ja omasta perheestä? Niin helpolla luopuu kaikesta ja jättää taakseen sellaisen onnen, jota moni muu kadehtii ja toiset eivät saa koskaan.
Mitä mies miettii silloin kun jättää perheensä ja mahdollisesti alkaa väsäämään uusia lapsia? Tuleekohan mieleen yhtään, miltä edellisistä lapsista saattaa tuntua, miksi he eivät enää kelpaa isälle?
Onko lama aika mahdollistanut sen, että kaikesta voi luopua ja korvata uudella, jopa omat perheenjäsenetkin? Hekään eivät ole enää tärkeitä? Kaiken muun voi halutessaan menettää ja heittää pois ja korvata uusilla, mutta ei ihmistä.
Ihmisistä on tullut vastuuttomia.
Niin sanotaan että ne jotka eivät ansaitse onnea ja lapsia, saavat niitä , mutta ne jotka haluavat ja olisivat omistautuneita perheelle, lapsille, eivät koskaan niitä saa! Niin epäoikeuden mukainen on elämä.
Minunkin mieheni antoi periksi. Vuoden jaksoi niellä katumustaan, ja nyt nielee mielenterveyslääkkeitä, kun ylpeys petti, ja ymmärsi että se, mikä on kaikkien tavoitteena, oli häntä liian lähellä, hän luopui perheestään ja huomasi että vasta jättämisen jälkeen tajuaa mitä menettää! Itsestään selviä asioita ei ole.
Mitä mies miettii silloin kun jättää perheensä ja mahdollisesti alkaa väsäämään uusia lapsia? Tuleekohan mieleen yhtään, miltä edellisistä lapsista saattaa tuntua, miksi he eivät enää kelpaa isälle?
Onko lama aika mahdollistanut sen, että kaikesta voi luopua ja korvata uudella, jopa omat perheenjäsenetkin? Hekään eivät ole enää tärkeitä? Kaiken muun voi halutessaan menettää ja heittää pois ja korvata uusilla, mutta ei ihmistä.
Ihmisistä on tullut vastuuttomia.
Niin sanotaan että ne jotka eivät ansaitse onnea ja lapsia, saavat niitä , mutta ne jotka haluavat ja olisivat omistautuneita perheelle, lapsille, eivät koskaan niitä saa! Niin epäoikeuden mukainen on elämä.
Minunkin mieheni antoi periksi. Vuoden jaksoi niellä katumustaan, ja nyt nielee mielenterveyslääkkeitä, kun ylpeys petti, ja ymmärsi että se, mikä on kaikkien tavoitteena, oli häntä liian lähellä, hän luopui perheestään ja huomasi että vasta jättämisen jälkeen tajuaa mitä menettää! Itsestään selviä asioita ei ole.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voihan olla että nyksät tuntee omantunnon pistoksen sydämessään, sillä moneen eroon juuri uusi nainen on syypää. Puhun omasta kokemuksesta. Meillä miehen vei tietoisesti lapseton nainen, joka ei kestänyt sitä että muilla on perhe ja hänellä ei. Helppo on viedä perheellinen mies, sillä mihinkään ei ole parempi iskeä, kuin mieheen jolla hetkellisesti menee liitossa huonosti.
Ei kenenkään eroon pelkästään uusi nainen voi olla syypää.Kyllä se aina on kahden kauppa.Itse erosin viisi vuotta sitten,mies oli löytänyt uuden. En ole ikinä syyttänyt erostani pelkästään exäni uutta naista,enemmänkin miestä, joka jätti minut ja lapset.Ja exälleni ovat lapsemme olleet erosta huolimatta aina rakkaita, vaikka hänellä on jo uudenkin vaimon kanssa tyttö. Mihin se rakkaus lapsia kohtaan katoaisi, vaikka minuun se katosikin?
Ehkä sulla on niin suuri sydän, ja kuulut niihin ihmisiin, jotka myöntävät itselleen toisten virheet! Itselläni ei ole. Ja tiedän että toinen eukko vei mieheni lasten isän, ja se on fakta.
Mies ei itse halunnut, eikä ollut uudelle kertonut olevansa eroamassa ja kertonut miten ei voi enää liitossaan kestää?
