Hei olen 16 vuotias tyttö ja asun lastenkodissa. Viimevuonna mulla oli riitaa porukoiden kanssa jokaisesta asiasta. Ei sitten tultu toimeen yhtään.. No kesäloma kun alkoi tänävuonna niin tuli hölmöiltyä ja mut laitettiin lastenkotiin missä olen viisastunut ja oppinut läksyni. Eipä ole porukoista kuulunut yhtään mitään. Ei edes onnitellut kun oli 1.9 synttärit. Olen suuttunut ja en haluaisi pitää yhteyttä jos hekään eivät pidä, mutta mitäs jos en enään kuulu heidän perheeseensä ja mut on vaan heitetty pellolle?
Veljeen olen pitänyt yhteyttä ja sen tyttöystävä on usein meillä yötä. Musta tuntuu että mut on viskattu pellolle ja veljen tyttöystävä otettu tilalle.. Tuntu pahalta kun porukat, veli ja sen tyttöystävä menivät särkkikseen kesällä ja mua ei edes pyydetty mukaan. jotenkin vaan tuntuu että elän yksin ja mua ei edes muisteta..
Mitäköhän mun pitäisi tehdä?
Veljeen olen pitänyt yhteyttä ja sen tyttöystävä on usein meillä yötä. Musta tuntuu että mut on viskattu pellolle ja veljen tyttöystävä otettu tilalle.. Tuntu pahalta kun porukat, veli ja sen tyttöystävä menivät särkkikseen kesällä ja mua ei edes pyydetty mukaan. jotenkin vaan tuntuu että elän yksin ja mua ei edes muisteta..
Mitäköhän mun pitäisi tehdä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllä hekin haluavat sinusta kuulla :)
Miksi käyttäydyit niin, että sinut heitettiin perheestä pois? Oma syysi, et voi syyttää kuin itseäsi.
Anteeksianto on ihmisten sydämes.
luet rankasti ja uskot unelmiis niin susta tulee isona jotain suurta ja miljonääri silloin voit nauraa niille ja ne rukoilee sua ottamaan niihin yhteyttä jolloin voit vaan nauraa että "keitäs te oikeen ootte..??"
ja vähän kuulostella että mitä mieltä ne vanhemmat on. Voit myös suoraan pyytää veljeäsi välittäjäksi. Tai voit kirjoittaa vanhemmillesi ensin kirjeen, ei emailia vaan käsin paperille ja vaikka tuore kuva liitteeksi vielä. Kirjeessä voit esittää sen anteeksipyynnön ja ajatuksiasi siitä, mitä tapahtui ja miksi. Sano sitten, että haluat tavata heitä ja olla vielä osa heidän perhettään. Oothan sä niiden lapsi, ei ne sua niin helpolla mielestään saa. Se, että ne eivät ole ottaneet yhteyttä, voi johtua siitä, että ne ovat vielä vihaisia tai sitten vain noloja sun puolesta tai sitten eivät tosiaankaan tiedä miten heidän pitäisi suhun suhtautua. Toimi ennen kuin on myöhäistä! Rohkeesti vaan, jos kerran olet virheistäsi oppinut, niin näytä se vanhemmillesi.
Jos sä heidän kanssaan pystyt sovinnon tekemään, niin silloin kyllä ootkin oppinut. Tsemppiä ihan KOKO SYDÄMESTÄ
Jos sut on otettu lastenkotiin vasten vanhempien tahtoa, tai vaikka muutenkin, niin se on aina hyvin nolo ja vaikea paikka myös heille. Hehän voivat tuntea epäonnistuneensa vanhempina ja kasvattajina, ja sitten vielä kaikkien tuttujen ja sukulaisten puheet. Ota vaan se huomioon, että ne voivat tosiaankin olla vihaisia ja pettyneitä ja saattaa vaatia vähän työtä korjata mokat. Mutta ei se varmaankaan mahdotonta ole. Jos sä itse olet suora ja rehellinen heille, ja kadut virheitäsi, ja jos heillä on vähänkin sydäntä, niin ihme jos ei tilanne parane.
ensinnäkin, ei saa jäädä säälimään itseään.. otat itseäsi niskasta kiinni ja soitat vanhemmillesi.. asiat ei selviä, jos niitä ei tuo esille.. vika on molemmissa osapuolissa, ei ole yhtä syyllistä, joten uskon, että puhuminen puhdistaa ilmapiiriä ja tuo kaipaamasi varmuuden siihen, mikä on nykyään paikkasi perheessänne..
nauti luonnosta, aurinko on ystäväsi, puut tukevat sinua, aava näkymä avartaa ajatteluasi, syksyinen tuuli virkistää oloasi, veden loiske tuo iloa mieleesi.
