En ymmärrä miksi isä ei halua tavata omaa tytärtään.
Tyttö vasta 4v eikä näe isäänsä kuin 1-2 kertaa vuodessa.
Olisiko parempi kieltää näkemästä kokonaan kun ei muutenkaan häntä mikään kiinnosta?
Lapsi kyllä on innoissaan niinä muutamanakin hetkenä kun näkee ja siksi en ole kieltänyt, mutta onko pidemmän päälle lapselle parempi olla kokonaan näkemättä vai että näkee edes joskus?
lapsen isän ja minun välillä ei ole mitään riitaa että siitä ei ainakaan johdu.
Tyttö vasta 4v eikä näe isäänsä kuin 1-2 kertaa vuodessa.
Olisiko parempi kieltää näkemästä kokonaan kun ei muutenkaan häntä mikään kiinnosta?
Lapsi kyllä on innoissaan niinä muutamanakin hetkenä kun näkee ja siksi en ole kieltänyt, mutta onko pidemmän päälle lapselle parempi olla kokonaan näkemättä vai että näkee edes joskus?
lapsen isän ja minun välillä ei ole mitään riitaa että siitä ei ainakaan johdu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos lapsi on innoissaan edes niistä parista kerrasta ja isä tulee aina kun on luvannut tulla, niin missään tapauksessa et mene kieltämään.
Huonokin isä on lapselle tärkeä. Eikä hänen tarvitse isompana ihmetellä "kuka minun isä on" kun tietää että se on se joka käy kerran vuodessa...
huomaa ei täällä palstoilla on tehty isästä joku ihmeen "Pyhä lehmä". Ilman isää voi lapsesta tulla täysin normaali ja tasapainonen aikuinen.
harvojakaan tapaamisia ei saa kieltää.
Niin moni äiti täällä suhtautuu asiaan niin ettei isää tarvita...vaan annapa olla jos vaikka oikeudessa määrätään lapsi isälleen..vieläpä yksinhuoltoon niin:
PYHÄINHÄVÄISTYS!
Ei vanhemmuus ole sukupuolesta kiinni, koittakaa jo ymmärtää. Ja myös se että monissa huoltokiistatilanteissa se fiksumpi osapuoli on juuri isä. Siis ihan lapsenkin edun kannalta.
meillä samanlainen tilanne.Toiset isät vain eivät kasva isyyteen ja kanna siitä vastuuta.Harmi isän puolesta koska ei tule saamaan enää isompana lapseen sellaista suhdetta joka pienestä alkaen solmitaan ja kuinka paljosta jääkin paitsi!
Näin äitinä yritän kasvattaa lapseni parhaani mukaan ilman isää ja uskon että hänestä kasvaa kelpo kansalainen.Arvokas ihminen.
Onko lapsella isovanhemmat ? Kun sulla ei ole lapsen isän kanssa mitään riitaa, voit kysyä halaisiko tytön suku tutustua ihanaan lapseen.
täytyy sanoa että murheellinen juttu...varsin usein on niinkin, että isä haluaisi tavata lapsia, mutta lasten äiti käyttää lapsia pelinappuloina, vaikeuttaen kaikin tavoin isän ja lasten yhteydenpitoa...
"lastensuojeluvalvojan"täydellä tuella ja siunauksella tietenkin...
Miten tuollaisia viranomaisia voi olla? Joku nyt varmaan epäilee sinua mutta minä en, koska olen kokenut samaa. Äitiä uskotaan kun hän vain jotain sanoo (väittää) ja isää taas ei (vaikka todistaisi asiansa)!
Eli joku mättää ja pahasti! Kysymys kuuluukin miten toimia jos viranomainen on puolueellinen ja siitä on vieläpä näyttöä?! (tosin viranomaisetkin ovat usein ovelia eli hoitavat mielellään vain puhelimitse asioita niin vaikea todistaa asiaa ellei nauhota).
