Nykyinen opintotukijärjestelmä ei perustu mihinkään rationaaliseen.
Elinkustannukset (vuokra sähkö puuro/makaroni) saattavat olla kalliimmissa kaupungeissa sen verran tai ylikin, kuin mitä opiskelija saa tukea eikä sitä asuntoa voi edes sanoa asunnoksi.
Opiskelijaa ei saa pakottaa ottamaan lainaa. Koulutus on yhteiskunnan toimimisen ja kestävän kasvun kulmakivi. Miksi siitä täytyy tehdä vaikeaa ja painostaa nuoret ottamaan velkataakkaa?
Sitä on helppo helpottaa. Vaihtoehtoja on kaksi ja jälkimmäinen on mielestäni mieluisampi:
Opiskelijan vapaan tulon rajaa nostettava. Valtio ei hyödy nykyisestä tiukkalinjaisuudesta. Jos opiskelija saisi tehdä kunnolla työtä opiskeluvuoden aikana, siinä hyötyisivät opiskelija, valtio ja yritys. Nykymallissa näin ei ole.
Oma mielipiteeni on, että tämä tukikuukausijärjestelmä on kannattamaton, siinä estetään opiskelijaa saamasta tuloa tiettyä rajaa enemmän. Tämä raja näyttäisi olevan suomalaisen keskitulo.
Heitänpä ilmaan kysymyksen: Onko oleellista, ettei opiskelija saa saada tuloa liikaa? Onko se väärin?
Se, että opiskelija ei saa käydä vapaasti töissä opiskeluaikana, on myös valtiolta pois. Onhan tienaaminen veronalaista tuloa.
Tasa-arvoista olisi järjestelmä, jossa kaikille opiskelijoille myönnetään tämän tukijärjestelmäviidakon sijasta yksinkertaisesti opiskelupäivärahaa. Ainoana ehtona olisi opiskelussa menestyminen (opintopistettä/kuukausi) tai opiskelupäivärahaa myönnettäisiin suoritettuja opintopisteitä vastaan. Tällöin kukaan ei häviäisi, sen sijaan se kannustaisi opiskeluun. "Vetelehtijät", joista ei tule ikinä mitään, katoaisivat mitään opiskelijoiden vapauksia ja oikeuksia pois ottamatta. Lisäksi valtio saisi kaikilta Suomen opiskelijoilta, jotka samanaikaisesti työskentelisivät, verotuloa -- tämän estäminen on suoraan sanottuna typerää.
Nykyinen järjestelmä tuntuu sellaiselta, että opiskelijaa kuvainnollisesti sanottuna raiskataan perseeseen joka käänteessä. Perseeseenraiskaamisen on loputtava. Järjestelmä on selkeästi jäännös vanhasta sosialistisesta poliittisesta linjasta. On aika päivittää tukijärjestelmä DDR-ajoilta takaisin todellisuuteen.
Elinkustannukset (vuokra sähkö puuro/makaroni) saattavat olla kalliimmissa kaupungeissa sen verran tai ylikin, kuin mitä opiskelija saa tukea eikä sitä asuntoa voi edes sanoa asunnoksi.
Opiskelijaa ei saa pakottaa ottamaan lainaa. Koulutus on yhteiskunnan toimimisen ja kestävän kasvun kulmakivi. Miksi siitä täytyy tehdä vaikeaa ja painostaa nuoret ottamaan velkataakkaa?
Sitä on helppo helpottaa. Vaihtoehtoja on kaksi ja jälkimmäinen on mielestäni mieluisampi:
Opiskelijan vapaan tulon rajaa nostettava. Valtio ei hyödy nykyisestä tiukkalinjaisuudesta. Jos opiskelija saisi tehdä kunnolla työtä opiskeluvuoden aikana, siinä hyötyisivät opiskelija, valtio ja yritys. Nykymallissa näin ei ole.
Oma mielipiteeni on, että tämä tukikuukausijärjestelmä on kannattamaton, siinä estetään opiskelijaa saamasta tuloa tiettyä rajaa enemmän. Tämä raja näyttäisi olevan suomalaisen keskitulo.
