kohta vuoden täyttävältä kisultani leikattiin
eilen pallit. kauonko kestää että se
on "normaali" kun nyt se kyhjöttää nurkissa,
vaikka joku aika sitten se oli innoissaan ruokaa
vailla? kuinka paljon se rauhoittuu operaation
myötä? eihän siitä tule ihan apaattinen?
eläinlääkäri ei laittanu edes tikkejä, mistä
tiedän että haavat paranee kunnolla?
eilen pallit. kauonko kestää että se
on "normaali" kun nyt se kyhjöttää nurkissa,
vaikka joku aika sitten se oli innoissaan ruokaa
vailla? kuinka paljon se rauhoittuu operaation
myötä? eihän siitä tule ihan apaattinen?
eläinlääkäri ei laittanu edes tikkejä, mistä
tiedän että haavat paranee kunnolla?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä kissasi on varmaankin parissa päivässä ihan
ennallaan. Jos ei, soita eläinlääkärille.
Kastraatiossa kollista lähtee pois vain
hormonitoiminta ja siitä aiheutuva vouhotus.
Muuten kissan luonteen ei pitäisi muuttua.
Kolleille äärimmäisen harvoin laitetaan tikkejä,
koska haavat ovat niin pienet. Kollin
leikkaushaavojen paraneminen on yleensä todella
nopeaa. Jos kissasi toipumisessa jokin sinua
huolestuttaa, käänny leikanneen lääkärin puoleen.
oma 3 vuotias kollini leikattiin huhtikuussa ja
toipui nopeasti omaksi leikkisäksi itsekseen, tai
oikeastaan leikkii enemmän kuin leikkaamattomana
(silloin kun piti vahtia tyttöjä, josko jollain
olisi ollut juoksu päällä). Luonteeseen leikkaus
ei vaikuta muuten kuin, että se ylimääräinen
sählääminen jää pois, ei kissasta laiskaa tai
apaattista tule ellei seuran puute sitä aiheuta,
joten hanki kissallesi kaveri kunhan se on
kunnolla toipunut.
Ruokaa leikattu kissa sitten alkaa vaatimaan
enemmän, kun mielessä ei ole enään
suvunjatkamisjutut ja sinun tehtäväsi onkin
katsoa, ettei liikaa anneta.
Kuten Daisy sanoi, urokselle ei tikkejä laiteta
kuin hyvin harvoin ja ainoa ongelma tulee jos
haavaan pääsee pöpöjä (normaalisti ei näin käy).
Tuo kyhjöttäminen voi johtua nukutuksen
vaikutuksesta tai arkuudesta entisten pallien
paikkeilla ja menee ohi, ellei mene on syytä
viedä kissa tarkastettavaksi.
Kolliuden menetys on menetys ja siitä aiheutuu
lainausmerkeissä sanottuna pieni suruaika, jonka
pituus vaihtelee riippuen entisen kollikauden
kestostakin. Kun kisusi on noinkin nuori, se
ohittaa sen varmaan parissa päivässä. Jos se
olisi ehtinyt vaikkapa 10 vuoden ikään, menetys
voisi vaivata sitä kauemminkin.
ei tuota suruaikaa ole vietetty lainkaan,
kastraatti kun pyrkii astumaan juoksevia naaraita
edelleenkin, vaikka osa välineistä on viety,
liekö edes on huomannut koko operaatiota
tehdyn;-))
Ainoa joka on muuttunut, on merkkailun pois
jääminen ja pissan hajun muuttuminen normaaliksi
ja se yletön likkojen vahtiminen.
meillä pojat ottivat leikkauksen
henkilökohtaisemmin kuin tytöt.vietiinhän niiltä,
jotain niin konkreettista.tyttökissani parani
parissa pvässä, kun taas kollipoika jaksoi
vihoitella vajaan parin vkon ajan.
On normaalia, että kissasi haluaa olla yksin
nurkassa "nyhjäämässä", sillä sen haavoihin
koskee ja todistetusti kissa haluaa nuolla
haavansa mieluiten yksin ja piilossa.kun aika on
kypsä ja kisusi tuntee itsensä jälleen
puolustuskykyiseksi ja vahvaksi se kyllä palaa
normaaliin pvärytmiin.
Haavojen paraneminen kestää kolleilla n.vkon-ehkä
vähän allekkin.
ja ruuasta sen, verran, että ei varmasti maistu
vielä muutamaan päivään normaalisti.nukutuksen
jälkeinen pökkerö-olo ja toipilasaika vaativat
veronsa.
Mutta usko pois:pian saat entisen ihanan kissasi
takaisin, ilman kollimaisia metkuja...=)
meidän kingi alkaa jo olla "normaali"
(sikälimikäli siitä sellaista nimitykstä voi
käyttää...:-) ) edelleen se jahtaa äitiään ja
vaanii jossain nurkan takana ja sotahan siitä
syttyy...vauhti ei kun lisääntyy kun "painolasti"
lähti peräpäästä...onko siitä toivoa että tämä
älytön jahtaaminen loppuu ikinä??ensin juostaan
peräkanaa ja saadaan ehkä nokilleenkin, mutta kun
emo pistetään jäähylle toiseen huoneeseen, niin
sitten kolli maukuu niin surkeasti kun ei ole
kaveria, jonka kanssa tapella...
meidän tyttökissa(1,5v) ainakin rauhottui todella
reippaasti leikkauksen jälkeen!silloin tällöin
energiaa löytyy, mutta pahin on ohitse.mutta olen
kyllä, kuullut kissoista, joilla extra-energiaa
on riittänyt läpi elämän-leikkauksesta
huolimatta.mahtaako sinulla olla tällainen
puhtipommi?jos näin on ei auta muu kuin totutella
ralliin&römyämiseen!
mutta eiköhän villikko vähän hiljennä vauhtia,
kun ikää karttuu-toivotaan!
myös, että leikatut kollikissat (etenkin
sisälläeläjät) ovat alttiimpia virtsavaivoille.
Kannattaa siis antaa vain laaturaksuja ja välttää
viljaa. Juominen on ensisijaisen tärkeää. Eli jos
kissasi juo vähän niin lisää sen kosteaan ruokaan
vettä.