esikoululainen tyttäreni tuli eskarista,(joka meilläpäin käydään koulun yhteydessä samoissa tiloissa tavallisen koulun kanssa joka päivä)opettajan viesti reissarissa että tyttäreni ja toinen eskarilaineen olivat kiusanneet kolmatta eskarilaista.Koulussa ja kotona käytyjen keskustelujen mukaan "kiusattu oli ärsyttänyt tytärtäni ja toista oppilasta" kotona tyttäreni kertoi hänen haukkuneen heitä tyhmäksi ja he vastasivat haukkuen hölmöksi ja niin edespäin.Äitin oma tissiliivi,meiän iskä on vahvempi kuin teiän,lällällälieru...ja niin edespäin.Eikö tätä ärsytystä ja lällätystä ole ollut kautta aikain lasten leikkipihoilla?Ja sehän on kuulunut vain kasvuun ja lapsuuteen.Mutta nyt kun viisi-kuusivuotias käyttäytyy lapsellisesti se on kiusausta ja koska se tapahtuu koulussa se on koulukiusausta ja mikä kaiku sillä sanalla onkaan!Ymmärän ja puutun ehdottomasti jos lapset haukkuvat toisiaan rumilla sanoilla homot,paskaperseet yms. ja jos puututaan ulkomuotoon silmälasit,hammasraudat,lihavuus yms. mutta tälläinen lapsellinen hölmöksi ja tyhmäksi haukkuminen ei oikein saa minulta vastakaikua,meidän lasten on turha tulla kielimään että joku haukkui tyhmäksi,koska tiedän hänen osaavan vastata siihen todennäköisesti yhtä lapsellisesti kuusivuotiaan tavoin takaisin...Mennäänkö metsään tämän koulukiusaamisen kanssa vai menenkö minä metsään kasvatukseni kanssa?
koulukiusaustako?
tyttäreni,koulukiusaajako
181683
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
jos et puutu lapsesi haukkumiseen.
tai jos et puutu siihen että lastasi haukutaan.
Meidän vanhempien tulee osoittaa lapselle että me välitämme ja me puolustamme.
ja me puutumme epäkohtiin.
Ja pienestä haukkumisesta voi seurata isompaa kiusaamista.
Lasta voi toki yritää opettaa sietämään jotain juttuja ilman että siihen huomiota kauheesti kiinitetään.. mutta jos lapsella tulee painostava olo haukkumisesta silloin siihen on puututtava.
Kuka muu lastamme puolustaa jos emme me.
Lasten ei pidä antaa käyttää omankäden oikeutta koska silloin mennään metsään ja pahasti.
minulla on kokemus siitä mitä on olla koulukiusattu.. 6 vuotta olin sen uhrina.. 6 pitkää vuotta haukkumista vaatteista ulkonäöstä puhetyylistä.. ihan kaikesta. Mikään eiluokkatovereilleni kelvannut mitä tein.
kuudennella luokalla kiusaaminen paljastui vanhemilleni ja he lopettivat sen siihen. He siis puolustivat lastaan ja olisivat puolustaneet aikaisemmin mikäli olisin uskaltanut kertoa.
Minun lastani kiusattiin koulussa viimevuonna.. sain tietää sen.. ja lopetin sen alkuunsa. Sanoin kiusaajalle että mikäli minun tarvii.. tulen kouluun aina välituntisin pitämään huolen lapsestani... tytärtäni ei enää kiustattu.. hän siirtyi muihin lapsiin joiden vanhemat eivät puutu..tänä vuonna kiusaamine on jatkunut ja luokan työrauha on ihan kadonnut.. minä kirjoitin rehtorille että asiaan on saatava korjaus.. kahden kirjeen(tulenpalavan) asia hoitui ja tämä kiusaaja siirettiin erityisryhmään.