Heitänpä ilmaan kysymyksen: Onko oleellista, ettei opiskelija saa saada tuloa liikaa? Onko se väärin?
Se, että opiskelija ei saa käydä vapaasti töissä opiskeluaikana, on myös valtiolta pois. Onhan tienaaminen veronalaista tuloa.
Tasa-arvoista olisi järjestelmä, jossa kaikille opiskelijoille myönnetään tämän tukijärjestelmäviidakon sijasta yksinkertaisesti opiskelupäivärahaa. Ainoana ehtona olisi opiskelussa menestyminen (opintopistettä/kuukausi) tai opiskelupäivärahaa myönnettäisiin suoritettuja opintopisteitä vastaan. Tällöin kukaan ei häviäisi, sen sijaan se kannustaisi opiskeluun. "Vetelehtijät", joista ei tule ikinä mitään, katoaisivat mitään opiskelijoiden vapauksia ja oikeuksia pois ottamatta. Lisäksi valtio saisi kaikilta Suomen opiskelijoilta, jotka samanaikaisesti työskentelisivät, verotuloa -- tämän estäminen on suoraan sanottuna typerää.
Nykyinen järjestelmä tuntuu sellaiselta, että opiskelijaa kuvainnollisesti sanottuna raiskataan perseeseen joka käänteessä. Perseeseenraiskaamisen on loputtava. Järjestelmä on selkeästi jäännös vanhasta sosialistisesta poliittisesta linjasta. On aika päivittää tukijärjestelmä DDR-ajoilta takaisin todellisuuteen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
puhut.
Ajatus siitä, että yhteiskunta maksaisi opiskelijalle sitä, että hän opiskelee ja siten kehittää itseään ja edistää uraansa, on vasta muutaman vuosikymmenen ikäinen, lähtöisin DDR-ajalta ja ideologiasta.
Sitä ennen - ja ennen opintolainan valtiontakausta, joka sai alkunsa 40 vuotta sitten - opiskelijat kävivät hattu kädessä pyytelemässä varakkaita henkilöitä takaamaan opintolainaansa. Monelta jäivät opinnot haaveeksi, koska taloudellisia mahdollisuuksia ei ollut. Hyvin monen kohtalo ratkesi jo 10-vuotiaana, kun vanhemmilla ei ollut varaa päästää lasta oppikouluun.
Opiskelija-asuntoja ei ollut, ja kortteerit olivat varsin primitiivisiä. Itsekin olen asunut jos jonkinlaisessa viiden neliön palvelijanhuoneessa isäntäväen keittiön takana.
Ihmettelet sitä, että tietyn tulorajan ylittävän opintotukea leikataan. Etkö ymmärrä, että opintotuki on sosiaalitukea, jota myönnetään sen tarpeessa oleville samoin kuin toimeentulotukeakin? Eivät hyvätuloiset tarvitse eivätkä saa kumpaakaan.
Kun kerran vierastat DDR:n meininkiä, niin lähdepä vaikka USA:aan katsomaan, kuinka siellä opinnot rahoitetaan. Sen jälkeen ehkä arvostat hyvinvointiyhteiskuntaamme, jonka me vähän toisenlaista kokeneet olemme teille työllämme, taistelullamme ja verorahoillamme luoneet.
Ei muuta kuin ahkerasti opiskelemaan, valmistumaan ja sitten mukaan hyvinvointitalkoisiin!
Ideologia opiskelijan tukemisesta on loistava. Siitä kiitos sen kehittäjille. Opiskelijain olot menneisyydessä olivat kieltämättä kurjia. Nykyisyys on niistä ajoista katsottuna hyvinvointia. Hyvinvointia on joka puolella länsimaissa. Kehittäkäämme sitä hyvinvointia.
On kieltämättä hyvä pointti, että hyvätuloinen ei tarvitse tukea. Mutta kun hyvätuloisuus estetään, niin syntyy tilanne jossa opiskelijoita ei kannusteta, päin vastoin heidän pakotetaan "opiskelijaoloihin". Kuinka saavuttaa ~22000 euron vuositulot, elää sillä ja opiskella samalla ja pitää sitä vielä kannattavana? Siinä kärsii joko opiskelut tai terveys. Nykyinen järjestelmä kannustaa ottamaan tukea valtiolta ja samalla väistämättä laskemaan oman toimeentulonsa sinne 22000 euron alapuolelle.
