mä en jaksa!!

Mie olen siittä saakka kun aloin nykyisen poikakaverini kanssa seissyt vahvasti tukipilarin avulla maassa, mutta nyt se tukipilari joka pitää minut pystyssä on alkanut heilumaan aika lailla sillä mie en tiedä enää kuinka kauan mie jaksan tätä kunnes mie oiekasti romahdan täysin. Osaan tosi hyvin peittää muilta sen, että mulla on paha olla sillä en halua muitten sääliä ja tai heidän huolestumista minusta. Kyllä mie pärjään. Mutta nyt kun oma poikakaveri on alkanut oleen aika ihmeellinne viime aikoina. Se on alkanut sanoon mulle kuinka paskaa sen elämä on ja se haluaa lopettaa elämänsä. Olen yrittänyt kaikkeni sanoo sille, että ei se kannata mieitppäs ketkä jääpi sinua kaipaamaan. ainakaan vielä se ei ole tehnyt mitää ittellensä, mutta pelkään koko ajan, että mitäs jos sillä menee yli sietokyvyn? Mie olen muutenkin niin heikko nyt. Mie en oikein aina jaksa aina uskoa itseeni ja siihe, että minua vois edes joku rakastaa niin sitte kun oma kulta uhkaa tappaa ittensä vaan sen takia, että sillä menee huonosti. Meinasin ehottaa, että alkas käymään ammattiauttajan luona se saisi sille vähän uusia näkökulmia elämään.Niin sitte mie tajusin, että en mie voikkaan sanoo sille niin. se kuvittelee vielä että pidän sitä hulluna. Ei minuakaan kyllä pitänyt kukaan hulluna kun kävin terapiassa monta vuotta ja nyt vasta alkaa tuntuu siltä, että olen alkamassa paranemaan päin. Olin vaan niin henkisesti loppu, että tarvitsin ammattilaisen apua. Mutta nyt kun oma hellu puhuu tuollaista sitä alkaa miettimään, että onko syy itessä? Miten sitä voisi auttaa ja silleen.. no toivon, että hellu ei suutu mulle kun kerroin sne äidille mitä se on viime aikoina mulle puhunut. jos vaikka sne äiti osas auttaa.. mie en tiedä kuinka kauan mie jaksan ennekö mie taas romahdan. en mie kyllä jätä omaa hellua, mutta toivon, että se saa apua.. antaakaa mulle jostaki voimaa jaksaa tätä nyt. Pari sanaa tai samoja kokemuksia vois parantaa mun oloa tooosi paljon :) Kiitps jo etukäteen vastanneille
1528
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Oli syy mikä tahansa sun poikakaverin tunteisiin niin sinä et niitä ole alottanu.
Sä et oo tehny mitään :)

Todellakin voit ehdottaa hänelle ammattiapua.
Koska puhuminen heille auttaa.

Älä itse ota paineita.
Jos koet ettet nyt pysty toistenkin murheita kantamaan niin ei sitä tarvitse tehdä.
Johdata hänet mielummin muiden luo, jotka auttavat :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


sinis2 kirjoitti:

Mie olen siittä saakka kun aloin nykyisen poikakaverini kanssa seissyt vahvasti tukipilarin avulla maassa, mutta nyt se tukipilari joka pitää minut pystyssä on alkanut heilumaan aika lailla sillä mie en tiedä enää kuinka kauan mie jaksan tätä kunnes mie oiekasti romahdan täysin. Osaan tosi hyvin peittää muilta sen, että mulla on paha olla sillä en halua muitten sääliä ja tai heidän huolestumista minusta. Kyllä mie pärjään. Mutta nyt kun oma poikakaveri on alkanut oleen aika ihmeellinne viime aikoina. Se on alkanut sanoon mulle kuinka paskaa sen elämä on ja se haluaa lopettaa elämänsä. Olen yrittänyt kaikkeni sanoo sille, että ei se kannata mieitppäs ketkä jääpi sinua kaipaamaan. ainakaan vielä se ei ole tehnyt mitää ittellensä, mutta pelkään koko ajan, että mitäs jos sillä menee yli sietokyvyn? Mie olen muutenkin niin heikko nyt. Mie en oikein aina jaksa aina uskoa itseeni ja siihe, että minua vois edes joku rakastaa niin sitte kun oma kulta uhkaa tappaa ittensä vaan sen takia, että sillä menee huonosti. Meinasin ehottaa, että alkas käymään ammattiauttajan luona se saisi sille vähän uusia näkökulmia elämään.Niin sitte mie tajusin, että en mie voikkaan sanoo sille niin. se kuvittelee vielä että pidän sitä hulluna. Ei minuakaan kyllä pitänyt kukaan hulluna kun kävin terapiassa monta vuotta ja nyt vasta alkaa tuntuu siltä, että olen alkamassa paranemaan päin. Olin vaan niin henkisesti loppu, että tarvitsin ammattilaisen apua. Mutta nyt kun oma hellu puhuu tuollaista sitä alkaa miettimään, että onko syy itessä? Miten sitä voisi auttaa ja silleen.. no toivon, että hellu ei suutu mulle kun kerroin sne äidille mitä se on viime aikoina mulle puhunut. jos vaikka sne äiti osas auttaa.. mie en tiedä kuinka kauan mie jaksan ennekö mie taas romahdan. en mie kyllä jätä omaa hellua, mutta toivon, että se saa apua.. antaakaa mulle jostaki voimaa jaksaa tätä nyt. Pari sanaa tai samoja kokemuksia vois parantaa mun oloa tooosi paljon :) Kiitps jo etukäteen vastanneille

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu