Olen törmännyt sellaisiin taiteen keräilijöihin, jotka yrittävät viimeiseen asti saada taiteilijoilta teoksia edullisesti työhuoneelta suoraan ostettuna. On myös taiteilijoita, jotka tähän suostuvat. Se on väärin ja pidemmän päälle kannattamatonta nimenomaan taiteilijalle. Eihän kukaan osta näyttelyistä mitään jos tietää että puolen vuoden päästä saa saman työn tai jonkun toisen puolet halvemmalla. Jotkut keräilijät soittelevat heti näyttelyn päätyttyä ja yrittävät saada jotain puoleen hintaan.
Yksityiset galleriat ovat parhaita paikkoja töiden esiin tuomiselle, mutta kalliita. Silti myös galleristin pitää saada siitä palkkansa jos haluamme että gallerioita on olemassa. Hyvä galleristi hoitaa markkinoinnin ja taiteilijan esiintuomisen myös näyttelyiden välillä.
Rakkaat taiteilijat! Älkää polkeko hintoja, kiitos.
Yksityiset galleriat ovat parhaita paikkoja töiden esiin tuomiselle, mutta kalliita. Silti myös galleristin pitää saada siitä palkkansa jos haluamme että gallerioita on olemassa. Hyvä galleristi hoitaa markkinoinnin ja taiteilijan esiintuomisen myös näyttelyiden välillä.
Rakkaat taiteilijat! Älkää polkeko hintoja, kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
seikka kuuluu yritystoimintaan, riski. Taidealalla nämä riskit on kaikki sysätty taiteilijan harteille. Myy taiteilija teoksiaan tai ei niin joka tapauksessa galleria ei jää tappiolle. Tappio on aina taiteilijan koska hän on maksanut jo gallerian vuokran ja maksaa vielä yleisesti provision omien teostensa myynnistäkin gallerialle.
Tottakai ammattikeräilijät ovat systeemistä perillä ja koska sijoittajan ainoa tehtävä on hankkia omaisuudelle mahdollisimman suuri kate, he tietenkin yrittävät ostaa teokset joista ovat kiinnostuneet taiteilijalta suoraan. Koska myös taiteilijan on elettävä, on hänenkin leipänsä saadakseen myös myytävä teoksiaan. Näin taiteilijakin on puun ja kuoren välissä.
Taidegalleriat ovat vanhanaikainen ja kuoleva bisnes, erikoistavara kuten taide on siirtymässä enenevässä määrin nettiin. Näin taiteilijasta on tullut yhä enemmän myös omien teostensa markkinoija ja myyjä.
Onko suuntaus hyvä, varmasti osalle on ja osalle ei, niinkuin kaikissa muutoksissa, vasta aika näyttää mihin mennään.
Taiteen ja taiteilijoiden pitäisikin löytää jonkunlainen Hjallis Harkimon kaltainen visionääri joka alkaisi suunnitella taidebisnestä uudelta kantilta. Aivan samoin kuin Harkimo näki jääkiekossa loistavan mahdollisuuden tehdä myös hyvää ja kannattavaa bisnestä, aivan samoin taiteenkin pitäisi löytää oma Harkimonsa. Joka lähtisi uudella konseptilla ja uusilla ideoilla markkinoimaan ja myymään taidetta.
Minä ainakin toivon ettei galleriatoiminta ole kuoleva bisnes. Yksi tärkeimmistä asioista gallerioissa on se että kaikki pääsevät halutessaan näkemään taidetta ihan ilmaiseksi vaikkei sen ostamiseen mahdollisuutta olisikaan. Taide pitää nähdä livenä eikä nettikuvina eikä taiteilijan työhuone voi olla ovet avoinna kaikille koko ajan.
Galleriatoiminta on myös galleristille kallista puuhaa eikä pelkistä vuokratuloista saa elantoa itselleen.
Mielestäni galleristin ja taiteilijan yhteistoiminta on edelleen paras keino ihan kaikkien kannalta.
kannanotto olennaiseen asiaan. Taiteilija hinnoittelee työnsä haluamallaan tavalla myi hän sitten ne gallerian tai muun näyttelyn, netin tai huutokaupan kautta, suoraan ostajalle tai iten hyvänsä. Mikään niistä ei ole mitään alennuksella myyntiä, jokaisella tavalla on omat etunsa.
Gallerioita on tarjolla suhteellisen vähän joten myyntiä on joka tapauksessa oltava muutenkin. Jos keräilijä jättää näyttelystä ostamatta hän ottaa sen riskin, että työt myydään loppuun eikä niitä myöhemmin voi enää suoraan ostaakaan. Jos niitä taas ei myydä loppuun niin taiteilijan omassa harkinnassa on, millä hinnalla hän niitä myöhemmin myy ja hinnan voi aina asettaa samaksi kuin näyttelyssä miinus gallerian palkkio.
