ihmettelen välillä kun vanhemille sanotaan oli hyväpäivä vaikka todellisuudessa ei ollut, olen siis siaisena päiväkodissa, jossa hymyillen sanotaan ihan hyväpäivä lapsella vaikka on joutunnut kiusauksen kohteeksi räitty naamaan revittyhiuksista tuupittu pihalla, onkos tuo nyt hyväpäivä ei minusta ja siaisena minua kielletään kertomasta asiasta ettei vanhemille tule pahamieli, siis vanhemille entäs lapsi sen ahdistus ja tuska ja uskaltaako kertoa kun hoitaja on sanonnut että hyväpäivä, kumpaakohan vanhemmat uskoo? hoitajaa vai lastaan. ja olen huomannut jos vanhempi epäilee tai kysyy niin sanotaan että lapsi on herkkä tai leikkiä se vain oli, kanataa seurata lastaan ja kuulostella oliko sitenkään hyväpäivä.
hyväpäivä ?
vai onko
13814
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Raisiossa päiväkodissa autoliikkeen vieressä vuosia sitten. Lapsi oli kolhittu vähän joka viikko ja pistin ne kalenteriin milloin mitäkin oli tapahtunut. Pyysin johtajaa ottamaan asia vakavasti ja keskustelemaan kiusaajan kanssa. Sanoivat puhuvansa ja sanoivat jopa puhuneensa kun varmistelin asiaa.
Sitten yksi päivä naksahti kun lapsi oli taas verillä ja menin juttelemaan suoraan kiusaajan äidin kanssa päiväkodin pihalla. Ei ollut kuullut koko asiasta.::!
Miten ollakkaan jouduimme päiväkodin johtajan keskusteluun kiusaajan äiti ja minä. Minä tunsin olevani ainut ongelma ja pahantekijä keskustelussa. Pidin pintani ja kaivoin vahinkokalenterin esille niin tilanne muuttui. Toisen lapsen äiti oli niin fiksu että otti tosissaan ja jutteli lapsensa kanssa. Heistä tuli jopa kavereita.
Minä menetin uskoni ja kunnioitukseni näihin kasvatus "ammattilaisiin" jotka ovat edessä niin mielin kielin. Todellisuudessa ei viitsitä tehdä yhtään mitään ja annetaan lapsen kärsiä kiusaamisesta.
Jos puutut sinä olet itse vinksahtanut äiti..:) Vaatii siis kanttia käydä taistoon tuulimyllyjä vastaan.
Ei ollut ammattitaitoinen hoitaja vastassasi.
Vanhempi tulee aina kunnella ja heidän kanssaan tulee tehdä yhteistyötä.
Pyydän ammattikunnanpuolesta anteeksi, ja olen pahoillani että tuommoisen mädän omenan kanssa jouduit tahimaan. :(
Ei kaikki osaa tätä työtä, vaikka meitä haukutaankin vain lasten'vahtijoiksi'... kyllä meidän työssä pitää nähdä, kuulla, ja ymmärtää paljon enemmän.
P.S: Asian vierestä:
Laittaisi palkan kautta arvostusta niin saisimme enemmän asiasnsa osaavaa henkilökuntaa.
tätä tekevätkin. Kokemuksesta voin sanoa että ne alalla kauemmin olleet ja omasta mielestään kokeneet hoitajat vakuuttavat vanhemmille hymyssä suin kuinka on mennyt päivä hyvin vaikka totuus olisi päinvastainen. Meille vähemmän alalla olleille sanotaan ettei kaikkea tarvitse kertoa vanhemmille.
Sillä voihan olla etteivät vanhemmat pidä niin hyvinä ammattilaisina hoitajia joilla on jotain ikävää kerrottavaa joten asioita kaunistellaan ja valehdellaan vanhemmille.
Aattelin että voisko olla niin että, pidempään alalla olleet eivät mitenkään tarkoituksellisesti kaunistele tai valehtele asioita vaan kun sitä samaa nahistelua ym. pientä näkee päivittäin ni sillee tulis tavallaan "sokeaksi"? Ja näin ollen ei kiinnitä huomioita "pikkujuttuihin"..
jossa lapsi on hoitossa itkenyt melkein lakkaamatta, mutta silti vakuutetaan että hyvin on mennyt. Ei mikään pikku juttu minusta!
kertoa, jos lastasi kiusataan ja aikuiset ovat tietoisia tästä. Tosin lapset osaavat kiusata, myös hyvinkin salassa toisiaan. Mutta jokaista tuuppausta ja itkua, ei voi muistaa ja tarvitse mielestäni kertoa. Johan siinä tulee vanhemmalle ajatus, että hänen lapsestaan ei ole koskaan muuta kuin ikävää kerrottavaa, vaikka lapsella periaatteessa olisi ollut hyvä päivä. Riitoja tulee kaikille joskus.
Ja myös vanhmpi voi kysellä työntekijältä niistä asioista, mitä haluaa tietää. Koska on vanhempia, jotka vaan kysyvät onko kaikki ok ja lähtevät kotiin. Ei siis voida tietää, mitä haluat tietää, jos et sitä kerro.
Mutta kyllä pitää pystyä kertomaan niin mukavat kuin ikävätkin asiat vanhemmalle kasvotusten.
Minunkaan mielestä jokaista riitaa ja murhetta ei tarvitse kertoa jos päivä on tosiaan muuten mennyt hyvin. Jos tarkkoja ollaan ni aika monella lapsella on päivän mittaan riitoja/erimielisyyksiä kavereiden kanssa.
