jospas minä kissan saisin....

...SINUN ON OTETTAVA MYÖS VASTUUTA! MUL ON IHAN
SAMA......jospas minä kissan saisin kyllä...

Pidä kissaa sisäkissana, niin ei ainakaan koira
pure sitä. Ja käytä se tarpeeksi usein
lääkärillä, niin ei tule tautejakaan. Onnea
kissan hankintaan! =)

Ensinnäkin sellainen neuvo, että pidä kissaasi
sisäkissana, niin se ei joudu niin monelle
vaaralle alttiiksi.


Haluasit neuvoja siitä, miten suostutella
vanhemmat hankkimaan kissa. Haluatko kuulla minun
tarinani, miten lopulta sain kissan?

Olen halunnut koko ikäni (14-vuotta) kissaa,
mutta aina vanhemmat ovat sanoneet "ei". Viime
keväänä paras kaverini sai toisen kissan ja
silloin minä päätin, että nyt minäkin sellaisen
saan.

Ongelmani oli meidän perheessä se, että siskoni
ja äitini olisivat ennemmin ottaneet koiran, kun
taas isäni ei ikimaailmassa ottaisi koiraa,
kissankin juuri ja juuri.

Ensin minun piti siis puhua siskoni ympäri. Eikä
siihen montaa päivää tarvittukaan, kun kissoja
vihaavasta koiraihmisestä tuli ihminen, joka
pitää molemmista.

Sitten otin käsittelyyn vanhempani. Kerroin
heille tuntitolkulla kissan hyvistä puolista ja
yleensäkin kissanhoidosta. Hankin kaikki tiedot
mitä kissan hoidista vain voi saada käsiini
(nyttemmin olen tosin huomannut, että kirjat ovat
hyvin usein väärässä).

Sitten yhtenä iltana kesäkuussa se vain tapahtui.
Vahempani katselivat televisiota kun raahasin
heille yhden kissakirjoistani näytille ja he
alkoivat selailemaan sitä. Ensin he ihan
piloillaan miettivät minkä rotuisen kissan
ottaisimme. Sitten äitini taipui. Hän lupasi,
että saan kissan. Hän tiesi, että jos ottaisimme
koiran, hän sen joutuisi hoitamaan, eikä hän
halunnut sitä. Hän kuitenkin uskoi, että minä
huolehtisin kissan (niin kuin olen tehnytkin). Ja
kun äiti oli taipunut, taipui lopulta isäkin.

Heinäkuun alun olimme ulkomailla, joten kissan
hankita hieman viivästyi. Kun sitten tulimme
kotiin, ei kulunut montaakaan päivää, kun kissan
haimme eräästä talosta maalta.

Ja nyt meillä sitten on pieni, musta Elwiira.

Toivottavasti jaksoit lukea tämän tarinan =)

Minulla on neljä norjalaista kissa, pienin on
pelkästään viiden vuorukaisen ikäinen. Ihana
harmaa ja valkoinen pitkäkarvainen unelma.
Minulla on ollut monta kissaa (olen myöskin
hieman vanhempi kuin sinä ). Tämä meidän uusi
kissanpentu on uusi kissa meidän pikkupojalle.
Hänen aikaisempi kissa kun jäi auton alle ja me
kaikki itkettiin.
Mutta en voisi ajatella elämääani ilman kissoja.
Elämässä voi aina tapahtua onnettomuuksia ja
kissat eivät elä niin kauan kuin me.
utta meidän ihana Emma on nyt jo 18
(kahdeksantoista ) vuotias, hän kiipeilee yhä
puissa ja jahtaa pikkulintuja. Emma ei saa niitä
enää kiinni, mutta innostusta on.
Kerroppa vanhemmillesi, että se ilo ja
onnellisuus mitä kissa haluaa antaa ja ottaa,
sitä ei voi saada mistään muualta.
Koiran voi pelkästään napsutella pois, mutta
kissa hyppää syliin, eikä halua muuta kuin lämpöä
ja rakkautta ja se VAATII sitä.
Sanoppas isälle ja äidille, että ei ole
maailmassa parempaa hermolääkettä kuin kissa.
Kissa saa kaikki tuntemaan itsensä rauhalliseksi
ja harmooniseksi. Ne kun luottavat itseensä ja
tietekin silloin niillä on mahdollisuus antaa
meille lämpöä ja rakkautta, jos olemme sen
arvoisia.
Pieni kulta.
Keskustele isän ja äidin kanssa. Sitä ei voi
ottaa suruja etukäteen, ,mutta riemu ja
onnellisuus, sitä täytyy olla lupa nauttia.
Ja pieni kissa antaa paljon onnea, ja elää
toivottavasti ihan yhtä kauan kuin meidän Emma.
Meillä on nyt neljä kissaa, EMMA 18-19 vuotias,
Mörrimöykky seitsemän kiloinen pieni kissa ja
sitten meidän pieni "Dulla", joka ei paino mitään.
pikku vauvakissa.
Kerroppa vanhemmillesi, että se ei ole niin
vaikeaa ottaa pientâ kissalasta kotiin.
Koko perhe saa pieneltä rakkautta ja suruja ei
kenenkään pidä ottaa etukäteen.

Ystävällisin terveisin Norjasta
Maija, Emma, Mörrimöykky, Dulla ja pikku kissa
aviomieheni Fred ja lapseni Hannu.