Mitä hintojen polkemiseen tulee niis sellaista ei ole. Kaikki teokset ovat ainutkertaisia, myös serigrafiat ja grafiikan vedokset, eivätkä siten kilpaile toisten kanssa hinnalla vaan laadulla tai nimellä. Kilpailu on vapaata ja jokaiselle taiteilijalle muodostuu oma kategoriansa taiteen kentässä.
Hyviä galleristeja on Suomessa vähän ja he pitävät taiteilijan lojaalisuutta hyvin tärkeänä. Vastapalveluna taiteilija saa rauhassa keskittyä työhönsä. Markkinoinnin ja myynnin hoitaa galleristi myös ulkomaille ja tietysti galleristi ottaa palkkansa tekemästään työstä.
Voihan taiteilija ahneuksissaan myydä töitään työhuoneelta suoraan vähentäen provikat, mutta seurauksena siitä voi olla hyvän ammatillisen suhteen päättyminen. Toisaalta huonon galleristin kanssa ei taiteilijankaan tarvitse kärvistellä. Jos molemmat ei saa haluamaansa niin sitten etsitään parempi yhteistyökumppani. Laadukkaita taiteilijoita kyllä piisaa.
Taiteen keräilijöitä on Suomessa aika vähän ja museot ostavat taidetta näyttelyistä, ei taiteilijan työhuoneelta. Yhteisnäyttelyihin on vaikea päästä ja monelle ainut vaihtoehto on yksityisnäyttelyn pitäminen. Mutta minkäs teet jos olet pilannut maineesi myymällä töitäsi alennettuun hintaan näyttelyn jälkeen...
Taiteilijan on vaikea selviytyä yksin jos haluaa työnsä nähtäväksi.
täyttä asiaa. Taiteilija omistaa työnsä ja tekee niille juuri niin kuin hänellä huvittaa.
Taidenäyttelyjen pitäminen on kallista puuhaa ja kaiken lisäksi nuo galleristit ottavat välistä 25-40% myyntipalkkiota huolimatta heidän suht. kalliista tilojen vuokrista 700-1300 Euroa/ kuukausi.
Ainakin itse jopa vihjaan mahdollisille ostajaehdokkaille jos se on mahdollista että näyttelyn jälkeen kannattaa tulla kaupoille niin takuuvarmasti saa silloin taulun halvemalla. Yllättävän moni tuon myös tietääkin, sillä yleensä näyttelyn jälkeen olen tehnyt parhaimmat kaupat. Sitähän voi rinnastaa jopa "tukkukaupaksi" karkeasti sanoen.
Minähän myyn omaa omaisuuttani parhaaksi katsomallani tavalla.
ei ole kovinkaan tuttua tuo "käytäntö" noista suomen galleristeista. Tuohan olisi ihanne kuinka se taiteilijan ja galleristin yhteistyö pitäisi toimia.
Kyllä nämä suomen galleristit ovat antaneet vallan toisenlaisen käsityksen toiminnastaan allekirjoittaneelle tämän 25 vuoden aikana kun olen ollut ammattitaiteilijana.
Esimerkiksi kaikki ulkomaan kontaktit ja kaupat ovat tulleet ihan puhtaasti oman nettigalleriani kautta.
Kuitenkin olen joka vuosi pyrkinyt pitämään vähintään 3 näyttelyä täällä suomessa ja joskus jopa viisikin näyttelyä. Mehän saamme kuitenkin vähentää nuo kulut lopullisessa varotuksessa.
nyt väärässä, Suomessa on vain muutama kiinteä taiteilija-galleristi-suhde eli, että jonkun kaikki työt ovat yhden galleristin takana. Moni taiteilija pitää kyllä näyttelynsä mielellään samassa galleriassa mutta kyseessä ei ole mikään sidottu sopimus.
Nämä ovat yleensä hyvin tunnettuja taiteilijoita, joiden myynti on taattua ja siten varma nakki myös galleristille. "Hyvät" galleriat ovat yleensä pitkälle etukäteen varattuja eivätkä siten aina sovi yhteen taiteilijan suunnitelmiin. Galleristillakaan ei ole varaa kiukuktella hyvälle taiteilijalle jos aikataulut eivät sovi yhteen tai taiteillija myy suoraan työhuoneelta.
Toisaalta galleriasopimuksissa on myös klausuuli, joka takaa, että galleria saa provikansa jos näyttelytyö myydään tietyn ajan sisällä näyttelyn jälkeen suoraan taiteilijalta. Tämä on kohtuullista molempien osapuolien kannalta, siinä kummatkin tunnustavat toistensa kohtuulliset oikeudet.
Ei ole kyse vain muutamasta kiinteästä taiteilija/galleristi-suhteesta. Eri kaupungeissa toki on eri galleriat, mutta pääsääntöisesti saman kaupungin toiseen galleriaan ei ole menemistä ellei halua vaihtaa galleriaa lopullisesti. Tämä on ihan yleinen käytäntö.
Tuo viimeinen sanomasi pitää paikkansa ja on ihan hyvä että niin on.