Tätä palstaa seuraavien joukossa on selvästi muutama kanssani samanhenkinen hyvä paha äitipuoli, joka on saanut täällä lokaa niskaan kertoessaan tuntemuksistaan.
Ajattelin ehdottaa, että perustetaan oma sähköpostirinki samoin ajattelevien kesken. Siellä saisi purkaa tuntojaan ja puhaltaa ilman kauhisteluja. Itseäni auttoi jo se, että tänne kirjoitteli muutama, joka elää samaa tilannetta.
Muutamia väittämiä, joihin itse uskon:
- puolison lasta ei tarvitse rakastaa automaattisesti, vaan riittää, että häntä kohtelee asiallisesti ja oikeudenmukaisesti
- omista tunteistaan saa ja pitääkin puhua, vaikka ne olisivat kuinka negatiivisia (esim. ei voi sietää lasta silmissään)
- omaa puolisoaan voi rakastaa ilman, että rakastaa hänen lastaan
Avasin luukkuun meille oman osoitteen
[email protected]
toivon saavani sinne "kavereita". Oma tilanteeni on se, että puolison teini muutti meille äidin äkillisen kuoleman jälkeen. Sopeutuminen tilanteeseen on hankalampaa kuin luulin.
Ajattelin ehdottaa, että perustetaan oma sähköpostirinki samoin ajattelevien kesken. Siellä saisi purkaa tuntojaan ja puhaltaa ilman kauhisteluja. Itseäni auttoi jo se, että tänne kirjoitteli muutama, joka elää samaa tilannetta.
Muutamia väittämiä, joihin itse uskon:
- puolison lasta ei tarvitse rakastaa automaattisesti, vaan riittää, että häntä kohtelee asiallisesti ja oikeudenmukaisesti
- omista tunteistaan saa ja pitääkin puhua, vaikka ne olisivat kuinka negatiivisia (esim. ei voi sietää lasta silmissään)
- omaa puolisoaan voi rakastaa ilman, että rakastaa hänen lastaan
Avasin luukkuun meille oman osoitteen
[email protected]
toivon saavani sinne "kavereita". Oma tilanteeni on se, että puolison teini muutti meille äidin äkillisen kuoleman jälkeen. Sopeutuminen tilanteeseen on hankalampaa kuin luulin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kuin luulit, teinille vai sinulle?
Muista nyt joka tapauksessa ottaa huomioon, että lapsen äiti on kuollut äkillisesti. Pitää olla sydän kivestä, jos alkaa sellaista lasta tölviä.
Ehkä puolisoa voi rakastaa rakastamatta hänen lastaan, vaikka en kyllä ymmärrä, miten se on mahdollista. Mutta voiko lapsen isä rakastaa puolisoaan, jos tämä ei rakasta hänen lastaan? Minusta se on mahdoton ajatus.
mieheni lasta vaikka miestäni rakastankin.
En myöskään vihaa häntä.
Varmaan aika harva rakastaa muita kuin omia lapsiaan, mutta ei se tarkoita että vihaa kaikkia muita lapsia.
että on isällä kylässä ja isän uus akka vihaa häntä. Mietin myös samaa, et millanen on mies joka sallii itselleen sellasen naisen, joka sanoo hänen lapselleen vihaavansa tätä??? Jos miehelle lapset ovat tärkeitä, ne ovat aina ykköset, ja tuollanen nainen joutaa pihalle!
Mutta toisaalta, eihän ne miehen lapsetkaan välttämättä isän uusista tykkää, mutta isänsä takia sietää, jottei isä jätä! Lapsi tekee vanhempien tähden uharuksia.
Luin viestini moneen kertaan enkä löytänyt sieltä lausetta, jossa sanoisin vihaavani lasta. Kirjoitusasusta päätellen et taida olla ihan fiksuimmasta päästä, joten ymmärrän hyvin, jos luetun ymmärtäminen tuottaa sinulle hankaluuksia.
Mutta teini on meillä onnellisen oloinen. Viheltelee huoneessaan tälläkin hetkellä, kiittää halaten ruoasta ja juttelee mukavia. Eilen hän sanoi, että on mukavaa asua täällä meidän kanssa.