Tuen maksaa Kela, jota rahoittaa valtio opetusministeriön budjetista. On samantekevää, paljonko siitä summasta menee tällä hetkellä opintotukiin, mutta jos kaikki se tuki muutetaan "opiskelijan palkaksi", joka maksetaan suoritettuja opintopisteitä vastaan, valtion menot eivät lisäänny vaan sen tulot kasvavat epäsuorasti. Kärkeä rautalankamalli:
Nykyinen malli:
Valtio häviää,
opiskelija häviää,
yritys häviää,
veronmaksajat häviävät (maksavat opinnot)
Esittämäni malli:
Valtio voittaa,
opiskelija voittaa,
yritys voittaa (-> valtio voittaa lisää)
veronmaksajat häviävät (saman verran kuin nykyisessä mallissa)
-Ekmr
ps. kiitos vastauksesta ja pidetään keskustelu asiallisena
aloittaja, toivon, että sinäkin pitäisit viestisi asiallisina. Perseeseenraiskaamispuheen eivät sitä ole, ja ne loukkaavat todellisia raiskauksen uhreja.
Opintotuen tarkoituksena on turvata opiskelijoille minimitoimeentulo. Siinä kaikki. Lähtökohtana on, että opiskelijat käyvät lomien aikana ansiotyössä ja lukukausien aikana opiskelevat mahdollisimman tehokkaasti. Se on kaikkien etu. Ei ole tarkoitus, että sosiaaliavustuksilla, esim. juuri opintotuella, rikastutaan tai keinotellaan.
Hyvinvointivaltiomme saavutuksiin kuuluu maksuton korkeakouluopetus. Jokainen opiskelija laskekoon sen lisäksi saamaansa tukeen. Sellainen etu on tarjolla hyvin harvoissa maissa.
Opintotuki tulorajoineen on lakkautettava. Tilalle toimeentulotuki, jonka saamiseksi aina kuluvan kuukauden palkat esitettävä. Näin loppuu itku ja poru vuosirajojen ylityksestä.
Ei valvontaa verotuksen kautta vaan hetijanyt - menetelmä.
Nykymallissa hyväosaisten lapset tai pitäisikö sanoa parempiosaisten lapset voivat elää vanhempiensa kustannuksella opintotukietuuksien kärsimättä leveästi. Mikäli köyhemmistä taustoista ponnistava koettaa omalla työllään päästä edes lähes samaan elintasoon käsiksi, siitä rangaistaan välittömästi perumalla tuet, mikä pakottaa tekemään lisää töitä, että pystyisi elämään, mikä voi helposti johtaa opintojen venymiseen.
Niille, joiden taloudellinen toimeentulo muutenkin on turvattu, on helppo ottaa tarvittaessa vastaan hyväpalkkainen koulutusta vastaava työjakso (helpottaa työllistymistäkin jatkossa eikä välttämättä ole tarjolla kovin usein) vastaan ja palauttaa liiat opintotuet. Sille, jonka perustoimeentulo on kiinni opintotuesta ja hanttitöistä tuollaisen paremmin palkatun työjakson vastaanottaminen sellaisen vuoden lopulla, kun tuloja on kertynyt liki tulorajoja vastaava määrä saattaa merkitä todella ankeaa aikaa seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä tai pakkoa kieltäytyä siitä ja näin heikentää työllistymismahdollisuuksiaan parempiin töihin valmistumisen jälkeen.
Parasta toki olisikin, ettei yhteiskunnan rahoja käytettäisi sellaisten toimeentulon tukemiseen, jotka tukea eivät tarvitse, mutta tuen tarpeen määrittely on kovin vaikeaa. Silloin jos mittarina käytetään vain tuettavan opiskelijan omaa verotettavaa bruttotuloa, voi tulla pahoja virhearvioita tuen tarpeesta.