Julmuus ja Jumaluus
sydän jäänsinertävä
alla vitivalkoisen ihon
sielua kaivertava
heikko kohtani, sydän
Rakkauden tyyssija
tyhjillään voimasta vihan
jäätynyt kulkija
pysy ei enää turtana
muurinsa on nyt murtava
liian kauan katsonut
eilispäiväkierteeseen
ja huomispäiväpyörteeseen
unettomana kuuta ulvonut
hävityksen herraansa palvonut
vitsauksen jatkeena yössä valvonut
osaanko elää tässä ja tänään
vain yksi päivä siedettävänään
vihainen sydän sietokykynään
osaanko elää tässä ja tänään
kun vain yksi tunne on jäänyt sydänkynään
kiertämään ikuisen vihan ympyrään
ja vaikka talvi tekee vasta tuloaan
olen jo kylmä kauttaaltaan
ei säästänyt syys sateiltaan
tapahtumaketjujen syyseuraukset
ainaiset sydämen syväkairaukset
jättävät sille enää vain reunukset
ikuisessa onnellisuuden takaa-ajojahdissa
juoksen karkuun itseäni epätahdissa
toivoni kateissa pahan olon mahdissa
sanovat lasten olevan julmia toisilleen
kai aikuisuus on vielä julmempaa
olla julma itselleen
kätken vihani syvälle itseeni
yösydämellä annan virrata sen lävitseni
läpi sydämen kipupisteeni
massakeskusten katveessa
hukuttaudun metsän hyväilyyn
Pimeyden ruhtinaan syleilyyn
vaietkoon viha ja jäätyköön julmuus
tulkoon itselle anteeksi antamisen laupeus
ja jääköön yksin Jumaluus, sieluni autuus
sydän jäänsinertävä
alla vitivalkoisen ihon
sielua kaivertava
heikko kohtani, sydän
Rakkauden tyyssija
tyhjillään voimasta vihan
jäätynyt kulkija
pysy ei enää turtana
muurinsa on nyt murtava
liian kauan katsonut
eilispäiväkierteeseen
ja huomispäiväpyörteeseen
unettomana kuuta ulvonut
hävityksen herraansa palvonut
vitsauksen jatkeena yössä valvonut
osaanko elää tässä ja tänään
vain yksi päivä siedettävänään
vihainen sydän sietokykynään
osaanko elää tässä ja tänään
kun vain yksi tunne on jäänyt sydänkynään
kiertämään ikuisen vihan ympyrään
ja vaikka talvi tekee vasta tuloaan
olen jo kylmä kauttaaltaan
ei säästänyt syys sateiltaan
tapahtumaketjujen syyseuraukset
ainaiset sydämen syväkairaukset
jättävät sille enää vain reunukset
ikuisessa onnellisuuden takaa-ajojahdissa
juoksen karkuun itseäni epätahdissa
toivoni kateissa pahan olon mahdissa
sanovat lasten olevan julmia toisilleen
kai aikuisuus on vielä julmempaa
olla julma itselleen
kätken vihani syvälle itseeni
yösydämellä annan virrata sen lävitseni
läpi sydämen kipupisteeni
massakeskusten katveessa
hukuttaudun metsän hyväilyyn
Pimeyden ruhtinaan syleilyyn
vaietkoon viha ja jäätyköön julmuus
tulkoon itselle anteeksi antamisen laupeus
ja jääköön yksin Jumaluus, sieluni autuus
Vastaukset 1
Vanhimmat
tekstiä, runo joka ei jätä kylmäksi.