoja?
10581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Se saattaa olla tuollaista... mutta se menee ohi... usein siinä vaiheessa kun lapsi oppii liikkumaan ympäri kämppää. Sitten suret kun ei suostu enää sylissä istumaan.
Minä olen jo aikoja sitten luopunut aamukaffesta, juon sen vasta kun lapsi on päiväunilla ja saan juoda KOKO kupillisen istuen aloillani. Saat varmaan käydä vessassa ja syödä rauhassa kun isä on kotiutunut töistä, saathan?
Oletko kokeillu liinaa tai kantoreppua imurointiin ja muihin kotihommiin?
laittaa vaikka hyppykiikkuun lapsen hyppimään hetkeksi, että saat tehtyä jotain pientä samalla. Nosta sitteri pöydällä, otta vauva näkee sinut koko ajan, mutta katso, että sitteri ei pääse tippumaan!!
IKINÄ NOSTA SITTERIÄ PÖYDÄLLE! Vaikka kuinka varmistaisit, ettei se pysty tippumaan.
Ensiavussa on nähty niin monta tapausta "ei se voi tuosta tippua"
Jos vauva jaksaa olla sitterissä ni kyllä se jaksaa siinä olla ihan lattialla..
Ota kantoliina tai -reppu avuksi, niin saat touhuttua lapsen kanssa
Toiset vaan on seurallisempia kuin toiset, toiset taas viihtyvät jo pienestä jonkin aikaa omissa oloissaan. Eipä sitä pientä voi ruveta "koulimaan" eikä pidäkään. Meillä tyttö on ollut pienestä aina mukana, ei ole itsekseen viihtynyt eikä ole tarvinnutkaan. Kantoliina on ollut hyvänä apuna. Täyttää kohta vuoden ja nykyään touhuaa paljon itsekseenkin.
täällä olikin jo hyviä vastauksia. Monille vanhemmille tulee yllätyksenä, kuinka paljon vauvaa tulee pitää sylissä!!!
meillä kannoin poikaani ergossa aina 9 kk saakka ja muut ajat oli sylissä ku olin sohvalla tai tuolilla. koska ei viihtynyt yksin! sitteriä käytettiin tässä huushollissa ehkä 15 min päivässä, kun oli PAKKO saada joku tärkeä juttu tehtyä (kiehuvan kattilan kanssa ei saa pitää vauvaa mukana).
Ota sellainen asenne, että olet äitiyslomalla lastasi varten, et huusholliasi varten.
Kanna vauvaasi ku teet pakolliset askareet (joita mun mielestä on pyykit ja tiskit) ja LEPÄÄ silloin ku vauvaki. Meillä alkoi nukkuu kunnon päiväunia vasta 7 kk iässä. sitä ennen torkkui pätkiä.
Ihmislapsi syntyy aivan keskentekoisena, useimpiin muihin nisäkkäisiin verrattuna avuttomana ja riippuvaisena vanhempien hoivasta. Amerikkalainen lastenlääkäri William Sears (kuuluisan The Baby Bookin kirjoittaja) sanookin: "Ihmisen sikiöaika kestää oikeastaan 18 kuukautta: yhdeksän kuukautta kohdussa ja yhdeksän kohdun ulkopuolella kannettuna".
Meidän kulttuurissamme vallitsee käsittämätön vimma jättää pieni vauva yksin - sänkyyn, vaunuihin, sitteriin, kantokoppaan, lattialle, ja viihdykkeeksi hänelle tarjotaan mobilea tai värikkäitä leluja joita heilutellaan vauvan kasvojen edessä... Vauvan kannalta tämä on luonnotota ja julmaa. Ihmisvauva suorastaan huutaa (ihan kirjaimellisestikin joutuu usein huutamaan) kosketusta, liikettä, mahdollisuutta seurata ihmistovereidensa normaalia, arkista elämää turvallisesti vanhemman liikkeiden rytmissä mukana keikkuen.