Mulla on vaimo ja 3 lasta, melko usein on hylätty olo ja kivassa paikassa ulkoillessa asia korjaantuu.
http://www.youtube.com/watch?v=RyaY4SJFwuc&feature=related
hei!
tulee mieleen kysyä sinulta miten kohtelit läheisiäsi asuessasi vielä kotona? Mitä tapahtui, kun päädyit lastenkotiin? Voisko oma käytäytymisesi olla syynä tämän hetkiseen tilanteeseen? Oletko katunut ja pyytänyt anteeksi? Oliko sinulla muuten hyvä lapsuus?
Ei me aikuisetkaan aina jakseta ymmärtää nuoren huonoa käyttäytymistä varsinkin kun on tarjolla ollut hyvä ja välittävä koti.Nuori on voinut tehdä mitä haluaa piittamatta kodin säännöistä.Esim rikkonut kotiintulonaikoja ja käyttänyt törkeää kieltä kunnioittamatta omia huolehtijoitaan.Puhumattakaan uhkaavasta käyttäytymisestä.
Toivottavasti pääset väleihin perheesi kanssa.
Millaista siellä lastenkodissa on? Käytkö tavallisesti koulussa?ajattelin kun mä en pärjää kotona kun isän kihlattu ja mie ei tulla toimeen enkä voi muuttaa äitin luo, mut siis en haluais asua täällä kun iskä teki hyvin selväks että valitsi sen akan eikä omia lapsiaan... en tiedä minne mennä. On tässä kaikenlaista taustalla mut en viiti ruveta kirjoittamaan niistä...
moi, olet jo kuitenkin kohta nuori aikuinen. pääset sitten itsenäistymään, joten annapa vielä mahdollisuus kuitenkin.
jospa isäsi rakastaa naisystäväänsä, ja rakastaa varmasti sinua myös, mutta otapa nyt huomioon, ettei ole ihan reilu sekään valinta että lapset tai nainen, koska ihmisten parisuhteessa on paljon asioita, mitä ei lapsilta vaan saa. esimerkiksi se, että aikuinen on yksin asioitten kanssa, jos on muuten vain lapset ja niin rakkaita kun lapset voivat ollakin, on aikuisten asiat ja vastuu rankkaa ja yksinäistä työtä. ja työtä se on, tulet huomaamaan sen, kun hoidat itse työn, koulun, laskut, verot, vakuutukset, korjaukset, sosiaaliset suhteet, muut raha-asiat jne. niin, ja lapset.
jos taustalla ei ole väkivaltaa ja päihteitä, niin, älä ole ihan noin lapsellinen. perheesä on monesti vaikea tulla toimeen, etenkin, kun tuo vaihe kuuluu myös siihen, että ihminen alkaa haluta itsenäistyä, mutta, meidän on vaan kaikkien yritettävä. myös nuorten.
oletko sinä itse mitenkään vastuussa teidän huonoista väleistä, oletko yrittänyt tutustua isän uuteen naiseen, ja tulla toimeeen hänen kanssaan?
säälitkö vain itseäsi ja haet erikoisuutta, koska et ole saanut haluamaasi? arvostatko ollenkaan mitä perheesi on antanut sinulle? pärjäisitkö nyt yksin ja itsenäisesti? oletko tehnyt suuunnitelmia sen varalle, että parin vuoden päästä voit jo muuttaa pois kotoa, mikäli sinulla on siihen edellytykset?
elämä on joskus hankalaa ja vanhemmat on hankalia, tekevät joskus jopa huonoja valintoja eivätkä osaa selittää valintojaan kovinkaan hyvin, tekevät virheitä. sitä kutsutaan ihmisyydeksi.
muista aina, että myös sinun on tultava vähän vastaan.
Sinua hylännyt.Muista aina vaikka kuinka tuntisit yksinäisyyttä elämässäsi meillä on Jumala joka ei hylkää ketään ja hän rakastaa sinua aina.
ovat vaan niin väsyneitä? Kokevat ehkä kaiken sähläämisen ja pettymysten jälkeen että pieni preikki on parhaaksi, etenkin heille itselleen.
Tiedän miltä tuntuu kun nuori ei muuta tee kuin valehtelee, varastaa ja mokailee koko ajan. ja kiinni jäädessään lupaa, ties monennenko kerran parantaa tapansa.
Aika kultaa muistot, myös pahat. Anna sitä aikaa heille, ottavat sitten yhteyttä kun olo on parempi. T: Ongelmanuoren mutsi
Omani lapseni on tällä hetkellä perhekodissa, on ollut aika pitkään jo omien hölmöilyjensä takia.
Olen kuitenkin koko ajan pitänyt tiiviisti yhteyttä häneen, käy joka toinen viikonloppu kotona ja lomilla on aina pidempään eli mun mielestä tuo on aika outoa, jos ei suhun mitään yhteyttä ole pidetty...