Lapset nukkuvat omassaan,
viha edessä, ylhäällä.
Kuiville huulilleen janoaa vettä,
arjen sanoja.
Ei minua.
Kaivonketju tyhjyyteen:
huminaa, pimeän kaikuja,
maan alla
roikkuvia salamavaloja.
Jos välität, niin ole ystävällinen ja odota.
Raskas ovi vielä
vieläkään
sulkeudu kiinni.
Niin he puhuvat,
kun maailma päässäni huutaa apua.
viha edessä, ylhäällä.
Kuiville huulilleen janoaa vettä,
arjen sanoja.
Ei minua.
Kaivonketju tyhjyyteen:
huminaa, pimeän kaikuja,
maan alla
roikkuvia salamavaloja.
Jos välität, niin ole ystävällinen ja odota.
Raskas ovi vielä
vieläkään
sulkeudu kiinni.
Niin he puhuvat,
kun maailma päässäni huutaa apua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tää runo varmaan kohta hajoaa tästä mun säätämisestä
"reps"