Pieni lapsi kantaa mukanaan noita haukkumasanoja koko ikänsä.. suuret haavat jäävät ja vielä suuremmat mikäli omat vanhemmat eivät puutu siihen asiaan.. heihin lapsen pitäsi voida luottaa.
joten tiedän senkin puolen asiasta,mutta tämä nyt kyseinen tapaus oli ihan hyvien ystävysten välistä kränää,ja "kiusattu" oli lapsi joka yleensä saa viimeisen sanan tai sitten antaa viimeisen iskun jos ei pääse mielensä päähän,ja toinen näistä "kiusaajista" oli enneminkin se kiusatun roolia vetänyt jos nyt tässä tapauksessa sitten on kiusattu ja kiusaaja.Eli ymmärrän sen jos samat lapset ovat toistuvasti haukkujia tai haukkujen kohteena,silloin on mielestäni kysymys jo ihan eri asiasta kuin miksi miellän tämän asian,tosiaan poikaani on kiusattu sanan varsinaisessa merkityksessä joten mielestäni ymmärän myös sen puolen ja kolmas lapseni on sekaantunut niin sanottuna hiljaisena osapuolena kiusaajan osaan,eli on tiennyt mitä tapahtuu mutta ei ole puuttunut asiaan ja on näin ollen kiusaaja,joten olen mielestäni käynyt asiaa läpi monelta kantilta ja nyt tässä tapauksessa mielestäni on vähän saivartelun makua...
Tämä kiusaamisasia on saanut surkuhupaisia piirteitä, vaikka hyvästä asiasta on kyse. Opettajat ovat joutuneet paljon vartijoiksi. Jos he jättävät jonkun, vaikka mielestään mitättömänkin, kiusaamisjutun hoitamatta voi joku yliherkkä vanhempi tehdä asiasta valituksen ja kärpäsestä kasvaa härkänen.
Itse olen ollut palaverissa, jossa oma poikani (kiusaaja) ja toinen poika (kiusattu) olimme vanhempineen mukana. Mukana oli myös asian tiimoilta muita aikuisia, ei opettajia, koska asia ei tapahtunut koulussa. Poikani ei keskusteluissa, joita kävimme, voinut millään ymmärtää mistä oli kyse ja mitä hän oli tehnyt ja miksi häntä sanottiin kiusaajaksi.
En tiennyt miten olisi pitänyt asiaan suhtautua, koska luotin oman poikani sanaan, mutta koska tämän toisen pojan äiti oli ottanut tämän kiusaamisen puheeksi vaimolleni niin päätimme ottaa selvää mitä on tapahtunut.
Pojat istuivat vastakkaisilla penkeillä ja kun kiusatulta kysyttiin mitä oli tapahtunut ei vastausta meinannut tulla millään. Ymmärsin, että tilanne oli hänelle vaikea, mutta äitinsä kyllä kovasti häntä "auttoi" sanomalla:
"kerro nyt vaan, koska kaikkien pitää saada tietää mitä on tapahtunut ja miksi sinua on kiusattu. Kerroithan sinä kotonakin että sinua on kiusattu"!
Lopulta kun aikamme odottelimme ja asiaa "kaivoimme" saimme pojan kertomaan. Hän sanoi poikani kerran huutaneen hänelle oven raosta "ei osteta mitään" ja oli sitten vetänyt sen jälkeen oven hänen nenän edestään kiinni.
Tämä tarina on tosi!
Olen samaa mieltä kanssasi, että ylilyöntejä tapahtuu. Kiusaaminen on monesti hyvin subjektiivinen asia. Olin hyvin hämmästynyt ylioppilaskirjoitusten jälkeen, kun koulukaverini alkoi puhua kokemastaan kiusaamisesta. Olimme olleet samalla luokalla 8 vuotta ja hyviä ystäviä, enkä ollut huomannut mitään kiusaamiseen viittaavaa. Selvisi sitten, että ystävääni ei ollut koskaan huolittu mukaan luokan kovisten jengiin ja hän oli kokenut tämän kiusaamisena. Ei minuakaan siihen jengiin mukaan olisi huolittu, mutta enpä koskaan yrittänyt siihen mukaan päästäkään. Minua ei kiinnostanut kaljakassien kanssa notkuminen aseman nurkilla. Meitä kumpaakin tuo tyttöporukka kohteli täysin samalla tavalla, mutta vain ystäväni koki sen kiusaamisena.
Otsikkosi on raflaava. Se suututtaa. Kiusaamisesta ei ole tullut muotijuttu, siitä vain puhutaan nyt enemmän ja avoimemmin.
Kiusaamista ja koulukiusaamista on ollut kautta vuosikymmenten. Sitä ovat tehneet opettajat oppilailleen ja siihen ovat syyllisyneet niin yksittäiset oppilaat kuin koko luokkakin yhdessä, yhtä kohtaan.
Mitä on kiusaaminen?
