minulla on ollut koko elämäni ajan
kissa/kissoja.vajaa kaksi vuotta sitten muutin
omaan asuntoon ja otin itselleni kissanpennun.Tuo
kissa oli minulle kuin oma "lapsi" ja kun reilu
kuukausi sitten löysin oman kisuni tienposkesta
auton alle jääneenä-maailmani tuntui
romahtavan.sellaista itsesyytösten ja tuskan
määrää, en uskonut voivani tuntea.
Asun yhdessä poikaystäväni kanssa, joka ei
alunperinkään innostunut kissan hankinnasta.Nyt
olen ruvennut hiljalleen miettimään uuden pennun
hankintaa-olisin ehkä tulevaisuudessa
kiinnostunut myös kasvattamisesta..!?mutta
poikaystäväni on edelleen jyrkästi vastaan
ajatustakin kissasta ja minusta tuntuu, ettei
koti ole koti ilman kissaa.kärsin tilanteesta
kohtuuttomasti, kun kotona ollessa päässä ei
pyöri mitään muuta.KUINKA SIIS SAADA TOISEN MIELI
MUUTTUMAAN?
kissa/kissoja.vajaa kaksi vuotta sitten muutin
omaan asuntoon ja otin itselleni kissanpennun.Tuo
kissa oli minulle kuin oma "lapsi" ja kun reilu
kuukausi sitten löysin oman kisuni tienposkesta
auton alle jääneenä-maailmani tuntui
romahtavan.sellaista itsesyytösten ja tuskan
määrää, en uskonut voivani tuntea.
Asun yhdessä poikaystäväni kanssa, joka ei
alunperinkään innostunut kissan hankinnasta.Nyt
olen ruvennut hiljalleen miettimään uuden pennun
hankintaa-olisin ehkä tulevaisuudessa
kiinnostunut myös kasvattamisesta..!?mutta
poikaystäväni on edelleen jyrkästi vastaan
ajatustakin kissasta ja minusta tuntuu, ettei
koti ole koti ilman kissaa.kärsin tilanteesta
kohtuuttomasti, kun kotona ollessa päässä ei
pyöri mitään muuta.KUINKA SIIS SAADA TOISEN MIELI
MUUTTUMAAN?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Silloin kun muutin nykyisen poikaystäväni
luokse,hän tiesi etten tule yksin,minulla oli
yksi kissa.Mieheni ei myöskään ole mikään kauhea
kissaihminen,hänen mielestä kissat on ihania
kunhan niitä ei ole meillä!Olen itsekkin kauhea
kissaihminen,sain ensimmäisen kissani kun olin
kuuden ja sen jälkeen minulla on aina ollut kissa.
Jonkin aikaa sitten rupesin haluamaan toista
kissaa,minulla on ennenkin ollut kaksi kissaa
samaanaikaan ja se oli ihanaa,tosin meillä oli jo
kissan lisäksi koirakin..rupesin ehdottelemaan
toisen kissan hankkimista ja mieheni vastusti
ajatusta aluksi mutta sitten ehdotin kompromissiä
eli jos mä saan kissan meidän ei tarvitse muuttaa
(olin jonkin aikaa jo etsinyt toista asuntoa
lähempää kaupunkia,mieheni ei olisi halunnut
muutaa) ja niin se suostui ja nyt se tykkää
meidän uudesta kissanpennusta melkeinpä enemmän
kun minä!!Että näin hyvin kävi meillä.
kissasi oli ulkona? Ilman valvontaa? Ei kovin
vastuuntuntoiselta kissanpidolta minusta vaikuta.
Kuulostaa varmaan ilkeältä mutta mitäs jos saat
poikaystäväsi puhuttua ympäri ja seuraavakin kisu
löytyy tienposkesta.. Seuraavako kehiin ja sitä
seuraava?
ottanut arvostellessasi huomioon sitä
mahdollisuutta, että kissani karkasi ikkunasta,
jossa normaalisti oli hyttysverkko!näin pääsi
valitettavasti:(käymään.En hyväksy ulkokissoja
kaupunkialueella.
Löytyykö tuttavapiiristä ketään jolla olisi
kissanpentuja? Vie mies (vaikka väkisin)
tälläseen paikkaan ja viettäkää aikaa pentujen
lähistöllä mahdollisimman paljon. Johan on kumma
jos eivät karvapallot sulata kovimmankin miehen
sydäntä... :)
Toinen vaihtoehto on raaka peli: haet
kissanpennun sen kummemmin kysymättä ja ilmoitat
että tämä on nyt meidän ja pois ei viedä.