Sydämeni ei ole kiveä, se olisikin helpompaa. Silloin ei tarvitsisi tuntea huonoa omaa tuntoa ajatuksistaan. Kuten myös kirjoitin, en kohtele lasta huonosti tuntemuksistani huolimatta vaan kohtelen häntä asiallisen ystävällisesti.
En todellakaan ymmärrä, miten rakkaus vieraaseen lapseen voisi herätä vain siksi, että hän on mieheni siemenistä. Uskon, että ajan kanssa saamme tilanteen kuntoon mutta ei se ole ihan yksinkertaista. Toivottavasti et koskaan joudu samaan tilanteeseen. Itsensä pienuuden myöntäminen on aika kova paikka.
Lapsen isä on viisas mies ja ymmärtää ihmismieltä. Hän osaa ajatella tilannetta myös minun puoleltani ja antaa minulle aikaa totutella tilanteeseen. Lapsi on minulle vieras kunnes tutustumme.
lopputulkoksen! Mutta itsesi kannalta olisi hyvä myöntää , ettei se nuori onnellisuuttaan viheletele... heh hee... mutta jos se mielikuva saa sinut hyvälle tuulelle, niin jatka vaan satu satu satuja!!! Smack.. ja vinkkaus!
Se on näköjään kovin helppoa siellä päässä tietää tilanne. Voisitkohan kertoa, miksi nuori yleensä viheltelee ja laulelee? Ei hän ainakaan näytä olevan kovin pahalla tuulella. Tänään hän istui pitkään kanssani ja kertoili innoissaan uudesta harrastuksestaan, jonka aloitti kun muutti meille. Hän sanoi löytäneensä "oman juttunsa". Sitten halasi minua.
Satuja satuja. Niinpä niin.
.. juu halataan, mie halaan kans sua..!;))
On aivan eri asia kun on seurannut lasta vauvasta asti, silloin kiintymys tulee hoivaamisen myötä.
Kun on kumppanin lapsi aikaa tarvitaan jotta kiintymys kasvaa.
Sen tietää kun kokee itse.
tuota lokaa niskaani, mutta siltikin olen aiheesta kirjoitellut koska myös minulla hyvänä pahana äitipuolena on oikeuksia myös.
Se on tosi että puolisoaan voi rakastaa eikä siihen liity automaattinen rakkaus puolison lapsia kohtaan. Exille se on kova paikka.
Meillä "vieraat" lapset saavat minulta asiallisen kohtelun ja hyväksyn heidät mutta..
En todellakaan edes yritä olla mikään passaava äidinkorvike.
tehtävään. Eipä miehen lapsekaan isän uusista piittaa.
Jep jep.Tähän asiaan puuttuivat taas ne, joiden ei pitäisi.Eivät näköjään osaa edes lukea viestiä oikein;)
minusta oudolta että mieheni vaimo alkaisi itseään äitipuoleksi kutsumaan..kun itse oon vielä elossa.
Alussa kyllä yritti jotain sen tapaista,mutta sanoin että lapsilla on "vain yksi isä ja yksi äiti"..ei mitään puolikkaita.
Muut aikuiset lähellä ovat sitten niitä joita nimellä kutsutaan.
Samoin oon toiminut mieheni lapsille,en ole äitipuoli..minulla kun on nimikin.
Kuin jos omaa ei ole ollenkaan.
Viestistäsi saa käsityksen, että sinulla on kaksi miestä.
"...mieheni vaimo..." "...mieheni lapsille..."
Ekan varmaan oli tarkoitus olla ex?
saa kirjoittaa ja kuka ei? Eikö olekkaan mielipidevapautta? En edes kuulu politiikkaan ja urheiluun millään muotoa, mutta puhun niistä ja ilmaisen mielipiteeni? Onko sekin väärin?
naimisissa..ja piti toki kirjoittaa ex-mieheni vaimo...mutta pääsipä pien lapsus kirjoittaessa käymään;)
Toivottavasti herätti lukijassa hilpeyttä..