Se ei ole vain fyysistä. Se on myös sitä, että ei oteta oppilasta, luokkakveria, mukaan joukkoon,. Eristetään muusta ryhmästä. Osoitetaan, ettet ole saman arvoinen kuin me muut; kuin nuo muut.
Esim. se, että jumppatunnilla ei yhtä tai kahta oppilasta huolita joukkeeseen ja heidät sitten joku joukkue JOUTUU ottamaan. Tai että heidät vuosi toisensa jälkeen valitaan viimeisenä, siis on PAKKO ottaa tuo..
Kyse ei edes ole siitä, että ko. oppilas olisi huono pelaaja tai huono joukkueessa vaan siitä, että koko luokka ei anna mahdollisuutta..
Tiedän. Olin sellainen PAKKO, joka viimeiseksi valittiin. Koko kouluajan. Koripallossa mieluummin menetettiin pallo vastustajalle kuin pompoitettiin minulle, vaikka heiluin ihan siinä oman vieressä, valmiina ottamaan pallon.. yläasteella sen verren kiukustuin tilanteesta, että ravasin kyllä jumppasalissa mukana, mutta koskaan minua ei pidetty joukkueeseen kuuluvana. Ei huomattu, kun ei haluttu olla tekemisissä. Ope sitten puhalsi pilliin ja kehoitti antamaan pallon minullekin !! ???
Miksi näin? En tiedä.
Kiusaajana voi olla vielä tänä päiväkin opettaja. Ja lapset toimivat sitten opetajan esimerkin mukaan.
Kiusaaminen on yhä vieläkin vähätelty asia.
Paitsi jos toinen osapuoli, se kiusattu, on tummaihoinen maahanmuuttaja, mielellään somali mutta mikä tahansa muslimi käy. Heitä pitää kohdella jotenkin eri tavalla, edes normaalia hiekkalaatikko-riitaa ei voi olla koska sekin on rasismia. HEidän kohdallaan kiusaaminen on totta ja todellista.
Muiden kohdalla se on sitten kuviteltua, suhteetona tapahtuneeseen nähden, muotijuttu. Vai?
Olen sitten ollut aikaani edellä - kuten moni muukin. Olen ollut muodin edelläkävijä jo 70-luvun alusta alkaen, koko helvetillisen 70-luvun ja koko ahdistavan peruskoulun ajan.
Jos hyväksyt nyt koulussa pienen tyhmittelyn, niin vastaisuudessa lapsesi ei ymmärrä miksi ei saa sanoa pahempia sanoja. Tyhmittely ei kuulu koulumaailmaan. Koulussa opiskellaan eikä keskitytä vikojen etsintään.
Ehkä kannattaisi ottaa yhteyttä opettajaan ja toiseen lapseen ja lapsen vanhempiin ja keskustella koko asia auki.
Lapset mielellään vähättelevät omaa tekemistään, eihän kukaan tunnusta että on tehnyt jotakin ilkeää, ikävää tai kiellettyä.
Esimerkiksi tapaus, kun oma lapseni kertoi tuohtuneena liikuntaopen laittaneen hänet istumaan jäähylle muiden tyttöjen kanssa, vaikka hän ei ollut tehnyt jotakin kiellettyä, vaan muut tytöt olivat, hän ei.. otin yhteyttä opettajaan ja olin hyvin vihainen lapseni puolesta ja hänen saamastaan epäoikeudenmukaisesta kohtelusta.
Sain kuulla opettajan version tapahtuneesta, varsin napakasti hän kertoili, että kyllä vain: oma lapseni oli kuin olikin ollut mukana tekemässä jotain (en muista enää mitä) kiellettyä vallatonta ja siten aiheesta saanut "rangaistuksen". Lisäksi sain kuulla että tyttäreni käytös liikuntatunneilla on muutenkin tottelematonta ja vallatonta...
Tilanne oli minulle nolo. Ja lapsen kanassa käytiin uusi tiukka keskustelu ja hän myönsi opettajan olevan oikeassa ko. tapauksessa ja vähätteli vallattomuuttaan.. joten asiasta käytiin enemmänkin keskustelua (esim. open vastuu jumppatunilla oppilaistaan = onnettomuudet - - asioiden kertominen kokonaan, ei vain puolittain)
Ja lapsen käytös tunnilla parani ja seuraavalla kerralla kun hän kertoi jostain epäkohdasta, hän kertoi nyt tarkasti myös oman osuutensa tapahtuneeseen, ettei tapahdu samaa noloa tilannetta..
