Hallituksen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma ohjelmajohtaja Georg Henrik Wrede kirjoittaa HS:ssa tänään. Wreden teksti sitaateissa:
"Kuntien ongelmat lastensuojelussa ovat osittain itse aiheutettuja
Lapsen oikeusien sopimuksen 9. artiklan perusteella lasta ei saa erottaa vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti, paitsi kun sen todetaan olevan lapsen edun mukaista. Edelleen todetaan, että tällainen päätös saattaa olla tarpeellinen erityistapauksessa."
Näiden erityistapausten olemassa oloa ei Suomessa ole todistettu, toimenpiteet ovat perustuneet vain sosiaalityöntekijöiden väitteiden, näkemysten ja huoliajattelun herättämiin havaintoihin. Tilanteeseen saadaan muutos, jos vireillä olevan lakiesityksen mukaan huostaanottojen käsittely siirretään hallinto-oikeuksista käräjäoikeuksiin. Tämä pelkästään tulee pienentämään huostaanottolukuja merkittävästi.
"Sijoittaminen kodin ulkouolella on aina äärimmäinen keino, kahdesta huonosta vaihtoehdosta parempi. Lapsen kehitykselle aiheutuvien riskien voidaan olettaa tällä keinolla pienentyvän, muttei katoavan. Huostaanottoon johtaneita vanhempien laiminlyöntejä ei yhteiskunta pysty helposti korjaamaan."
Edellä olevassa tarkoitetaan ilmeisesti päihde- ja väkivaltaperheistä tehtyjä huostaanottoja. Tässä unohdetaan toinen yhtä tärkeä syy huostaanotettujen 'rikkinäisyyteen' eli se, että puuttuvia terveyspalveluja on korvattu huostaanotoilla. Puutteita on sekä psykiatrian että neurologian palveluiden saatavuudessa. Merkittävä osa 'rikkinäisiä' teinejä on ilman oikeaa diagnosointia ja kuntoutusta jääneitä eri neurologisten oireyhtymien lapsia.
"Lyhytnäköinen, talousarviovuoteen sidottu tarkastelu ei sovellu silloin kun halutaan ehkäistä lasten sijoittamista kodin ulkopuolelle. Kustannustehokkuusajattelusta irrottautuminen edellyttää uskallusta investoida lapsiin ja nuoriin.
Alussa tarvitaan yhä resursseja korjaavaan lastensuojeluun, koska ongelmat eivät häviä heti. Pitkällä aikavälillä investointi ehkäisevään toimintaan kuitenkin tuottaa tulosta.
Tutkittua tietoa todella tarvitaan, ja siihen on tulossa apua muun muassa valmisteilla olevasta Suomen akatemian lasten hyvinvointi ja terveys -tutkimusohjelmasta. Irvokkain paradoksi ei ole sijoitettujen lasten määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen, vaan se, että 1980-luvulla hyvin toiminut varhaisen puuttumisen järjestelmä - lapsiperheiden kotipalvelu - on käytännössä romutettu. Kuntien ongelmat lastensuojelutehtävän hoitamisessa ovat osittain itse aiheutettuja, kun on säästetty väärästä kohdasta."
"Kuntien ongelmat lastensuojelussa ovat osittain itse aiheutettuja
Lapsen oikeusien sopimuksen 9. artiklan perusteella lasta ei saa erottaa vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti, paitsi kun sen todetaan olevan lapsen edun mukaista. Edelleen todetaan, että tällainen päätös saattaa olla tarpeellinen erityistapauksessa."
Näiden erityistapausten olemassa oloa ei Suomessa ole todistettu, toimenpiteet ovat perustuneet vain sosiaalityöntekijöiden väitteiden, näkemysten ja huoliajattelun herättämiin havaintoihin. Tilanteeseen saadaan muutos, jos vireillä olevan lakiesityksen mukaan huostaanottojen käsittely siirretään hallinto-oikeuksista käräjäoikeuksiin. Tämä pelkästään tulee pienentämään huostaanottolukuja merkittävästi.
"Sijoittaminen kodin ulkouolella on aina äärimmäinen keino, kahdesta huonosta vaihtoehdosta parempi. Lapsen kehitykselle aiheutuvien riskien voidaan olettaa tällä keinolla pienentyvän, muttei katoavan. Huostaanottoon johtaneita vanhempien laiminlyöntejä ei yhteiskunta pysty helposti korjaamaan."
Edellä olevassa tarkoitetaan ilmeisesti päihde- ja väkivaltaperheistä tehtyjä huostaanottoja. Tässä unohdetaan toinen yhtä tärkeä syy huostaanotettujen 'rikkinäisyyteen' eli se, että puuttuvia terveyspalveluja on korvattu huostaanotoilla. Puutteita on sekä psykiatrian että neurologian palveluiden saatavuudessa. Merkittävä osa 'rikkinäisiä' teinejä on ilman oikeaa diagnosointia ja kuntoutusta jääneitä eri neurologisten oireyhtymien lapsia.
"Lyhytnäköinen, talousarviovuoteen sidottu tarkastelu ei sovellu silloin kun halutaan ehkäistä lasten sijoittamista kodin ulkopuolelle. Kustannustehokkuusajattelusta irrottautuminen edellyttää uskallusta investoida lapsiin ja nuoriin.