Riippuu paljon lapsesta (ja vanhemmista), mitä asioita kerrotaan;
Jos vaikkapa Matti päivittäin kiusaa kaveria pukiessa ulkovaatteita ja sen lisäksi tekee muuta pientä kiusaa ni sinä päivänä jolloin Matti selvityy kunnialla pukemisesta ni mielestäni on turha kertoa kiusanteosta.
Vanhemmille jää hyvä mieli jos muuten saa paljon sitä negatiivista palautetta :)
En tarkoita et täytyis pimittää tietoa mutta voi miettiä mikä on milloinki tärkeää.
Ja joskus voi tosiaan täysin unohtua joku aamulla sattunut ikäväkin juttu :(
henkilö kunnasta on paljon pullaa.. joten voipi olla että joskus my6ös joku ammattitaidotonpääsee hommaan mukaan.
tämän vuoksi henkilö kunta kokoontuu kerran viikossa pohdiskelemaan asioita jne...
suurin osa kuitenkin henkilö kunnasta on ammattitaitoisia.
meidän työtä arvostetaan hirvittävän vähän ottaen huonioon kuinka tärkeää työtä teemme.
joten kannatan hirveästi tälläsia mustamaalaamis keskusteluja!
ei meillä ainakaan jokaista lapen pettymystä kerrota. uhmaikäinen testaa ja jos sille nyt vähä pahamieli tulee ku laitetaan rajaa niin SE ON NORMAALIA. lapset myös harjottelevat sosiaalisia taitoja joten riitoja tulee.
jokainen ammatti taitoinen tuntee lapsen ja tietää mikä on tämän lapsen hyvä päivä ja mitkä pitää kertoa.
esim. kaikki näkyvä ja lapsen mieltä järkyttävä kerrottan.
mutta jos joku on ohi mennessä huvikseen huitaissut ja toinen ei ole moksiskaan niin ei sitä tarvitse kertoa. MUTTA asia silti käsitelläään päiväkodissa. jos jotain asiaa ei kerrota niin se ei tarkoita etteikö siihen oisi puututta ja asiaa käsitelty.....
ei lapsen kasvatus niin yksin kertaista ole että sen voisi tyhjentävästi selittää netti keskustelussa!
niimpä olen olen huomannut että päiväkodin henkilökunta vähätelee tapahtumia kun ei itse edes huomaa mitä pihalla satuu,ringissä pulistaa ja jos joku itkee ei edes tiedetä miksi, olen sen verran lähelltä seurannut tilanteita ja välillä joutunut itse sanomaan että tuolla on yksi alimaisena kun muut on päällä ja potkii.
se mikä ei itsestä tunnu pahalta tai ole kamalaa voi toinen sen kokea ahdistavana, älkää vähätelko kiusaamista oli kyseessä aikuinen tai lapsi.
voi sattua mitä vaan, niin ettei aikuinen näe, vaikka seisoisi vieressä. Lapsia on paljon ja yhdelle kun käännyt puhumaan, jää osa selän puolelle. Jos siellä selän takana oleva kaatuu tai tippuu jostakin, niin ethän voi tietää mitä on tapahtunut, ennen kuin kysyt.
Eipä ole ainakaan meillä aikaa pihalla seisoskella piirissä. Ihan riittävästi on tekemistä lapsien seurailussa. Toki me aikuiset puhumme keskenämme, se ei kai ole kiellettyä, päiväkodissakaan.
Ja se, että vähättelemme asioita. Niin ei ihan oikeasti jokaista asiaa voi kertoa vanhemmalle. Johan siinä vanhempikin ahdistuu, jos jokainen itku, raivari tai harmi kerrotaan. Ja monesti asiat on jo selvitetty päiväkodissa, niin ei niihin välttämättä tarvitse kotona puuttua esim. riita jostain tavarasta, tai muu erimielisyys, mistä ei ole mitään jälkiseuraamuksia.
Olen 3-6 vuotiaiden ryhmässä lastenhoitajana. Vanhemman tullessa hakemaan lasta ja kysyessä miten päivä on mennyt annan lapsen kertoa ensin. En minä voi tietää onko lapsi kokenut päivän olevan hyvä vaikka silta olisi minun silmissä näyttänyt.
yläasteella ollessani työharjoittelussa päiväkodissa. Siellä oli kaikin puolin karmea tunnelma ja hoitajat todella ikäviä. Silmiinpistävin seikka oli, että kun lapset aamulla tuotiin ja illalla haettiin, niin silloin hoitajat olivat yhtä hymyä ja lässyttelivät lapsille ja esittivät kaikkea muuta kuin olivat koko päivän olleet.
Esimerkiksi yksi lapsi oli erinäisistä syistä itkenyt käytännössä koko päivän. Hän oli välillä itkemisestään ja kiukuttelustaan nurkassa useampaankin otteeseen. Häntä ei päästetty askartelemaan, koska hänellä oli askartelukielto koko viikon jostain aikaisemmin tehdystä rikkeestä (mielestäni aika kohtuutonta niinkin pienten kohdalla) jne. Siis epätavallisen surkea päivä. Kun vanhemmat tulivat hakemaan, hoitaja iloisesti julisti lapselle, että kerropas nyt, kuinka kiva päivä meillä on ollut kun on tehty sitä ja tätä (mitä tosiasiassa ei oltu tehty). Ja lapsi myönteli surullisen oloisena äidilleen.
Silloin päätin, että minun lapseni eivät koskaan joudu päiväkotiin. Ryhmiksessä ovat tosin olosuhteiden pakosta olleet, enkä usko, että siellä on mitään ongelmia, koska lapset ovat sinne ilolla menneet ja iloisina myös pois tulevat.
mukuloita kuitenkin, oli se päivä millainen tahansa. Varsinkin, jos kaikki tulee ilmaiseksi.