Sellaisesta ei siis ollut kyse? Vaan mies oli uudelle sanonut, että rakastaa vaimoaan ja haluaa olla tämän kanssa yhdessä, että vaikka välillä vähän huonosti meneekin, uskoo että kaikki vielä muuttuu paremmaksi? Niinkö hän oli sanonut? Vai niin että on yrittänyt, muttei mistään mitään tule, kumppani ei kuuntele, ei ota koskaan huomioon, ei välitä eikä haluakaan välittää siitä miltä hänestä tuntuu? Että hänkään ei siksi enää välitä. Eikä haluakaan välittää. Kummanhan tyylisesti hän olisi puhunut?
Olisiko tilanne niin päin, että yhteyden pysymisestä piti huolta mies, vai pitikö siitä huolta uusi kumppani, joka siis huolimatta miehen torjunnasta vain tuli ja haki miehen kotoa, kun tämä nukkui vielä vuoteessaan?
Vai voisiko olla niin, että miehen mielestä kaikki oli parisuhteen kannalta lopussa, ja niin hän asian ilmaisi myös uudelle. Ainoastaan vaimon mielestä tilanne oli toinen? Ja se kertoo mistä? Vuorovaikutuksen ja toisen ymmärtämisen ongelmista? Miten on mahdollista olla onnellinen, jos oma kumppani ei sitä ole?
Fakta on se, että miehesi olisi kuulunut ensin erota, sitten vasta aloittaa uusi suhde. Ja faktaa on sekin, että ajatuksesi asiasta ei olisi yhtään toinen, vaikka hän olisi niin toiminutkin. Lisäksi faktaa on se, että uusi suhde tai ei, mies ei olisi ollut yhtään sen onnellisempi kanssasi, jos oli valmis lähtemään.
"Kyllä se aina on kahden kauppa.Itse erosin viisi vuotta sitten,mies oli löytänyt uuden. En ole ikinä syyttänyt erostani pelkästään exäni uutta naista,enemmänkin miestä..."
Tarkoitatko kahden kaupalla uutta naista ja exääsi, vaiko itseäsi ja exääsi?
Uuden hankkimisessa kun vanha systeemi on kesken, on aina eniten syypää se, joka on yhä sitoutunut muuallekin. Kyllähän niistä Auervaaroista lukea voi, jotka vedättävät naisia joka suunnalla, ja koska saavat naisen kuin naisen tuntemaan itsensä niin ainutlaatuiseksi, välttyvät epäilyiltä kunnes jäävät rysän päältä kiinni. Onhan noitakin. Mutta jos ei puhuta Auervaaroista eikä helppo-Heikeistä, kyllä useimmiten syyt eroon löytyvät liiton sisältä. Ja jos vuorovaikutus on mennyt riittävän mahdottomaksi tai kipeäksi, moni mies kuten nainenkin pakenee hakemaan helpotusta uudesta suhteesta. Eivät loukatakseen toista vaan selviytyäkseen itse. Koska eivät osaa enää avata solmuja, välttämättä edes ammattiauttajan turvin.
Eihän se asiaa oikeammaksi tee, mutta helpommaksi ymmärtää. Laastarisuhteet tosin usein kaatuvat arjen koittaessa, ellei eroa ja siihen johtaneita asioita olla pystytty selvittämään itselleen. Ja näkemään myös omat vikansa. Tuskin kukaan kovin ylpeä on suhteen alusta, jossa on ollut päällekkäisyyttä jomman kumman tai molempien edellisten suhteiden kanssa, kuitenkin syyt voivat olla moninaiset. Joskus ihmiset rakastuvat koska ovat samankaltaisessa tilanteessa jota yhdessä purkavat. Joskus eroa pitkitetään ja asioita pahennetaan, koska ajatellaan vaikka lapsia ja omaisuutta, eikä kuitenkaan haeta apua vaan syytellään toinen toistaan.
Ideaalissa maailmassa eroja ei olisi, eikä vaikeuksia selvittää elämässä eteentulevia hankalia tilanteita. Me ihmiset kuitenkin olemme kaikki vaillinaisia, kasvavia yksilöitä omine virheinemme ja opittuinen vuorovaikutusmalleinemme.
Entäs se nyksä, jota kohtaan mies osoitti kiinnostusta ja lämpimiä tunteita, ja jota kohtaan nyksä tunsi ihastusta, vaikka tämä oli liitossa? Ja jolle nyksä sanoi, ettei ole valmis mihinkään, ellei mies selvitä ensin liittonsa toisen osapuolen kanssa mitä tuleman pitää? Ja mies kun selvitti, erosi ja sai nyksänsä - silti tämä nyksä sai exän kiukut päälleen miehen varastamisesta?
