Hyvät ystävät,sielun veljet ja siskot,syöpäpotilaat.
Pelkäättekö kuolemaa - kaiken loppua - ?
Minä pelkään ja välillä en pelkää, - ajattelen,sitten olen pois täältä tästä elämästä
En enää näe luontoa,en omaisiani..ja miten maailma muuttuu ..tälläista mietin minä,syöpäpotilas..:)
Pelkäättekö kuolemaa - kaiken loppua - ?
Minä pelkään ja välillä en pelkää, - ajattelen,sitten olen pois täältä tästä elämästä
En enää näe luontoa,en omaisiani..ja miten maailma muuttuu ..tälläista mietin minä,syöpäpotilas..:)
Vastaukset 21
Vanhimmat
Omasta puolestani voin sanoa, mutta tiedän että kaikki ovat erilaisia yksilöitä.
Minä en pelkää kuolemaa, mutta en sitä mitenkään riemulla toivokkaan
pelko on kaikkien pelkojen suurin pelko,välillä se suorastaan tuntuu kutsuvalta,kun visioin mielessäni uuden Jerusalemin kultaiset kadut kaikkine ihanuuksineen elämänvirtoineen ja sen suuren valon joka ei ole aurinko vaan Jumala itse.unissani käyskentelen sillon tällöin siellä Äitini kanssa joka on ollut siellä jo 30 vuotta,se on minusta aika rohkeasti sanottu,että ei joku pelkää hitustakaan kuolemaa,kyllä se on kuitenkin niin ainutkertainen ja vaihtoehdoton tapahtuma kun sen omalle kohdalle sottailee.
Minua ei ole kuolema pelottanut koko aikana, mutta enpä ole asiaa ihastellutkaan.
Paljon enemmän minua pelotti neuropatia sytostaatin sivuoireena. En edes pystynyt salaamaan pelkoani, kun kädet lakkasivat toimimasta. Sitten kun en enää pystynyt kirjoittamaan edes omaa nimeäni, niin sairaalassa reagoitiin ja "paha" sytostaatti lopetettiin. Nyt neuropaattiset oireet ovat poissa.
Minä luin tänään jonkun viisan ihmisen kirjoituksen, jossa sanottiin, että tällaisessa tilanteessa pitää panna kaikki "maalliset" asiat järjestykseen. Minuun se kolahti. Tiedän, että noutajalla on paha mielessä, mutta en ole tehnyt testamenttiani, en ole pannut järjestykseen mitään, ja olen jopa torjunut avun. Olen sentään sopinut riitani naapurin kanssa. Nyt minun pitää ruveta panemaan asioita kuntoon. Silloin ei tarvitse surra viime minuuteilla ainakaan sitä, eikä jälkeenjääville koidu hankaluutta.
Läheiset, ystävät, lapsuudenystävät sun muut tuntuvat nyt paljon rakkaammilta, kun tietää menettävänsä heidät. Samoin myös tutut paikat ja oma koti.
Kuolema on vihollinen. Kyllähän kuolema minua askarruttaa samaan tapaan kuin vihollinen, mutta en minä sanoisi erityisesti pelkääväni. En ainakaan vielä. Silloin, kun olin aivan henkitoreissani, niin minä en pelännyt. En kai jaksanut.
Enemmän minua askarruttaa elämä kuin kuolema. Olen yhä taistelutahtoinen, vaikka tiedän joskus häviäväni taistelun. Katsotaan vuoden kuluttua.
Pelkään ja en.
itse uskon elämän jatkumiseen ja inkarnaatioon.
Eli uskon että tulen takaisin maapallolle kasvamaan enemmän ja paremmaksi ihmiseksi mutta toisessa kehossa.
Tottakai tuntematon pelottaa, mutta toivon että enkeleitä olisi vierellä.
Mutta en kuole vielä ainakaan 80 vuoteen.Ja 80 vuotiaana juoksen vielä maratonin kun nyt en jaksa ku on huono kunto;)
jossain vaiheessa mutta silti ainakin minä sitä jollain lailla pelkään koska en tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa, siis kuoleminen, onko se todella sitä että kaikki loppuu sinun kohdaltasi ja niinhän se todennäköisesti on.
Minusta tuntuu että uudelleensyntyminenkin on vain haave koska kukaan ei tietenkään haluaisi mennä lopullisesti pois.
Kuka tietää?
Aika usein kuuluu sanottavan, että kuoleva ihminen nukkui rauhallisesti pois. Uskon, että kun se aika tulee, niin 'luonto' hoitaa järkevästi tämänkin asian. Me vaan nukumme pois tai sitten vaivumme tajuttomuuteen tai koomaan. Tulipalossakin savu ja savukaasut tainnuttavat meidät ennenkuin palamme liekeissä poroksi. Onnettomuustilanteet voivat ehkä olla toisin.
Miksi pelätä kuolemaa, eihän me kait pelätty syntymääkään. eikä ainakaan muisteta siitä mitään, vaikka sivusta seuranneet asiantuntijat väittävät sen olevan aika traumaattinen kokemus noin fyysisesti.