Mielestäni koulukiusaamiseen pitää puuttua heti.
Niin puutuin itsekin kun lapseni tuli koulusta ja
kertoi että oli haukuttu ja nimitelty. Seuraavana
päivänä ope otti kuisaajat joita oli kolme ja nämä kaksi kiusattua ja puhuivat asiat halki ja pyysivät anteeksi. Kiusaus on siltä osin loppunut
siihen.
Vaikea sanoa, kun ei oltu siellä paikalla. Ehkä ei kannata nostaa niin kauheata meteliä tuollaisesta jutusta, ei suuntaan eikä toiseen. Lällättelyähän on, mutta voi kai sitä tavoitella, että sekin loppuisi. Koulussa ollaan ehkä tarkkoja. On kai sekin parempi kuin että viis veisattaisiin.
Vanha vitsi tämä,että kaikki mukulat ovat väärinymmärrettyjä kullannuppuja.Jos äideiltä kysyy.
Kiusatuille se ei tosin ole mikän vitsi vaan jokapäiväinen helvetti maan päällä.
Menkää itseenne,mutsit.
Eivät kiusaajat ole äidittömiä.
Totta on, että alle kouluvuotiaitten tyhmittely on lapsellista ja kasvuun kuuluvaa. Itse en sitä kuitenkaan hyväksy edes 4 vuotiaalta, asiaan on puututtava ja se on todella mietinnän paikka, vaikka se saattaa pieneltä tuntuakkin. Eihän lasta toki pidä moisesta rangaista, mutta kyllä meillä keskustellaan miltä se toisesta tuntuu, tai itsestä jos joutuu haukkumisen kohteeksi.
Siskoni lasta on koko kouluajan kiusattu eikä se todellakaan ole mikään pikkujuttu. Nyt yläasteen viimeisellä luokalla hän haluaa vaihtaa koulua, koska kiusaaminen ei ole loppunut, eikä hän enää jaksa. Kiusaaminen ei siis todellakaan ole pikku juttu, vaan siihen on puututtava aina ja heti kun sitä huomaa, vaikka se olisi vain tyhmittelyä.
Kannatta muistaa myös, ettei kiusaaminen ole pelkästään lasten tai nuorten juttu. Myös aikuiset kiusaavat toisiaan opiskelu ja työpaikoilla. Milloinhan tämä kaikki saataisiin loppumaan...
Kuinka hyvä ihminen oletkaan, kun et salli edes neljävuotiaaltasi tyhmittelyä. Valitettavasti et tuntunut ymmärtävän asian ydintä vaan otit käyttöön ikivanhan saarnaaja-asenteen, joka ei johda mihinkään - tässäkään asiassa!
Ensimmäinen kirjoittaja ei missään vaiheessa sanonut suhtautuvansa kiusaamiseen välinpitämättömästi vaan jotain aivan muuta!
Eli näin:
"Kiusattu oli ärsyttänyt tytärtäni ja toista oppilasta. Kotona tyttäreni kertoi hänen haukkuneen heitä tyhmäksi ja he vastasivat haukkuen hölmöksi ja niin edespäin.Äitin oma tissiliivi,meiän iskä on vahvempi kuin teiän,lällällälieru...ja niin edespäin.
Tällä uskon kirjoittajan tarkoittaneen kärpäsestä kasvaneen härkäsen. Lällättelystä on kiusaamiseen kuitenkin pitkä matka.
Sanoit, että kyllä teillä keskustellaan näistä asioista, mutta jos olisit lukenut ja ymmärtänyt lukemasi olisit huomannut keskustelua käydyn myös kirjoittajan perheessä.
"Mamin" kliseinen lausahdus "kannattaa muistaa myös, ettei kiusaaminen ole pelkästään lasten tai nuorten juttu. Myös aikuiset kiusaavat toisiaan opiskelu- ja työpaikoilla" - saa ihokarvat nousemaan pystyyn. LUULETKO TOSIAAN ETTEI TÄLLE PALSTALLE KIRJOITTANEET OLE SITÄ YMMÄRTÄNEET?