Lapsellasi on vain yksi äiti ja isä tässä maailmassa. Jos isä pystyy tapaamaan tytärtänne 1-2 kertaa vuodessa, ole siitä onnellinen. Valinta on hänen ja voi olla, että juuri nyt hänellä ei ole kapasiteettia enempään. Jos haluat etsiä vähäiseen tapaamiseen syitä, mieti ensimmäisenä tyttärenne isän suhdetta hänen omaan isäänsä. Jos haluat, että tyttärelläsi on suhteita hänen isänsä sukuun, mieti voisitko auttaa näiden suhteiden ylläpitämistä. Näin tyttäresi saa eväitä sitä päivää varten, jolloin hän itse vastaa omista ihmissuhteistaan ja niiden yllä pitämisestä :)
Kiitos, en ole estämässä tapaamisia. Isän vanhemmat asuvat yli 100km päässä mutta lähetän välillä kuvia postissa.
Ei hekään tapaamaan ole tullut mutta en ole kyllä kutsunutkaan... siinä saan itseäni syyttää.
Kun erosimme isä kyllä tapasi useammin sen ensimmäisen vuoden aikana mutta ikinä ei ole yöksi ottanut ja taaskaan en ole sitäkään edes vaatinut.
En halua pakottaa koska ei se mielestäni auta ainakaan.
Olen kysynyt syitä miksei halua tavata eikä osannut vastata mitään.
Joka on miettinyt samaa. Tytär oli n.1kk kun jäin sen kanssa lopullisesti yksin. Isä tunnusti lapsensa kunniallisesti mutta ei tahtonut yhteishuoltoa eikä tapaamissopimusta. Tyttö on aina tiennyt kuka hänen isänsä on koska on ollut isän äidin kanssa paljon tekemisissä. Vuosien varrella mielipiteet isästä ovat vaihtuneet monesti. Alkuun isä oli "sankari". Isä on niin pitkä ettei mahdu ovesta kumartamatta, mun isä sitä ja tätä. Noin 5-vuotiaana tyttö ilahtui kun näki isänsä vilaukselta, kun ajoimme autolla ohi. Samantien ilo vaihtui suruksi, miks isä ei halua olla mun kanssa? Mitä siihen osaa äiti vastata.
Isä perusti uuden perheen ja sai uuden lapsen. Tyttö oli tosi iloinen uudesta sisaruksesta, mutta samalla murehti, miks isä ei halua olla hänen kanssaan. Isä otti yhteyttä silloin tällöin, yleensä kun hänellä oli jotain kerrottavaa, ei kyselläkseen tytön kuulumisia.
Noin 8-vuotiaana tyttö ei suostunu lähtemään jouluaterialle mummulaan, jos isä on siellä. Tuumas ettei hänellä ole sille paskapäälle mitään asiaa(tyttö ei muuten kiroillut, joten pidin sitä aika rankkana lauseena).
Isälle syntyi uusi lapsi, taas isä otti yhteyttä. Tyttö tietysti ilahtui taas uudesta sisaruksesta, mutta samalla tuli iso suru siitä ettei isä välitä hänestä ollenkaan.
Nyt tyttö on 11v. Isäänsä suhtautuu tyylillä EVVK. Kyllä se isänsä kanssa juttelee puhelimessa mutta isänsä lupauksiin ei usko eikä itse isälle soittele. Tuumas pari viikkoa sitten että aika outoa että hänellä ei ole koskaan ollut isää vaikka hänellä on isä....taas meni äiti sanattomaks...
Niin paljoan itkua, surua ja pettymyksiä on tämä super-isi tyttärelleen aiheuttanut että oon miettinyt monesti että olisko ollut parempi ettei tyttö olis ollut missään tekemisissä isänsä kanssa. Ei ole ollut kiva katsella tytön itkuisia silmiä kun isä aika-ajoin "kääntää veistä haavassa" ja kertoo kuinka hyvin menee.
Oon itse ollut aina sitä mieltä ettei yhteydenpitoa saa kieltää missään nimessä, mut silti välillä tuntuu että onkohan se asia oikeesti niinkään.
Vaikeita juttuja... :-(