Ihmisellä on poikasen oikeaan hoitoon ohjaava vaisto aivan kuten eläimilläkin, meidän vain on sitä vaikeampi kuunnella kaiken älyllisen ja kulttuurillisen tietotulvan joukossa. Joillekin meistä vauvan vaatima läheisyys voi olla omista lapsuudenkokemuuksista johtuen vaikeampaa kuin toisille, mutta useimmat vanhemmat haluavat kuitenkin pitää lasta paljon sylissä ja lähellä. Silloinkin, kun Virallinen Lastenhoitokulttuuri käski olla "totuttamatta lasta syliin", neuvon noudattaminen oli useimmille vanhemmille tuskallista, ja tyhmä neuvo se olikin, ajattele nyt: "älä totuta häntä rakkauteen", "älä totuta häntä ravintoon", "älä totuta häntä turvallisuuteen".
Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista syytä pitää lapsi lähelläsi
1)kantaminen on se, mitä lapsi synnyttyään odottaa. hän on juuri hytkynyt äidin liikkeessä mukana yhdeksän kuukautta. lapsella on liikkeessä ja liinan puristuksessa tuttu ja turvallinen olo.
2)lastaan kantava äiti on vapaa liikkumaan, toimimaan, seurustelemaan. kantaminen ehkäisee yksin jäämistä, turhautumista ja masennusta.
3)kannetun lapsen aivot kehittyvät paremmin, tietty määrä liikestimulaatiota on jopa välttämätöntä aivojen normaalille kehittymiselle.
4)kantaminen edistää sitoutumista (bonding) aikuisen ja lapsen välillä, ja näin on sekä hyväksi lapsen psyykkiselle kehitykselle, että auttaa aikuista kosketukseen vaistojensa kanssa.
5)kantoliinassa lapsi ei jää muiden ihmisten elämästä syrjään, vaan on koko ajan keskipisteessä mutta EI keskipisteenä - mikä voi ahdistaa lasta kovasti
6) kun lapsi on lähellä, äiti voi vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja oppii myös lukemaan lapsen viestejä paremmin, esimerkiksi imetyksen onnistumiselle tämä voi olla merkittävä tekijä
7)kannettu lapsi itkee selvästi vähemmän kuin sitteri-, sänky- ja lattialapsi
8)kannettu lapsi nukkuu liinassa helposti ja aina halutessaan
9)kannettu lapsi kehittyy fyysisesti ja motorisesti nopeammin kuin lapsi, joka jätetään omilleen
10)kannettu lapsi ei tarvitse leluja ja erityisiä vauvavirikkeitä - maailma on hänen mobilensa
sivun alkuun
--------------------------------------------------------------------------------
Tai sanoisiko sen vielä lyhyemmin?
1) kantaminen on lapselle hyväksi
2) kantaminen on äidille hyväksi
3) kantaminen on perheelle hyväksi (vauvan kantaminen helpottaa myös vielä nuoren esikoisen kanssa touhuamista - ja muutenkin)
on kantaminen hyväksi joo, mutta kun mulla on tuo vajaa 5:n kuukauden ikäinen, 10 kiloinen neitokainen.. Ei kestä äipän kroppa.
Ei ehkä jollain rintarepulla kannettaisikaan, mutta hyvällä kantorepulla tai kantoliinalla ei mitään ongelmaa :) Ja meidän tyttö kohta vuoden ja paljon kannan edelleen ;)
mä kannan meidän reilusti yli 1 vuotiasta ja ehkä vähän yli 12 kg selässä nykyään täällä kotona. Ergorepussa ja manducarepussa vuorotellen. Saan imuroitua, laitettua pyykit ja tiskit ja poika keikkuu tyytyväisenä selässä syöden purulelua.
Muuten kitisisi ja pyörisi tiellä. Haluaa oikein kyytiin. Kannoin sitä 3 viikkoisesta, aluksi liinassa,
ku on hyvät välineet, niin kantaminen ei tunnu missään! Ja omat lihaksetki saa töitä!
Hei! Meillä poika nyt 4kk ja kantoliina ollu kovassa käytössä.Siinä saa kotityöt tehtyä,kun lapsi kulkee mukana.Ja sit otan aina pojan mukaan jos laitan ruokaa niin istuu bumbossa tai on keittiön lattialla niin et näkee samalla mitä puuhastelen.