Olen lasten ja nuorten kanssa harrastustoiminnan vuoksi paljon tekemisissä ja tiedän todella miten hankaliin tilanteisiin joudutaan jo pelkästään sen vuoksi, että eri perheiden tavat ja olosuhteet ovat hirvittävän erilaiset. Pahimpia kohtaamiani ongelmia yhdistää usein yksi seikka ja se on ylihuolehtivat, kaikentietävät sosiaalitanttamaiset mamit, joilta puuttuu normaali suhtautuminen lapsiin ja nuoriin, koska he itse eivät ole koskaan olleet niitä ns.keskivertonuoria vaan ovat aina olleet heidän yläpuolellaan.
Nyt aikuisiällä he luulevat edelleen olevansa viisaampia, enemmän toiset huomioon ottavia, paremmin vastuunsa kantavia vanhempia kuin muut. Ennen kuin kirjoitat asiasta ja varsinkin sen vierestä kehoitan, että luet kunnolla toisten kirjoittamat tekstit!
Tarkoitukseni ei ollut syytellä ketään, saatoin esittää asian ehkä huonosti... Enkä epäilekkään etteikö näistä asioista keskustella kotona. Muistutukseni aikusmaailmassa tapahtuvasta kiusaamisesta, ei ollut halveeraus ketään kohtaan. Mielestän kiusaamista tapahtuu vaan liikaa ja toivoisin sen loppuvan. Onneksi oma asenteesi tuntuu olevan kohdallaan, etkä näköjään tuomitse ketään, vai?
Asenteestani yleisesti ottaen et tiedä mitään, etkä voikaan tietää, mutta asenteeni edellisen viestisi kaltaiseen palautteeseen tein varmaan riittävän selväksi.
Tuomion jakamisen kanssa ei mielipiteelläni ole mitään tekemistä. Kehoitin vain ja ainoastaan ymmärtämään luetun ja kirjoittamaan sen mukaisesti omia vastineita.
Kiusaamista tapahtuu toki liikaa, mutta niin tapahtuu paljon muitakin asioita. Ei ylinopeudetkaan ole sakottamalla loppuneet.
Kommettisi viestiini oli asiallinen, mutta ethän itse vieläkään ole valmis ymmärtämään sanomaani korjauksesta huolimatta. En halunnut tuomita kyseistä äitiä, ei tulisi ikinä mieleenkään, vaikka sanomani moraalisaarnalta saattoi kuullostaa. En epäile yhtään hänen kykyään kasvattaa tytärtään missään muodossa. Tahdoin vain yleisesti mainita kiusauksen vakavuudesta, tosin väärin sanoin, myönnän. Pahoillani olen, että tämä meni vähän torailuksi, sitä en toki halunnut. Kiitos kun huomautit kirjoitus asustani, ymmärsin kyllä lukemani tekstin, asetin vain omat sanani väärin:) Kiinnitän ensi kerralla paremmin huomiota kirjoitusasuuni. Mutta muistathan saman sinäkin, olisit toki itsekkin voinut asian vähän nätimmin esittää. Riita poikki ja voita väliin, jookos?
OK!
oikein ja hyvin.
"Just joo" tuntuu olevan kiusaaja!
Kaikille vastanneille tiedoksi:tämä asiahan menee näin että KAIKKI vanhemmat eivät HALUA myöntää,että oma lapsi kiusaa toista/toisia-olen nähnyt!
Työskentelen lasten kanssa päivittäin-ja jos joukossa on joku kiusaaja,jonka äidin/isän kanssa asiasta keskustellaan,eikä tuo vanhempi noteeraa asiaa muuta kuin sanomalla :"pojat ovat poikia"niin sääliksi käy tuota vanhempaakin,että mihin se lapsensa kanssa joutuu silloin kun lapsi on vähän vanhempi/murrosiässä!
Eräs äiti puolusti poikansa kiusaamis/häiriökäyttäytymistä sanomalla,että "..kun poika ei ollenkaan tykkää olla täällä,hän ei ole tottunut olemaan isossa porukassa..."hohhoijakkaa-siinä onkin sitten kiehnätty äidin kanssa ilmeisesti koko lapsuus-liekö ollut edes päivähoidossa...
Eräs kirjoittaja totesi,että näistä asioista keskustellaan...joo,mutta kun saa vain välinpitämätöntä vastakaikua niin täytyy sanoa,että niinkuin tyhjään kaivoon vettä kantaisi!!