Eiköhän se ole nyt vain niin, että toiset ovat päättäneet syyttää kaikkia muita paitsi itseään, vaikka tarina olisi mennyt miten. Oli nyksä käynyt yöllä varkaissa, käskenyt selvittää ensin välinsä tai tullut kuvioihin vasta vuosia eron jälkeen, toiselle nyksä on aina varas. Vaikka ex-nainen itse olisi ollut se lähtijä. Se vaan on niin helppoa olla miettimättä todellisia syitä seuraukselle nimeltä ero.
ihminen, joka ei pysty vastaamaan omistaan. Hakotiellä pahasti. Hän tarvii vierelleen toisen samanlaisen jonka sielunkumppanin löytää siitä uudesta naisesta. En tiiä, mutta tuntuu että eron jälkeen miehet ovat niin johdateltevissa, että tekevät mitä vain pitääkseen uuden suhteen. Pelkäävät jätetyksi tulemista, ja ennemmin jättävät omat lapset kun kokevat itsensä jätetyksi tulemisen uudelleen. Onko syy miehen vai uuden suhteen, varmaan molempien, mutta voihan ne uudet naiset kannustaa miestä??
Melko sairasta on myös väittää, että itsellä ei ole mitään osuutta siihen, miksi ero on tullut.
Melko usein eroon johtaa tietynlainen tie, se missä toisesta tulee kilpailija itselle, missä toista ei enää kunnioiteta, toinen ei ole tasa-arvoinen vanhempana tai edes aikuisena ihmisenä, toisen tarpeilla ei ole mitään väliä, toista pilkataan, toinen hylätään henkisesti, toinen onkin itsestäänselvyys.
Avioliittovaloissa muistaakseni sanotaan: "toinen toisenne onnelliseksi tekemisessä kilpailkaa". Ei siis pidä kilpailla siitä, kummalla on enemmän aikaa omiin juttuihin, kummalla on enemmän älyä, kumpi on asioista enemmän oikeassa.
On melko tekohurskasta väittää, että itsessä ei olisi ollut mitään syytä siihen, että ero on tullut. Kummassakin on. Ellei oikeasti puhuta mielisairaasta puolisosta, juoposta tai kriminaalista, josta on pakko erota oman terveytensä/mielenterveytensä ja lasten vastaavan vuoksi. Muutamien "olen täydellinen ja aina oikeassa" - exien kirjoittelusta täällä voisi saada sen käsityksen, että kaikissa eroissa on kyse miehen mielipuoliudesta ja uuden naisen moraalittomista hypnotisointi taikavoimakyvyistä. Se jos mikä kuullostaa huolestuttavan kipeältä puheelta.
Sellaista ihmistä kuin virheetön ja täysin täydellinen ei ole olemassa. Eipä ihme jos sitä ainoastaan odotit exältäsi, ettei hän vierelläsi kestänyt. Toivotaan että yhteiset lapsenne ovat saaneet vain sinun geenejäsi, etteivät mielipuolen exäsi. Vaikka se onkin biologisesti mahdotonta, ehkä noin täydellinen ihminen on pystynyt kohdussaan jotenkin ne "virhegeenit" puristamaan pois käytöstä.
ja omasta perheestä?jne..
Kyllä naiset osaavat tuon saman tehdä. Useimmiten he tosin varastavat lapset mukaansa, mutta se nyt johtuu vain yksinkertaisesti siitä että yhteiskunta on heidän puolellaan lapsiasioissa.
Elähän ny, eihän se nuin voi mennä. Eikös se mene niin, että paha miekkonen tulee ja rikkoo äidin ja isin välisen liiton, varastaa äidin SEKÄ lapset!
Semmoisia ne pahat miekkoset ovat, rikkovat sopimuksen, joita eivät edes ole sopineet. Täysin vastoin äiti-ihmisen omaa tahtoa ja tietoista valintaa. Ja kaiken lisäksi vielä varastavat samalla lapsilta sen isänkin, koska lapset jäävät useimmiten äidilleen.
Niinhän tietenkin, samaa kastia hypnotisointi-taikavoimakyvyissään ovat pahat uudet miekkoset kuin naikkosetkin.