Mene ja tiedä sitten ...
varmasti jo ennennii sanona,mut sanonpa vielä;mie en pelekkee sitä ite kuolemmoo,mut mie pelekkeen sitä mahollista hirvittävvee kippuu,joka voipi olla ennen kuolemmoo.Miun isä kuol miun sylliin elvytyksestä huolimata ja karpalonkokosina valuvat hikipisarat ja kivun kauhheeks viäristämät kasvot-appuu anova katse silimissä ja sit,kun keuhkopöhö tulj,niin hiän muuttu mustanpuhuvaks kasvvoilttaan ja kiel työnty suusta ulos.Tämä ja muutaman muun(isä kuoli sydäninfarkkiin)syöpäpotillaan viimest hetket,kun "tajuton"ihminen huuttaa tuskissaan,on jättäny miun mielleen hirvittävän kivun pelon.Heijjän kohalla kuolema oli se armahtaja,joka lopetti tuskat!
Nuo tuskat ja kivut, joista kerrot ovat aivan liikaa kestää kenenkään. Eikö tosiaankaan ole mitään lääkettä käytettävissä, jolla noita kipuja voisi lieventää tuntuvasti? Eikö sairaalassakaan käytetä mitään, annetaan vaan ihmisen kestää kaiken ja kuolema vasta armahtaa?
Hui kauheaa...
jotta morffiinnii männöö suurin sallittu miärä-jos enempi annettaan,niin hyö suapi syytteet eutanasiasta!Isän taistelu kesti puolisen tunttii-sittä tajuttommuus armahti hänet!
että sydänkohtauksessa menee nopeammin tajuttomaksi, mutta kaikki ne ottavat oman aikansa.
vaipumista varmmaan viivytti se,kun mie työnnin hälle koko ajan nitrroo kielen alle.Hänen hoitava liäkäri sano,jotta jopa 20kpl nitroja voipi anttoo muutaman minnuutin vällein!Sit ruummiinavvauksessa selevis,jotta oli tullu usseempi tukos peräkkäin,eikä ois ollu autettu,vaikka lääkärit ois paikalla ollu!Isän taskukello oli tyynyn alla ja se oli pysähtyny klo 3.10!Mie oon sen vetäny monta kerttoo käynttiin,mut se pysähttyy ainnaa klo3.10!Elämäni surullisin itsenäispäivän uamu!
ja hirvittävän tuntusta.sinä olet joutu kestämään paljon kovaa kohtaloo.soisin sinulle paremman tulevasuude jos vain olis minulla valta. mut yritetää räpiköija näin.olen eri ihminen kuin tuo kassasi keskustellut
ja paljon hyviä ihmisiä ympärillesi,voimia sinulle.
"jopa 20kpl nitroja voipi anttoo muutaman minnuutin vällein!"
Olitko isäsi kanssa tuolloin kotona vai sairaalassa? Jos sairaalassa, kyllä siellä on tehokkaampia lääkkeitä kivun hoitoon kuin nitrot ja vielä noin uskomaton määrä? Jos kotona, siellä tietenkin ambulanssia odotellessa keinot ovat aika vähäiset, mutta että 20 nitroa?....
mie voina tuommosta nitromiärree isälle anttoo,kun henkkee ahisti hänellä niin kovasti.Kerran syvän jo pysähty,mut myö suattiin poijjan kans elvytettyy,mut sit pysähty uuvvelleen ja kun ambulanssi tulj 25min.piästä,niin totesivat vain isän kuolleeks.Kyllä mie toimin liäkärin ohjjeihen mukkaan ja siekkii alan immeisenä tiijjät,miten nitro vaikuttaa!Sehän on vain "hetkellinen tupssaus",jonka tarkotuksena on laajenttoo verisuonnii ja keventtee sydämen kuormitusta.Sillon,kun on infarkti piällä,suonisto tarvihttoo supertupla-annoksen lääkettä laajenttuukksseen niin paljo,jotta tukoksesta huolimata sydän suapi verta!Jos et usko minnuu,niin kysy jolttaa viissaammalta!Kyse oli siis Resoribl.Nitro 0,5mg!
oikkein;siis yks nitro kerrallaan-ootellaan muutama minnuutti-sit tuas yks nitro jne.?Et kai sie luullu,jotta mie kerralla hujjaatan toisen suuhun 20kpl nitroja?
En halua kuolla vielä. Lapset pitää saada aikuisiksi ja nyt,kun muutenkin on elämä kohdallaan,niin halu elää on kova.
Kontrolli lähestyy ja pelottaa,mutta en anna pelolle valtaa.
Pelkään kaikkien rakkaitteni menettämistä.
minäkin,että sitten ei enää näe näitä rakkaitaan,puolisoa,lapsia ja lapsenlasta..kotia,luontoa sen ympärillä,lemmikkejä..Ja että heille jää ikävä.Että kaikki on vain loppu.Kumpa pysytyisin uskomaan,että kaikki jatkuu ja että on jälleennäkeminen jossain muodossa.
ajatuksiin,pelkoahan syöpä tuo ja ahdistusta,myös läheisille,tukea tarvitsisi moni niin sairas,kun omainen se vaan on kiven alla se apu.Yksityiseltä puolelta tietty löytyisi,jos vaan on varaa sellaiseen.