Meillä ei ole yhteisiä lapsia, puolisollani on etälapsia, joista maksaa elatusmaksua.
Nyt olen saanut hyvätuloisen työpaikan ja puolisoni on sitä mieltä, että hän ryhtyy maksamaan lainaa vähemmän (maksamme puoliksi tai ainakin 40/60 hänen hyväkseen) ja käyttää "ylimääräiset" rahansa ei-yhteisiin asioihin. Eli minun suuremmat tulot kasvattavat minun lainapottiani ja laskuvuortani yhteisistä menoista.
Itse olen taas ajatellut, että ostaisin kiinteistön omistusoikeutta itselleni enemmän suuremmilla tuloillani enkä elätä puolisoni lapsia (ja välillisesti exää). Elatusmaksuihin minun ei tarvitse koskea, mutta kun hän ei enää osallistu muihin kustannuksiin ja ostelee "ylimääräistä", johon hänellä ei olisi varaa.
Vähän harmittaa. Ja harmittaa sekin, että olen itse rahoistani niin nuuka. Tästä taitaa tulla riitaa..
Miten muilla ratkaistu elareiden sovitus yhteisiin menoihin?
Nyt olen saanut hyvätuloisen työpaikan ja puolisoni on sitä mieltä, että hän ryhtyy maksamaan lainaa vähemmän (maksamme puoliksi tai ainakin 40/60 hänen hyväkseen) ja käyttää "ylimääräiset" rahansa ei-yhteisiin asioihin. Eli minun suuremmat tulot kasvattavat minun lainapottiani ja laskuvuortani yhteisistä menoista.
Itse olen taas ajatellut, että ostaisin kiinteistön omistusoikeutta itselleni enemmän suuremmilla tuloillani enkä elätä puolisoni lapsia (ja välillisesti exää). Elatusmaksuihin minun ei tarvitse koskea, mutta kun hän ei enää osallistu muihin kustannuksiin ja ostelee "ylimääräistä", johon hänellä ei olisi varaa.
Vähän harmittaa. Ja harmittaa sekin, että olen itse rahoistani niin nuuka. Tästä taitaa tulla riitaa..
Miten muilla ratkaistu elareiden sovitus yhteisiin menoihin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pidä vaan kiinni omista rahoistasi. Toki lapsilleen saa ja pitää ostaa välillä elareiden lisäksi jotain ylimääräistäkin, mutta jos rahaa on hänellä vähemmän, niin ei sinun niitä tarvitse kustantaa.
Meillä minä olen hieman vähempituloinen kuin mieheni, hän maksaa yhdestä lapsesta yli 300€. Pidän tätä todella suurena summana ja pojan äiti käy ihan hyvissä töissä ja saa lapsilisätkin. Aika klassinen kiristystapaus erovaiheessa.
Omien lapsieni kulut maksan minä ja saan pienemmät elarit kuin mieheni ex. Me erosimme sovussa ja halusin, että ex-miehelle jää myös joku elämisenmahdollisuus. En koskaan pyydä mitään lisää enkä puutu hänen nykyiseen elämäänsä. Hyvin onkin sujunut.
Tästä olisi voinut tehedä uuden aloituksen tai laittaa tämä vaikka yh-palstallekin.
Jos olisikin näin: Etävanhempi, joka noudattaa sovittua tapaamisoikeutta, eli tapaa lapsiaan kotonaan tietyn ajan viikosta/kuukaudesta, maksaisi vähemmän elatusmaksuja kuin etävanhempi, joka ei lapsiaan tapaa?
Tämä ei olisi rangaistus varsinaisesti tapaamattomalle etävanhemmalle, vaan ihan järjevää, koska toki vanhempi, joka ei lapsiaan tapaa, ei myöskään koskaan osta ruokaa tms. lapsilleen. Tapaava vanhempi ostaa ruokaa vaikka joka toinen viikonloppu, käyttää lapsiaan omalla kustannuksela jossain, asuu usein hieman isommassa asunnossa lasten takia yms.
Kuullostaa ihan toimivalta systeemiltä, voisi jopa saada jotkut isukit tapaan lapsiaan. Pitäisikö tehdä kansalaisaloite?