Tai otetaan käyttöön naiselliset aseet... :)
Olen kyllä melko varma että pieni suloinen
kissanpentu pehmittää miehen kuin miehen. Toimi
aikoinaan isäänikin! Tsemppiä!
Älä ota uutta kissaa mikäli aiot antaa sen juosta
ulkona vapaana, koska silloin sekin voi olla taas
auton alla ja olet uusien kissojen
hankkimiskierteessä.
Olen itse juuri muuttamassa poikaystäväni kanssa
yhteen, jopa Ruotsiin asti ja hän sai valita:joko
kissa ja minä tai ei minua ollenkaan. Hän
suostuisi jopa kahteenkin kissaan, eli olen kai
aika onnellisessa asemassa.Ja vielä siinäkin
mielessä, että kaikkien Ruotsin
karanteeniasetusten takia oma muuttoni viivästyy
ja nyt asumme eri maissa, mutta emme enää kauaa.
En siis missään nimessä luistaisi omasta
vastuustani kissaani kohtaan, olen hankkinut sen
jo neljä vuotta sitten ja kannan vastuuni kunnes
se siirtyy autuaammille hiirimaille. Mieti mitä
muutoksia tulet itse mahdollisesti
tulevaisuudessa tekemään ja oletko myös silloin
valmis kantamaan vastuun kissastasi, se elää
hyvinkin yli kymmenen vuotta. Jos sydämessäsi
tiedät ettei juuri mikään voi olla kissaasi
tärkeämpi, silloin saat varmasti myös miehesi
ymmärtämään tämän, mikäli hän todella sinut
tuntee.
kissani jäi auton alle karkureissullansa.se oli
SISÄKISSA!
kissat ovat lähellä sydäntäni-ovat aina
olleet.meillä on vanhempieni luona kissoja, jotka
ovat tällä hetkellä vanhoja 12v->ja pisimpään
äidilläni on elänyt kissa 22vuotiaaksi.maailman
todistetusti vanhin kissa on elänyt
39vuotiaaksi.ELI TIEDÄN KYLLÄ KUINKA PITKÄIKÄISIÄ
KISSAT OVAT!ENKÄ MYÖSKÄÄN KIERRÄTÄ KISSOJA!
minusta tuntuu kuitenkin siltä, että pääsen uuden
kissaystävän avulla paremmin yli entisen, minulle
niin kovin rakkaan kissani kuolemasta.jokainen
kissa on oma persoonansa ja tulen varmasti
rakastamaan jokaista kissaani ihan yhtä kovin,
kuin menettämääni(jota en voi enää mitenkään
saada takaisin!)joku toinen ihminen varmastisuree
eritavalla
;eli
ei hanki heti uutta lemmikkiä-meitä on niin
moneen lähtöön.
osaan kyllä kantaa vastuuni ja tiedän, että
olisin valmis luopumaan lähes kaikesta kissani
vuoksi!
Mieheni sain jo ymmärtämään kantani ja meille
odotellaan jo uutta tulokasta.
Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi, mutta otathan
ensikerralla asioista selvän ennen kuin lähdet
arvostelemaan?
LÄMMIN KIITOS KAIKILLE VASTANNEILLE-ONGELMA
RATKAISTU!
mitä suustansa päästää.et tunne minua etkä
ilmeisesti ole lukenut muita kirjoittamiani
viestejä.sillä et ilmeisesti ole huomannut, että
kuten jo aivan selvästi olen sanonut:KISSANI OLI
SISÄKISSA JA KARKASI IKKUNASTA ULOS!minua ei
todellakaan huvita jatkuvasti selitellä
ventovieraille ihmisille asioitani.mutta nyt
sinäkin tiedät;ja osaat varmasti ensikerralla
ruvetessasi arvostelemaan tarkistaa ensin
taustat!?Meillä on jo uusi ihana vaaveli,joka
myöskin on vain, ja ainoastaan SISÄKISSA!Pyydän
anteeksi jo etukäteen, jos viestini sisältö
loukkasi sinua, mutta vaikutat(!)asiasi
tuntevalta ihmiseltä ja silloin varmasti tiedät,
kuinka hirmuisen kipeää rakkaan lemmikin menetys
tekee!?minulla on ollut koko 25-vuotisen elämäni
aikana muutamia kissoja(joista suurinosa kuollut
luonnollisesti), joten tiedän kyllä, ettei kissan
paikka ole vapaana luonnossa-kiitos kuitenkin
tiedosta!!!