Alussa tarvitaan yhä resursseja korjaavaan lastensuojeluun, koska ongelmat eivät häviä heti. Pitkällä aikavälillä investointi ehkäisevään toimintaan kuitenkin tuottaa tulosta.
Tutkittua tietoa todella tarvitaan, ja siihen on tulossa apua muun muassa valmisteilla olevasta Suomen akatemian lasten hyvinvointi ja terveys -tutkimusohjelmasta. Irvokkain paradoksi ei ole sijoitettujen lasten määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen, vaan se, että 1980-luvulla hyvin toiminut varhaisen puuttumisen järjestelmä - lapsiperheiden kotipalvelu - on käytännössä romutettu. Kuntien ongelmat lastensuojelutehtävän hoitamisessa ovat osittain itse aiheutettuja, kun on säästetty väärästä kohdasta."
Vastaukset 3
Vanhimmat
ilman avohuollon tukia - tai riittäviä, oikeita tukia - tehdyt huostaanotot ovat muka kustannustehokasta ajattelua. Kyllä se on ihan yhä lyhytnäköistä väärässä kohdassa säästämistä, mihin huostaanotoissa on langettu yleisemminkin. Ei kai halvemman ja hyvän vaihtoehdon vaihtaminen turhaan ja kalliiseen ole kustannustehokasta ikinä! Näin kuitenkin lastensuojelussa menetellään.
Syyksi on epäilty jopa sitä, että kuntapoliitikot ovat kuvitelleet valtion tuen olevan suurempaa sijoituskustannusten peittämisessä kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Monessa kunnassa ovat kunnan huostakustannukset tulleet ikävä yllätyksenä päättäjille seuraavan vuoden budjetin suunnittelun yhteydessä.
joka vuotiseen "miljoonan euron kauhisteluun"
mikä lastensuojelun huostaanottokustannuksiin joudutaan sielläpäin
aina näin elokuun tietämillä lisäbudjetissa lisää
maksamaan.
___________
V. 1999 voimaan tulleen tasausrahaston seuraksenahan kunnissa oli ajattelua
että valtiolta voi todellakin "lypsää rahaa" huostaanottojen kustannuksella kuntien tileille.
Olihan eduskunnassakin erään kansanedustajan tekemä "kuittitehtailu" kysely,
johtuen siitä että osalta kuntia oli laitettu "kuittitositteita" huostaanottojen kustannuksista tasausrahostolle maksatukseen,
jotka eivät kuuluneet huostaanottojen kustannuksiin.
_____________
Professori Taskinen esitelmässään Oulussa viittasi juuri tähän,
että kun kunnissa alkaa totuus näistä huostaanottojen todellisista kustannuksista selvetä
(tasausrahaston purun jäljiltä...)
niin aletaan kuntatasollakin ja kuntapäättäjienkin keskuudessa laskemaan,
että mikä lapsiperheille annettu palvelu maksaa mitäkin.
Avohuollon kustannuksina ei kunnissa viimeisinä vuosina ole ollut ilmeisestikiään mitään muuta
kuin näiden
korvapalvelijoiden (perhetyöntekijöiden) palkkakustannukset.
Nyt sitten viimeinkin alkaa SE totuus
tasausrahaston purun jäljiltä, huostaanottojen todellisista kustannuksista
rahasta ja sen käytöstä vastaaville kuntapäättäjillekin todella aueta
ja kauhistellaan, että onpa kallista,
se huostaanotto.
Ehkäpä pikkuhiljaa alkaa aueta myös näille viisaille kuntapäättäjille sekin, että
lastensuojelun avohuollon
TODELLISET TUKITOIMETKIN
kannattaa kunnissa laittaa myös ajantasalle ja lain mukaisiksi.
Esimerkiksi palauttaa kuntakentälle lapsiperheille tarkoitetut kodinhoitajat kotipalveluun!
Nuo sijaishuollolle ja sossuille maksetut rahat ovat vain välittömiä kustannuksia.
Miten paljon yhteiskunta menettää, kun tällä tavoin tehdään vuosiksi työhön kykenemättömiä vanhempia. Oletan, että huostanoton ja tapaamisoikeuden rajoitusten myötä aika moni vanhempi on poissa työelämästä ainakin jonkun kuukauden, jollei vuosia. kuinka paljon sairaanhoito kustannuksia tästä tulee? Miten mitataan sen kustannukset, että moni vanhempi menettää lopuksi elämäänsä työkykynsä?
Luulisi 32000 ihmisen työpanoksen olevan Suomellekin tärkeä.
Millä mitataan niitä kustannuksia, kun lapset syrjäytyvät yhteiskunnasta huostaanoton takia? Millä mitaataan sitä, että huostaanotettu lapsi menettää henkensä muita lapsia todennäköisemmin?
Johtuvatko lasten ongelmat todella vanhempien laiminlyönneistä vai sijaishuoltoon joutumisesta? Tässäkin on suuri mahdollisuus tehdä virhediagnooseja ja näin antaa lapselle vääränlaista hoitoa.
Millä mitataan ne hirvittävät ihmilliset kärsimykset, joita huostaanotto ja sijaishuolto aiheuttavat?