Tämä on jo keksitty ja se on luonapitovähennys.Eriasia miten se toimii ja saa sovittua käytännössä =)
Entä tapaus, jossa lähi on vedättänyt tapaamiset minimiin ja sabotoi niitäkin. Pitäisikö etän maksaa isompaa maksua, vaikka mieluusti pitäisi ja passaisi lapsia.
elariongelmien ratkaisu otsikon alta:
kuka saa lapset. Tähän liittyi olennaisena osana myös laajat tapaamiset.
Ja sehän tarkoittaa että molemmilla on lapset.
Mutta se raha, paremmin ansaitsevana olkoonkin isä niin kykenee kustantamaan lapsen elatuksen paremmin kuin pienempi-palkkainen äiti.
Se, että eräässä huoltajuuskiistassa oikeus määräsi laajojen tapaamisoikeuksien vuoksi etälle pienemmän elatusmaksun on johtanut siihen että äidit yrittävät kaikkensa että lapset saisivat tavata isäänsä vain joka toinen vkl. Sillähän taataan sitten paremmat elarit.
Täytyy ottaa huomioon sekin, että iso osa etä-isistä asuu isommassa asunnossa kuin ilman lapsia olisi tarpeen. Eli pitävät omalla kustannuksellaan joka toinen vkl tuleville lapsilleen tiloja.
Se, että lapset määrättäisiin paremmin hankkivalle puolisolle edellyttää sitä että isä haluaa lapset. En tarkoittanut asiasta automaatti-ratkaisua.
Ja yleensähän kun kiistoja oikeudessa käydään niin lasten asumisesta ja elareista ne käydään.
Olen nähnyt oikeuden päätöksen jossa äiti oikeuskäsittelyn ajan esti lasten tapaamiset isän kanssa ja kun istunto tuli niin yhtenä perusteena sosiaalitätien lausuntojen mukaan oli että lasten olisi parasta asua äitinsä luona kun ovat siihen tottuneet. Helvetin kieroa meininkiä, ja lasten edun nimissä.
ennenkaikkea lapsen oikeuksia tavata toista vanhempaansa.
Sosiaalityöntekijän pitäisi olla objektiivinen antaessaan lausuntoja. Eräs juristi sanoi minulle vuonna 2002 että isä voi saada lähihuoltajuuden vain jos äiti on narkkari tai huora. Se oli sen ajan oikeuskäytäntö.
Mikä on pätevä syy jäädä etävanhemmaksi?
Varmaankin se, että ei halua elättää lapsensa elatusmaksuilla lapsen lähivanhempaa ja saada siten vain nähdä lapsiaan joka toinen vkl.
Onko kukaan tullut ajatelleeksi mitä lapset itse haluavat, nähdä isää harvoin ja saada siten äidille rahaa vai??..
Onko miehesi jotenkin elättänyt sinua tähän asti ? Sitten ymmärtää, että hän haluaa että nyt osallistut enemmän yhteisiin menoihin. Jos lainan maksuosuuksia muutetaan, olisi asiallista muuttaa kiinteistön omistussuhdettakin.
Omistussuhteiden mukaan kuuluu maksaa lainoja, ja jokaisen omat elarinsa toiseen talouteen sovitut erilliset menonsa hoitaa. Loppu pitäisi reilusti tasata oman yhteisen talouden menoihin, ja jos toinen on selkeästi parempi tuloinen, hänen pitäisi voida laittaa tulojen erotuksen verran vaikka säästötilille, jotta joskus voi jotain mukavaa hankkia yhteiseenkin käyttöön, tietysti omiin nimiinsä, jos itse on siihen rahat säästänyt. Toisen kustannuksella ei tulisi toisen elää tai säästää, tietysti sitä se yhteinen elämä tarkoittaa, että toinen voi silloin peesata kun toisella on tiukempaa.
Perimisten kannalta asioiden kuitenkin kuuluu mennä oikein, lapsi perii vanhempansa, ei heidän kumppaneitaan, heidät taas perii heidän lapsensa. Reilua sillä jokainen lapsi perii tasan kaksi vanhempaa joka tapauksessa.